Fortunatus

Fortunatus on saksalainen kansankirja, joka on sepitetty 1500-luvun alussa. Sen vanhin tunnettu painos ilmestyi Augsburgissa 1509. Se on luultavasti syntynyt ulkomaisen mallin mukaan, ainakin käyttämällä tunnettuja kertomusaineksia. Tekijä on tuntematon.[1]

Fortunatus. Ensimmäisen painoksen nimiösivu vuodelta 1509.

Kirjan sankari Fortunatus saa haltuunsa kukkaron, joka ei koskaan tyhjene, sekä taikalakin, jonka avulla hän silmänräpäyksessä voi siirtyä minne tahtoo. Hänen pojilleen nämä taikaperinnöt koituvat onnettomuudeksi.[1]

Tarinan dramatisoi ensiksi Hans Sachs (1553) ja sittemmin englantilainen Thomas Dekker nimellä The pleasant comedie of old Fortunato (1600). Kiertelevät englantilaiset näyttelijät toivat sen 1600-luvulla Saksaan, missä se pysyi pitkään nukketeatterin ohjelmistossa. Vapaasti aihetta on käsitellyt Ludwig Tieck teoksessaan Phantasus (3. osa) ja Adelbert von Chamisso nuoruudenteoksessaan Fortunati Glücksäckel und Wunschhütlein (Kosemannin julkaisema 1895).[1]