Fort Stevensin taistelu

Fort Stevensin taistelu (engl. Battle of Fort Stevens; joissakin lähteissä myös Washingtonin taistelu) oli Washington D.C.:n laitamilla 11.–12. heinäkuuta 1864 käyty Yhdysvaltain sisällissodan taistelu. Taistelussa olivat vastakkain unionin kenraalimajurien Horatio G. Wrightin ja Alexander McD. McCookin sekä Konfederaation kenraaliluutnantti Jubal Earlyn joukot. Taistelu päättyi Unionin voittoon.[1]

Fort Stevensin taistelu
Osa Yhdysvaltain sisällissotaa
Fort Stevensiin sijoitettuja tykistöjoukkoja
Päivämäärä:

11. heinäkuuta–12. heinäkuuta 1864

Paikka:

District of Columbia

Lopputulos:

Unionin voitto

Vaikutukset:

Early joutui vetäytymään Virginiaan

Osapuolet

 Unioni

 Konfederaatio

Komentajat

Horatio G. Wright
Alexander McD. McCook

Jubal Early

Lähde: [1]

Shenandoahin laakson taistelut (1864)

Lynchburgin sotaretki
New Market • Piedmont • Lynchburg

Earlyn sotaretki
Monocacy • Fort Stevens • Heaton's Crossroads • Cool Spring • Rutherford’s Farm • 2. Kernstown • Folck’s Mill • Moorefield

Sheridanin sotaretki
Guard Hill • Summit Point • Smithfield Crossing • Berryville • 3. Winchester • Fisher’s Hill • Tom’s Brook • Cedar Creek

Unionin presidentti Abraham Lincoln seurasi henkilökohtaisesti taistelun kulkua Fort Stevensista käsin.[1]

Taustaa

Ennen Fort Stevensin taistelua Earlyn joukot olivat käyneet 9. heinäkuuta Monocacyn taistelun Unionin joukkoja vastaan. Vaikka Earlyn joukot periaatteessa olivatkin voittaneet taistelun, niin taistelu viivästytti Earlyn joukkojen etenemistä kohti Washingtonia niin paljon, että Unioni ehti lähettää Washingtoniin vahvistusjoukkoja.[2][3]

Tapahtumien kulku

11. heinäkuuta 1864 Jubal Earlyn väsyneet joukot saapuivat Washington D.C.:n laitamille. Earlyn joukot ryhmittyivät asemiin lähelle kaupunkia puolustaneita linnoituksia, joiden puolustuksesta vastasivat tuolloin järjestäytyneiden sotilasjoukkojen sijaan erilaiset puolisotilaalliset joukot ja sairauksista toipumassa olleet sotilaat.[1]

Seuraavana yönä osa Unionin 6. armeijakunnan sotilaista saapui vahvistamaan linnoitusten puolustusta. Early aloitti hyökkäyksensä kunnolla 12. heinäkuuta, mutta 6. armeijakunnan joukot torjuivat hyökkäyksen. Iltapäivällä Unionin joukot lähtivät vastahyökkäykseen, jonka yhteydessä he ajoivat Konfederaation joukot pois asemistaan. Early päätti vetäytyä taistelusta seuraavana yönä.[1]

Osapuolet menettivät taistelussa yhteensä 874 miestä.[1]

Seuraukset

Taistelun jälkeen Early luopui yrityksistään vallata Washington itselleen. Early veti joukkonsa Potomacjoen toiselle puolelle, mikä samalla lopetti Earlyn joukkojen invaasion Marylandiin.[1]

Lähteet
  1. Battle Summary: Fort Stevens, DC The American Battlefield Protection Program (NPS). Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
  2. "Monocacy, Battle of." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  3. The Battle of Monocacy: Aftermath (arkistoitu versio) National Park Service. Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.