Fordson

Fordson Malli N.

Fordson Major E27N ”Mörkö-Major”.

Fordson Major E1A ”New Major”.

Fordson Super Major.

Fordson Dexta.

Fordson Super Dexta.

Henry Ford kehitteli 1890-luvulla höyrykoneella toimivaa vetolaitetta, ja 1900-luvun alussa rakennettiin polttomoottorilla käyviä vetäjiä. Ensimmäisen kokeellisen traktorinsa Henry Ford / Ford Motor Company valmisti vuonna 1907[1]. Vuonna 1913 valmistui agrimotoriksi tai automobile ploughiksi kutsuttu autoaura.

Kehitettiin myös autotraktoria, jossa Fordin T-mallin autosta saatiin puolessa tunnissa traktorin kaltainen vetolaite. Autoja traktoreiksi muuttivat Fordin itsensä lisäksi myös Standard-Detroit Racor Co:n Tracford ja Shaw Manufacturing Galesburgissa, Kansasissa vielä 1920-luvullakin. Minnesotassa Staude-yhtiö valmisti Eros-nimisiä muunnostraktoreita, jollaiseen irlantilainen Harry Ferguson suunnitteli kaksisiipisen auran.

Minnesotalainen yritys, jonka palveluksessa oli Ford-niminen mies, rekisteröi Fordin itselleen traktoritavaramerkkinä, minkä vuoksi Henry Fordin piti muodostaa Henry Ford and Son -yhtiö vastaamaan Fordin traktorituotannosta. Todellisuudessa Henry Ford perusti Henry Ford and Sonin muista syistä. Ensinnäkin Ford Motor Company ja sen johto olivat täysin haluttomia ryhtymään traktoreiden valmistukseen, mikä puolestaan oli Henrylle tärkeä asia, sillä maanviljelijän poikana hän ymmärsi autoteknologian mahdollisuudet ja hyödyt maataloudelle [1]. Lisäksi Henryn tavoitteena oli saada täysi päätösvalta Ford Motor Companyssä. Tämän saavuttaakseen hän perusti uuden yhtiön ja pelotteli Ford Motor Companyn osakkeenomistajat myymään osakkeensa kertomalla siirtävänsä parhaat työntekijät ja itsensä uuteen yhtiöön [2]. Henry Ford & Son Company yhdistyi Ford Motor Companyyn vuonna 1920 [1]. Traktorin nimeksi Henry valitsi Fordsonin, koska hän oli riidoissa Ford Motor Companyn kanssa eikä näin ollen voinut käyttää Ford-nimeä [1].

Vuonna 1916 kehitettiin rungoltaan valettu Fordson-traktori. Tämä idea oli uusi, ja se kopioitiin myöhemmin kaikkiin traktorimerkkeihin ja on vielä nykytraktoreissakin käytössä.[3] Traktorista tuli kevyt, koska se ei vaatinut itsekantavana erillistä runkorakennetta.

Ensimmäisen maailmansodan johdosta Britannian hevosia oli runsaasti otettu sotapalvelukseen, minkä vuoksi elintarvikehuollon kannalta oli tärkeä korvata hevosvoimaa traktoreilla. Britannian hallitus tilasi 1917 Fordilta 6 000 traktoria, minkä perusteella traktorien laajahko sarjavalmistus saattoi Fordilla alkaa. Tätä ennen brittihallitus oli pyytänyt piirustuksia ja etsi tehtaan paikkaa Britanniaan, mutta ei löytänyt sellaista eikä aloittanut traktorinvalmistusta Britanniassa.

Traktorituotantoa suunniteltiin Irlantiin 1917 Harry Fergusonin aloitteesta. Vuonna 1919 aloitettiin Fordsonien kokoaminen Irlannissa ensiksi yhdysvaltalaisista osista, sittemmin myös brittiläisiä osia käyttäen Corkissa. Vuonna 1928 Fordsonit tehtiin kokonaan Corkissa, kun Ford luopui tuotannosta Yhdysvalloissa. Mallistoa ei ollut kehitetty ja se oli menettänyt kilpailukykyään muille valmistajille.

Brittiläisen historioitsija Morlandin mukaan traktorin hinnaksi 1917 määriteltiin sen tuotantokustannukset lisättynä 50 dollarilla, mikä teki traktorin hinnaksi noin 700 dollaria kappaleelta. Valmistusta varten Ford rakensi kolmessa kuukaudessa traktoritehtaan Dearborniin, jossa tuotettiin Fordson F-mallin traktoreita. Traktorin hinnaksi Yhdysvalloissa muodostui 750 dollaria.

Yhdysvaltain traktorituotanto 1917 käsitti 50 000 kappaletta ja 1918 noin 100 000 kappaletta. Pelkästään Fordson-traktoreita valmistettiin 1920 jo 70 000 vuodessa. Tuotanto siirrettiin River Rougen tehtaisiin. 1920-luvun alussa Neuvostoliittoon ostettiin 25 000 traktoria. Traktorin valmistajia oli keskusosuusliike Hankkijan J. Kautolan matkakertomuksen perusteella noin 300.

Harry Ferguson suunnitteli Fordiin kiinteän auran, jota esiteltiin 1920-luvun alussa. Yhdysvalloissa auraa valmisti Shermannin veljekset.

Vuonna 1928 Fordson-traktorien valmistus Yhdysvalloissa päättyi ja siirtyi Corkin kaupunkiin Irlantiin valmistuneeseen uuteen tehtaaseen. Täällä alettiin valmistaa Fordson F -mallista kehitettyä N-mallia. Fordson N -mallin ominaisuuksia olivat 27 hv:n moottori, vakiovarusteiset takalokasuojat, korkeajännite-sytytysjärjestelmä ja valinnaisvarusteena ilmakumirenkaat.

Vuonna 1933 Fordsonien tuotanto siirrettiin Irlannin Corkista Englantiin Dagenhamiin, jossa aloitusvuonna tuotettiin 3 000 traktoria. Malli N menestyi markkinoilla hyvin, mutta myyntiä Yhdysvalloissa haittasi se, että traktoreita voitiin toimittaa Irlannista kuukausittain ainoastaan 1 500 kappaletta.

Vuonna 1937 Fordson toi markkinoille kasvisten riviviljelyyn kehitetyn All-Around (myös nimellä Row Crop) -mallin.

Dagenhamin tehdas jatkoi N-mallin valmistusta vuoteen 1945 asti, jolloin esiteltiin päivitetty malli E27N. Mallissa oli uudistettu, 30 hv:n nelisylinterinen sivuventtiilimoottori ja 3+1-portainen vaihteisto.

Vuonna 1948 Dagenhamin tehtaalta rullasi ulos yli 50 000 E27N-traktoria. Mallin valmistus päättyi vuonna 1952 markkinoille tulleen E1A (New Major) -mallin myötä.

New Major -malli oli varustettu 6+2-portaisella vaihteistolla ja hydraulisella kolmipiste-nostolaitteella. Uuden Majorin merkittävin anti oli kohtuuhintaisen dieselmallin tarjoaminen. Dieselmoottori oli nyt Perkinsin sijasta oma ja varustettu kansiventtiilein. Samalle moottorin perusrakenteelle tehtiin myös bensa- ja petroliversiot.

Vuonna 1958 Majorin korvasi Power Major, jossa teho oli nostettu 51,8 hevosvoimaan. Vaihteistoa ja tasauspyörästöä oli vahvistettu. Nostolaite oli entistä tehokkaampi. Kojetaulu ja ohjauspyörän alle sijoitettu kaasuvipu olivat uusia.

Viimeinen askel Majorin historiassa oli vuonna 1960 esitelty Super Major, jossa oli levyjarrut, tasauspyörästön lukko, 13" kytkin ja vetovastussäätö. Ajovalot oli siirretty maskiin, mutta Suomessa käytettiin edelleen jäähdyttimen sivuilla olevia ajovaloja.

Fordson Majorin pikkuveljeksi esiteltiin vuonna 1957 Dexta. Se oli varustettu Perkinsin 3-sylinterisellä dieselmoottorilla ja 6+2-vaihteistolla. Moottori valmistettiin Fordin tehtaalla Dagenhamissa. Majorista poiketen Dextassa oli painonsiirtojärjestelmä, joka perustui työntövarsitunnusteluun. Kaksoiskytkimen sai lisävarusteena. Vuoden 1960 Dextassa oli uusi ruiskutuspumppu sekä parannettu vaihdelaatikko ja hydrauliikka. Pienten vaihteiden nopeudet olivat aikaisempaa hitaammat.

Vuonna 1961 esiteltiin rinnalle Super Dexta, jossa oli 2,5-litrainen Perkins, teholtaan aluksi 39,5 hevosvoimaa. Jo vuotta myöhemmin teho nousi 44,5 hevosvoimaan samalla, kun vanteet muuttuivat vaaleiksi.

Suomeen Fordsoneita tuotiin 150 kappaletta vuonna 1919. Maataloushallitus ehdotti valuuttaneuvostolle, ettei loppuerän maahantuonnille myönnettäisi valuuttaa, koska Fordsoneita ei oltu tuotu 1919 järjestettyyn viralliseen moottorivetäjien ja traktoreiden koetustilaisuuteen. Loppuerä saatiin Suomeen vasta 1920. Traktoria maahantoi Agros-yhtiö. Fordsoniin liittyi kulkupuheita, joiden mukaan se nousee kuin vikuroiva hevonen pystyyn ja tappaa kuljettajansa. Yhdysvalloissa oli vuoteen 1922 mennessä kuollut yli sata ihmistä tästä syystä. Perässä vedettävä aura yleensä törmäsi johonkin esteeseen, joka kiskaisi traktorin nokan pystyyn sekä mahdollisesti takakautta ympäri. Agros lehdessään vetosi tanskalaiseen valtion konsulenttiin, joka totesi, että: ”Voipihan käydä hullusti, mitä tahansa moottoria pidellessä, jos menettelee kömpelösti”.

Fordsonia myi Agros, jolla oli 15 liikettä Suomessa. Fordson maksoi 50 000 markkaa, Yhdysvalloissa 1922 noin 395 dollaria. Fordsoneita esiteltiin Suomen XII yleisessä maatalousnäyttelyssä. Aikoinaan sen kilpailijoita olivat muun muassa Allwork, Parret, Fiat, Kullervo ja International Harvester. Ford myönsi Suomessa monta edustussopimusta ja monet Fordsonia myyneet lopettivat myyntinsä tämän vuoksi 1920-luvun puolivälissä.

Vuonna 1926 perustettiin Ford Motor Company of Finland Oy, joka varastoi traktorit Hernesaareen. Yhtiö myi traktoreita myös Viroon edustussopimuksin Tallinnaan, Pärnuun ja Tarttoon. Vuonna 1926 Suomeen myytiin 249 Fordsonia. Vuonna 1927 Fordson maksoi enää 25 700 markkaa lisättynä toimituskuluilla. Vuoteen 1928 mennessä Suomeen oli tuotu 1 400 yhdysvaltalaisvalmisteista Fordsonia. Sen jälkeen tuotanto oli siirtynyt kokonaan Irlantiin.

Vuoden 1930 maatalouslaskennan mukaan Suomessa oli 1 924 traktoria, joista 1 065 oli Fordsoneita.

• Fordson Model F (valmistettu vuosina 1917–1928 Dearbornissa, Michiganissa ja vuosina 1919–1922 Corkissa, Irlannissa)
• Fordson Model N (valmistettu vuosina 1928–1933 Corkissa ja vuosina 1933–1945 Dagenhamissa, Englannissa)
• Fordson All-Around (myös nimellä Fordson Row Crop, 1937–, Dagenham)
• Fordson E27N Major (1945–1952, Dagenham)
• Fordson E1A Major (1952–1958, Dagenham)
• Fordson Dexta (1957–1961, Dagenham)
• Fordson Power Major (1958–1961, Dagenham)
• Fordson Super Major (1961–1964, Dagenham, Yhdysvalloissa nimellä Ford 5000)
• Fordson Super Dexta (1962–1964, Dagenham, Yhdysvalloissa nimellä Ford 2000 Diesel)

• Luettelo traktorimerkeistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fordson Wikimedia Commonsissa

	Fordson
	F (1917–1928) • Putilovets (1924–1933) • N (1929–1945) • Major E27N (1945–1951) • Major E1A (1952–1957) • Power Major (1958–) • Dexta (1958–) • Super Major (1960–)