Ford Mustang (2005)

2003 Mustang convertible -konseptiauto

Vuoden 2002 tammikuun ja marraskuun välisenä aikana viimeistellyt kaksi konseptiautoa olivat esillä Fordin osastolla, vuoden 2003 tammikuussa pidetyssä Detroitin autonäyttelyssä.[2][3]

Redline Red Metallic -värisen Ford Mustang GT convertible -konseptin erityisvarusteisiin kuului kojelaudan ja keskikonsolin taitekohtaan sijoitettu "showbar", eli billet-alumiinirenkaalla ympäröity mittari, joka ilmaisee imusarjan paineen, seossuhteen sekä "boostin",[4] 20-tuumaiset vanteet, 13.8-tuumaiset ristiinporatut Brembo-jarrut, punainen-kivihiili -nahkaverhous istuimien selkämyksen perforoinnilla, 5-portaisen automaattivaihteiston billet-alumiininen valitsin, kisatyyppiset 4-pisteturvavyöt ja alumiinipaneeliin istutettu mittaristo.[5]

Tungsten Silver -värisen Ford Mustang GT coupe -konseptin varustukseen kuului lasikatto ja konepellin toimivat scoopit sekä samantyyppinen kivihiili-punainen -nahkaverhoilu billet-alumiinisin osin, kuin avomallissa. Auton voimanlähteenä toimi mekaanisesti ahdettu MOD 4.6 L -moottori, jonka tehoksi ilmoitettiin noin 400 hevosvoimaa.[6]

Vaikka näyttelyssä oli esillä monia muitakin konseptimalleja kuten Cadillac Sixteen, Aston Martin V8 Vantage ja Dodge Tomahawk, amerikkalainen autoilun aikakauslehti AutoWeek kuvasi Mustang-konsepteja näyttelyn huomionarvoisimmiksi autoiksi.

Molemmat autot myytiin meklari Barrett-Jacksonin Palm Beachilla järjestämässä huutokaupassa vuonna 2009, 175 000 dollarin kappalehintaan.

Seuraavan Vuoden North American International Auto Showssa, Detroitissa, Ford esitteli koodinimeä "S-197" kantaneen uuden Mustangin, josta siis oli saatu esimakua jo vuoden 2003 konseptimalleissa. Mallivuodelle 2005 esitelty auto käytti D2C -pohjalevyä. Pääinsinööri Hau Thai-Tangin ja designeri Sid Ramnaracen ohjauksessa suunniteltu viidennen sukupolven Mustang ammensi inspiraationsa vuosien 1964–1970 ensimmäisen sukupolven Mustangista. Fordin designosaston silloinen varapääjohtaja J Mays halusi auton estetiikan henkivän retrofuturismia.

Valmistelut 2005 Mustangin tuotannon aloittamiseksi käynnistyivät syyskuun 7. päivänä vuonna 2004 ja ensimmäinen 2005-mallivuoden auto rullasi Flat Rock Assembly -tehtaan linjalta syyskuun 27. päivänä 2004. Autojen toimitukset myyntiin ja ostajille Yhdysvalloissa alkoivat vuoden 2004 lokakuun lopulla ja mallin valmistus päättyi vuoden 2008 lopulla, jolloin valmistettiin siis mallivuoden 2009 autoja. Vuosien 2005–2009 perus-Mustangin voimanlähteenä toimi Fordin valurautalohkoinen 4.0 L Cologne SOHC V6, joka korvasi vuoteen 2004 asti käytössä olleen 3.8 L Essex OHV V6:n. Moottorin teho oli 210 hv (157 kW) @ 5300 r/min ja vääntömomentti 325 Nm @ 3500 r/min. Vakiovaihteistona oli 5-portainen Tremec T-5 manuaalivaihteisto ja valinnaisena Fordin 5-portainen 5R55S-automaatti. Perävälitys on kummankin vaihtesiton kanssa 3.31:1. Amerikkalaisen autoilun aikakauslehti Motor Trendin järjestämässä vertailutestissä Pontiac G6 Convertiblen kanssa, automaattivaihteistolla Mustang V6 convertible suoriutui 0–60 mph (97 km/h) kiihdytyksestä 7,3 sekunnissa, joka on 1,4 sekuntia nopeampi aika kuin vuoden 2006 G6 convertiblen.[8][9]

Edessä on MacPherson-joustintuet L-alatukivarsilla, takana uusi kolmivarsituenta ja Panhard-tanko. Monet entusiastit ja autolehtien toimittajat kritisoivat Fordin ratkaisua käyttää urheilullisessa autossa jäykkää taka-akselia. Ford kertoi vastineessaan, että takapään erillisripustus olisi nostanut auton myyntihintaa Yhdysvalloissa noin 5 000 dollarilla ja siksi yhtiö pitäytyi edullisemmassa vaihtoehdossa, jonka ominaisuudet kuitenkin keskiverto-ostajan kannalta ovat täysin riittävät.[10]

Vuoden 2005 Mustangin vakiovarusteisiin kuuluivat mm. sähkötoimiset ikkunat, sähkösäätöiset taustapeilit, keskuslukitus kauko-ohjaimella, etuturvatyynyt, AM/FM-radio CD-soittimella, 16-tuumaiset, maalatut alumiinivanteet. Jarrulevyt olivat aiempaa suuremmat ja edessä ne oli varustettu kaksimäntäisillä satuloilla. Valinnaisvarusteita olivat mm. Interior Upgrade -paketti, johon kuului harjattua alumiinia- tai eri värivaihtoehtoja sisältänyt MyColor -panelisto kojetauluun ja mittaristoon, Shaker 500- tai Shaker 1000 -premium-audiojärjestelmä kuuden CD-levyn vaihtajalla ja MP3-liitännällä, nahkaverhoillut istuimet, kuljettajan six-way-sähkösäätöinen istuin ja lukkiutumattomat jarrut luistonestolla.

Mustang GT:n voimanlähteenä toimi muuttuvalla venttiilien ajoituksella varustettu, täysalumiininen 4.6 L 3-valve SOHC Modular V8, jonka jatkeena on perus-Mustangien vaihteistoja jykevämpi Tremec TR-3650. Moottori tuottaa tehoa 300 hv (224 kW) @ 5750 r/min ja sen vääntömomentti on 433 Nm @ 4500 r/min. Varttimailin GT suoritti 12,8 sekunnissa ja kiihdytys 0–60 mph (97 km/h) vei 4,6 sekuntia. Mustang GT:n voimalinjan varustukseen kuului tasauspyörästön vetoluistonesto ja sama hiilikuitukytkin, joka oli käytössä vuosien 2003 ja -04 SVT Cobrassa ja 2007 Shelby GT500:ssa. Vetopyörästön ison hammaspyörän halkaisija on 8.8 tuumaa (224 mm) ja pyörille voima siirtyy 31-spoorisien vetoakseleiden välittämänä. Vuosien 2005 ja 2006 manuaalivaihteisen Mustang GT:n perävälitys on 3.55:1. Mallivuodesta 2007 lähtien vakiovälitys oli 3.31:1 ja tiheämpi 3.55:1 oli tehdasoptio. Automaattivaihteistolla varustettujen autojen perävälitys oli kaikkina mallivuosina 3.31:1.

Mustang GT:n jousitus oli vakioversiota tiukempi. Etujarrulevyjen halkaisija on 12.4 tuumaa, kun se V6-Mustangeissa on tuumaa pienempi. ABS-jarrut luistonestolla ovat vakiovaruste. Vakio-Mustangista poiketen, GT:n kardaaniakseli on kaksiosainen ja auto on varustettu ruostumattomasta teräksestä valmistetulla kaksoispakoputkistolla. Maskin sumuvalot ovat vakiovaruste, vakiorenkaat ovat 17-tuumaiset, valinnaisena 18 tuumaa.

Historiansa aikana 2005–09 Mustangista valmistettiin lukuisia erikoisversioita, sekä Fordin ja kilpailutoimintaa pyörittävän osaston, että ulkopuolisten yhtiöiden toimesta. Erikoisversioissa tähdättiin useimmiten auton suorituskyvyn parantamiseen.

Mallivuoden 2010 Mustang paljastettiin marraskuun 18. päivänä vuonna 2008, hieman ennen Los Angelesin autonäyttelyä. Mallin valmistus aloitettiin tammikuun 12. päivänä vuonna 2009 ja myyntiin autot tulivat saman vuoden maaliskuussa.[12] 2010 Mustang oli uudistettu versio 2005–2009 -malleista ja se käytti edeelleen D2C-pohjalevyä. Mallin suunnittelu oli aloitettu vuonna 2005, designjohtaja Doug Gaffkan alaisuudessa. Tehdyistä luonnoksista tuli seuraavana vuonna valituiksi George Saridikasin ulkokuoren designia- ja Robert Gelardin sisäpuolta koskevat ehdotelmat. Korin uudistettujen muotojen myötä etenkin auton aerodynamiikka parani merkittävästi. Fordin ilmoituksen mukaan Mustangin ilmanvastuskerroin pieneni V6-mallissa 4 % ja GT:ssä 7 %. Keulan noste oli vähentynyt V6-mallissa 37 % ja GT:ssä 23 %.[13]. Yksityiskohtiin paneutuvia muutoksia olivat uusittu "Mustang"-emblemmi,[14] integroidulla suuntavilkuilla varustettujen ajovalojen uusi design, taustapeilien uusi, kapeampi muotoilu, konepellin näyttävä "voimapatti" ja uudistetut kolmilinssiset LED-takavalot, vaeltavalla suuntavilkulla. Mustang GT:n tunnusomaiset maskin sumuvalot olivat pienempikokoiset kuin 2005–2009 -malleissa. V6-mallien osittain uudistettuun Pony Package -varustepakettiin kuuluneet sumuvalot oli nyt sijoitettu maskin alapuolelle. Radioantenni oli siirretty auton takaosaan. Tavaratilan kannessa ei ollut enää pesää avaimelle, vaan sen aukaisu hoidettiin ainoastaan kauko-ohjauksella.[15] Korin ulkoiset mitat sen sijaan pysyivät lähes muuttumattomina.[16]

Mustangin sisätilojen uudistukseen kuului korkealaatuisen termoplastisen olefiinin käyttö pintamateriaalina, oikeaa alumiinia olevat koristeosat sekä kokoonpanon ja viimeistelyn parannettu taso. Sisätilojen uusi design hakeutui irti edeltäjänsä lineaarisista muodoista. Ford SYNC tuli kaikkien versioiden tehdasoptioksi, lukuun ottamatta kaikkein edullisinta perusmallia.

V6-mallien voimalinjaan ei ollut tullut muutoksia. Perusmoottorina jatkoi 4.0 L Cologne V6, jonka jatkeena oli joko viisiportainen manuaalivaihteisto tai valinnainen automaattivaihteisto. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että V6-mallin pakoputken pään halkaisija kasvoi 2½-tuumaisesta kolmituumaiseksi.[17] 2010 Mustang sai tiukemman jousituksen ja vaimennuksen, joka paransi sen ajettavuutta kovemmissa nopeuksissa ja nopeassa kaarreajossa. AdvanceTrac -luistonesto- ja ajonvakautusjärjestelmä tuli vakiovarusteeksi. Perusversiossa oli vakiovarusteena 17-tuumaiset pyörät maalatuilla kevytmetallivanteilla, 18-tuumaiset pyörät olivat optio. V8-malleissa 18-tuumaiset pyörät olivat vakiovaruste. Ajo- ja käyttömukavuutta lisääviä valinnaisvarusteita olivat mm. kaksialueilmastointi, Sirius Travel Link radio- ja navigaatiojärjestelmä, peruutuskamera ja korkiton tankkausjärjestelmä.[16]

Mallivuodesta 2005 lähtien Mustangin käytössä ollut 4.0 L V6 alkoi ikääntyä ja vuonna 2011 se korvattiin Fordin 3,7-litraisella Duratec 37 DOHC V6 -moottorilla. Moottori edusti Cyclone-moottoriperheen viimeisintä kehitysastetta, esim. sen molemmat sylinterikannet oli varustettu kahdella muuttuva-ajoitteisella nokka-akselilla (Twin Independent Variable Camshaft Timing, Ti-VCT). Moottorin tehontuotto on 305 hv (227 kW) @ 6500 r/min ja vääntömomentti 380 Nm @ 4250 r/min. Toisin kuin aiemmin V6-perusmallien yhteydessä, Mustang oli nyt varustettu kaksoispakoputkistolla[18]

Voimalinjan uudistukseen kuului uusien vaihteistojen esittely ja näillä yhteistoimilla saatiin Mustangin polttoainetaloutta parannettua. Fordin ja Getragin yhteistyönä kehittämällä, 6-portaisella MT82-manuaalivaihteistolla varustettu Mustang kulutti polttoainetta, EPA-normien mukaisesti mitattuna, kaupunkiajossa 12 l/100 km ja maantieajossa 8,1 l/100 km. Valinnaisella, uudella 6-portaisella 6R60-automaatilla vastaavat lukemat olivat kaupungissa 12 l/100 km ja maantiellä 7,6 l/100 km.[19] Uusi, 2.73:1-välityssuhteella ollut rajoitetun luiston taka-akseli vaikutti osaltaan polttoainetaloutta parantavasti. Aiemmin käytössä ollut, tiheämpi 3.31:1-välitys oli silti edelleen optiolistalla, valinnaisvarusteena niille, jotka arvostivat auton nopeampaa kiihtyvyyttä.[18]

2011 Mustangiin tuli kesällä 2010 tarjolle V6 Performance Package, johon kuului 3.31:1-perä, tiukempi alusta ja jousitus, 19-tuumaiset vanteet ja performance-renkaat, edessä vaimennintornien poikittaistuki sekä elektronisen ajonvakautuksen performance-asetukset.[18]

Muihin vuoden 2011 Mustangin päivityksiin kuuluivat Nexteer Automotiven kehittämä sähkötoiminen ohjaustehostin (Electric Power-assisted Steering, EPAS), joka kykeni korjaamaan ajautumista väärälle kaistalle tien kallistumisen tai sivutuulen vuoksi ja auttaa tasapainottamaan pyörien epätasapainoa suurilla nopeuksilla, yleiset aerodynamiikkaan ja NVH:hon kohdistuneet parannukset, mittariston digitaalinen viesti- ja informaatiokeskus, taustapeilien kuolleen kulman vahdit, yleismallinen autotallin oven kauko-ohjain, 160 mph -nopeusmittari sekä Fordin ohjelmoitava MyKey-järjestelmä.[18]

Ford oli vuonna 2008 tehdasvalmistajana tehnyt paluun NHRA:n Stock- ja Stock Eliminator kiihdytyskisaluokkiin ja samalla legendaarinen Cobra Jet -nimi teki comebackin. Vaikka auto ei ollut katulaillinen, se luokiteltiin silti tuotantomalliksi. Voimanlähteenä CJ:ssä käytettiin 5,4-litraista, mekaanisesti ahdettua Modular V8 -moottoria, jonka teho oli viritysasteesta riippuen 430–500 hv. Tehtaan jäljiltä olleella vuoden 2012 autolla vedettiin kiihdytysradalla seuraavanlaiset suoritukset: kiihtyvyys 0–60 mph (97 km/h) 1,52 sekuntia ja 0–100 mph (161 km/h) 3,26 sekuntia. Varttimailin kiihdytys vei aikaa 7,848 sekuntia, loppunopeudella 174.4 mph (280,66 km/h). Näillä tuloksilla Mustang Cobra Jet päihitti Bugatti Veyronin sekä Ariel Atom V8:n ja se voitiin kruunata maailman nopeimmin kiihtyväksi tuotantoautoksi.[20] Vuoden 2012 CJ:n voimansiirtolinjassa luotettiin jo 1960–70-luvuilla kestäviksi havaittuihin komponentteihin. Vaihteisto oli kiihdytyskäyttöön muokattu kolmeportainen C4-automaatti ja tasauspyörästönä oli Fordin 9-tuumainen perä.[21]

2013-14 Mustang (facelift)

S-197 Mustang ehti saada vielä yhden kasvojenkohotuksen ennen valmistuksensa loppumista. Mallivuoden 2013 facelift esiteltiin marraskuussa 2011. Ulkoisiin muutoksiin kuuluivat HID-ajovalot ja nyt korin ulkoreunan puolelle siirretty LED-pysäköintivalo/suuntavilkkupaketti sekä uusi maski ja etupuskuri. Pony Package -varustepakettiin kuului taustapeilien kuoren LED-lätäkkövalo, joka heijasti maahan laukkaavan ponin, 18-tuumaiset pyörät ja keulan alaosan sumuvalot. Taakse tuli uudet LED-valot, vaeltavalla vilkulla ja jarruvalon yhteyteen integroidulla peruutusvalolla. Tavaratilan kanteen, valaisimien väliin tuli musta paneli. Faceliftin yhteydessä tarjolle tuli myös uusia vannemalleja.

Sisätiloissa Premium-varustetason mittaristoon lisättiin 4.2-tuumainen näyttö, joka kertoo G-voiman, kiihdytykseen käytetyn ajan, polttoaineseoksen suhteen sekä sylinterikansien ja moottoriöljyn lämpötilan. 6-portaiseen automaattivaihteistoon lisättiin SelectShift -ominaisuus, joka antaa kuljettajalle mahdollisuuden valita vaihteet käsikäyttöisesti.

2010–2012 Mustang GT

Mallivuodelle 2010 Mustang GT:n 4.6 L V8 sai lisää tehoa ja voimaa. Lukemiksi ilmoitettiin nyt 315 hv (235 kW) @ 6000 r/min ja 441 Nm @ 4250 r/min. Vaihteistona oli edelleen joko 5-portainen manuaali- tai automaattivaihteisto. 3,5-tuumaiseksi kasvatetun kaksoispakoputkiston vaimentimien ominaisuuksia muokattiin siten, että ne antoivat läpi aiempaa muhkeamman V8-soundin.[17] Aivan kuten V6-moottorisissa perus-Mustangeissa, myös GT:n alustaa ja jousitusta viritettiin tiukemmaksi. GT:n Vakiovarustukseen kuuluvaan AdvanceTrac -ajonvakautustoimintoon lisättiin Sport Mode, joka antaa kuljettajalle enemmän vapauksia, ilman että järjestelmä puuttuu peliin. Vuoden 2010 Mustang GT:n vakiorengaskoko oli 18 tuumaa – tuuman enemmän kuin aiemmin – ja uudeksi optioksi tuli 19-tuumaiset pyörät.[16]

Vuodelle 2010 tuli tarjolle kaksi uutta performance-pakettia. 3.73 Axle Package piti nimensä mukaisesti sisällään 3.73:1-perävälityksen. Lisäksi pakettiin kuului tehokkaammat etujarrupalat ja AdvanceTrac-järjestelmän erityisasetukset. Track Package -pakettiin kuului tehokkaammat etu- ja takajarrupalat, GT500-mallista lainatut vakaajatangot ja alatukivarret, erityisesti pakettia varten säädetyt iskunvaimentimet, 19-tuumaiset Pirelli-renkaat, 3.73:1-taka-akseli hiilikuituisilla luistonestopakoilla sekä AdvanceTrac-järjestelmän erityisasetukset.[13][22]

Mustang GT Convertible

2013-14 Mustang GT Convertible

Loppuvuodesta 2010 lähtien Mustang GT:n voimanlähteenä alettiin käyttää täysalumiinista, 32-venttiilistä, 5.0 L DOHC Coyote V8 -moottoria. Mallivuoden 2011 Mustang GT oli ensimmäinen Ford, jossa kyseistä moottoria käytettiin. Vaikka uuden moottorin iskutilavuus oli samainen 4,9 litraa kuin Fordin alkuperäisen "5.0" Windsor V8:n, ne eivät ole keskenään mitään sukua. Sen sijaan moottori on samankaltainen 4,6-litraisen V8:n ja muiden Modular-perheen moottoreiden kanssa. Uudessa 5.0-moottorissa oli DOHC-kannet aivan kuten muissakin Modular-perheen moottorissa ja sen sylinteriporauksien keskipiste ja kansitason korkeus olivat samat kuin poistuvan 4.6 V8:n. Eroina varhaisempiin Modular-moottoreihin on mm. suurempi poraus (ja pidempi isku kuin sen lähisukulaisella 4.6 V8:lla), joka mahdollistis uurempien venttiilien käytön sekä imu- ja pakoventtiilien muuttuva ajoitus, Twin-independent Variable Cam Timing (Ti-VCT). Moottorin kehittyneempi design aiheutti sille noin 5 kg:n painonlisäyksen aiempaan 4.6 L V8:aan verrattuna ja sen massa oli nyt noin 195 kg. Kierroslukumittarin punaviivan raja oli nostettu 7 000 kierrokseen minuutissa. 91-oktaanista tai nakutuskestävyydeltään parempaa (Yhdysvalloissa laatu "premium") moottoribensiiniä käytettäessä 5.0 L V8 tuotti tehoa 412 hv (307 kW) @ 6500 r/min, vääntömomentin ollessa 529 Nm @ 4250rpm.[23] "Regular"-bensiiniä (okt. 87) käytettäessä moottorin teho putoaa 402 hv:aan (300 kW) ja vääntö 511 Nm:iin.[24]

Uuden 5.0 V8:n ominaisuuksiin kuului mäntien alapuolen öljysuihkutus, jonka avulla päästiin parempaan lämmönhallintaan, peltipakosarjat sekä parannettu jäähdytysnesteen ja voiteluöljyn kierto, jossa oli otettu huomioon nopean kaarreajon aiheuttamat suuret sivuttaisvoimat.

Mallivuodelle 2011 Mustang GT:n voimansiirto uudistettiin. Molemmat vaihteistot, 6-portainen Getrag/Ford MT82 -manuuali sekä 6-portainen 6R80-automaatti, olivat vahvistettuja versioita V6-moottorien yhteydessä käytetyistä vastaavista. Manuaalivaihteiston yhteydessä perävälityksenä oli 3.31:1, automaatin kanssa välitys oli harvempi 3.15:1. Uusitun voimalinjan ansiosta mallivuoden 2011 Mustang GT:n polttoainetalous parani aiempaan verrattuna. 6-portaisella manuaalivaihteistolla varustettu Mustang GT kulutti polttoainetta, EPA-normien mukaisesti mitattuna, kaupunkiajossa 14 l/100 km ja maantieajossa 9 l/100 km. Valinnaisella, uudella 6-portaisella automaatilla vastaavat lukemat olivat kaupungissa 13 l/100 km ja maantiellä 9,4 l/100 km.[25]

Vuodelle 2011 Mustang GT sai samat koriin ja sisustaan kohdistuneet muutokset kuin V6 Mustang. Yksinomaan GT:hen kohdistuneita muutoksia olivat lokasuojien "5.0"-tunnukset, jotka korvasivat aiemmat "GT"-tunnukset sekä valinnainen Brembo Brake Package, johon kuului Shelby GT500 -mallista lainatut 14-tuumaiset etujarrulevyt, uniikit 19-tuumaiset vanteet Pirelli P-Zero ultra high performance -renkailla, AdvancedTrack -ajonvakautuksen vakiotilan ja "sport"-moodin erityisasetukset sekä kireämpi alusta ja jousitus (ei niin aggressiivinen kuin BOSS 302:ssa ja Shelby-malleissa, mutta huomattavasti jäykempi kuin vakioalustaisessa GT:ssä). Mustang GT Convertible sai keulalleen vaimennintornien välitangon, jämäkämmän apurungon sekä joukon muita muutoksia, joilla korin jäykkyys kasvoi 12% aiemmasta. Kaikki 19-tuumaisilla pyörillä varustetut versiot (Brembo brake -paketti, California special ym.) saivat myös saman välitangon ja etukelkan.

Mallivuoden 2012 puolivälissä takaistuimelle tuli paremmin piiskaniskuvammoilta suojaavat, suuremmat niskatuet, jotka ovat taittevissa ala-asentoon silloin, kun takaistuimella ei ole matkustajia. Korin peräpeilin aerodynamiikkaa viilattiin hieman paremmaksi aiemmasta.[23]

2013-14 Mustang GT

Mallivuoden 2013 kasvojenkohotuksen yhteydessä GT sai samanlaisen keulan kuin Shelby GT500 -versiossa ja mustattujen takavalojen väliin sijoitetun mustan paneelin. Keulan sumuvalot ovat LED-tyyppiset ja konepellin jäähdytysritilät toimivat oikeasti. Moottori sai tehoa lisää 8 hv (6 kW), ja nyt sen lukema oli siis 420 hv (313 kW). Coupen optiolistalle lisättiin Recaro-istuimet.

Manuaalivaihteistolla varustettuun GT Coupehen oli tarjolla Track Package -paketti. Siihen kuului Brembo Brake -paketti kokonaisuudessaan, Torsen-tyyppinen tasauspyörästö 3.73:1-välityksellä, Boss 302:sta lainattu alumiininen jäähdytin ja öljynjäähdytin sekä alustan muutokset.[26]

Mustang Boss 302 (2012)

Pääartikkeli: Boss 302 Mustang

Ford elvytti "Boss 302" -nimen mallivuodelle 2012. Mallin voimanlähteen perustaksi otettiin vuoden 2011 Mustang GT:n 5.0 Coyote V8, jota ryyditettiin Fordin 302R-kilpa-autosta lainatulla "runners in the box" -imusarjalla, paremmin hengittävillä kansilla ja nokka-akseleilla. Vakioviritteinen Coyote 5.0 V8 antoi tehoa 412 hv (307 kW) ja mainituilla muutoksilla varustettu moottori 444 hv (331 kW). Tehonlisäyksen vastapainona suurin vääntömomentti putosi 14 Nm ja se oli tässä versiossa 515 Nm. Ford toimitti verkostonsa kautta racing-osia myös kuluttajamarkkinoille ja etenkin kisa-imusarja nousi suosituksi aftermarket-osaksi, koska sillä saatiin aikaan huipputehoa nostava vaikutus myös pelkkien vakiokansien ja -nokkien kanssa. [27]

Boss 302:n alusta ja jousitus on viritetty GT:tä tiukemmaksi ja kallistuksenvakaimet edessä ja takana ovat paksummat. Auton koria on laskettu alaspäin edessä 11 mm mutta takana vain 1 mm. Tämä antaa sille aggressiivisen etunojan vakio-GT:hen verrattuna. Iskunvaimennuksen, tai itse asiassa heilahduksenvaimennuksen, jäykkyys on säädettävissä ja tietokoneohjatun ajonvakautuksen asetukset on tehty erityisesti nopeaa kaarreajoa silmällä pitäen. Krin aerodynamiikkaa parantavat osat on lainattu 302R-kilpa-autosta. 19-tuumaiset, mustat kevytmetallivanteet ovat edessä 9- ja takana 9.5-tuumaiset, renkaina on Pirellin P-Zero -renkaat.

Boss 302 Laguna Seca

Boss 302 Laguna Seca on pidemmälle kehitetty versio, joka suunniteltiin täyttämään Boss 302:n ja Boss 302R:n välinen rako. Nimensä malli on saanut Laguna Seca -moottoriradan mukaan. Mallin varusteisiin oli lisätty Recaro-kuppipenkit, Torsen-tyyppinen tasauspyörästön luistonesto (molemmat mainitut olivat Boss 302:n optiovarusteita), jäykempi alusta ja jousitus sekä jykevämpi kallistuksenvakain takana. Laguna Seca -version takaistuin on poistettu ja selkänojan tilalla on korin jäykkyyttä lisäävä X-kehikko. Ultra high-performance Race-compound -renkaat on asennettu edessä 19 × 9- ja takana 19 × 10 -tuumaisille kevytmetallivanteille. Etujarrujen jäähdytyksestä huolehditaan Ford Racing -tyyppisillä ilmakanavilla. Etu- ja takaspoilerit on suunniteltu erityisesti korkeita moottoriratanopeuksia varten.

Vuonna 2012 Laguna Seca Boss 302 oli tarjolla kahtena eri värivaihtoehtona, musta tai Ingot Silver -harmaa, punaisella katolla ja -kylkiraidoituksella. Vuoden 2013 väreinä olivat musta ja School Bus Yellow -keltainen, molemmat mattahopeisilla heijastavilla kylkiraidoilla. Molempina vuosina mallia valmistettiin 750:n auton erä, kaikkiaan siis 1 500 kappaletta.[28][29]

2010 Shelby GT500

Pääartikkeli: Shelby Mustang

Mallivuodelle 2010 Shelby GT500 sai koriinsa samat muutokset kuin muutkin Mustangit. 2010 Shelby GT500 ei ole tismalleen suoraa jatkumoa vuosien 2007–2009 GT500:lle, vaan siihen tehdyt muutokset tekevät siitä samankaltaisen vuoden 2008 Shelby GT500KR:n kanssa. GT500:n mekaanisesti ahdettu 5.4 L DOHC V8 antoi tehoa 540 hv (400 kW) @ 6200 r/min, vääntömomentin ollessa 691 Nm.

Vuonna 2011 GT500:n 5,4-litrainen V8 sai alumiinisen sylinterilohkon. Samalla sen teho nostettiin 550 hevosvoimaan (410 kW).

Shelby GT500 sai muiden Mustangien tavoin kasvojenkohotuksen vuonna 2013. Voimanlähteeksi vaihtui Fordin 5.8 L Trinity V8, joka antoi tehoa 662 hv (494 kW), vääntömomentin ollessa 856 Nm. Huippunopeudeksi mallille ilmoitettiin 325 km/h.