Fontainebleaun sopimus
Fontainebleaun sopimus oli Ranskan ja Espanjan 27. lokakuuta 1807 tekemä salainen sopimus, jonka mukaan maat hyökkäisivät Portugaliin ja jakaisivat sen kolmeen osaan. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut sopimuksen mukaisesti. Espanjalle sopimus oli kuitenkin jatkossa epäedullinen, sillä sopimuksen mukaan Ranskan joukoilla oli vapaa läpikulku Espanjan läpi Portugaliin. Ranska käytti tätä Espanjan alistamiseen.[1]
Sopimuksen solmivat Ranskan keisari Napoleon I ja Espanjan kuninkaan Kaarle IV:n puolesta pääministeri Manuel de Godoy. Sopimuksen toteuttaminen alkoi, kun ranskalainen kenraali Jean-Andoche Junot vei 20 000 miehen joukkonsa Lissaboniin marraskuun 1807 lopussa. Portugalin kuningasperhe joutui pakenemaan Brasilian Rio de Janeiroon. Riosta tuli väliaikaisesti Portugalin ja portugalilaisen imperiumin pääkaupunki. Valloitus kuitenkin mutkistui ja alueella syttyi monivuotinen Pyreneiden niemimaan sota.[1]
Godoy joutui kokemaan espanjalaisten vihan, sillä nämä pitivät häntä isänmaanpetturina. Vuoden 1808 alussa julkisuuteen tuli tieto, että Napoleon aikoi liittää joitakin Espanjan alueita Ranskaan, mikä johti Godoyn vastaisen vihan purkautumiseen. Kun hovi oli pakenemassa maasta, he joutuivat Aranjuezissa 18. maaliskuuta väkijoukon vangeiksi. Godoy piestiin ja melkein tapettiin, mutta hän säästi henkensä julistamalla olevansa uskollinen Espanjan uudelle hallitsijalle Ferdinand VII:lle. Sen jälkeen kuningas vangitutti hänet. Godoy kuitenkin vapautettiin Napoleonin pyynnöstä jo toukokuussa 1808, jotta hän voisi osallistua Ferdinandin ja Kaarlen kanssa kokoukseen, jossa molemmat kuninkaat pakotettiin luopumaan kruunusta ja se annettiin Napoleonin veljelle Joseph Bonapartelle.[1]
Lähteet
- Knut Mykland: ”Kuninkaallinen farssi ja Espanjan murhenäytelmä”, Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 247–250, 253. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X.