Fokaia

Fokaia (m.kreik. Φώκαια, Fōkaia, myös Φωκαίη, Fōkaiē; lat. Phocaea) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Jooniassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen İzmirin maakunnan Foçan kaupungin paikalla.[4][5]

Fokaia
Φώκαια
Fokaian teatterin rauniot.
Fokaian teatterin rauniot.
Sijainti

Fokaia
Koordinaatit 38°40′08″N, 26°45′10″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Foça, İzmir
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso 800-luku eaa.–
Huippukausi 600–500-luku eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Joonia
Aiheesta muualla

Fokaia Commonsissa

Fokaialaiset olivat keskeisesti mukana siirtokuntien ja kauppa-asemien perustamisessa erityisesti Välimeren länsiosiin. He perustivat muun muassa Massalian eli nykyisen Marseillen sekä Elean siirtokunnat.[6]

Maantiede

Fokaia sijaitsi Jooniassa Vähän-Aasian länsirannikolla Kymenlahden (lat. Sinus Cymaeus) ja Hermaioksenlahden (Sinus Hermaeus) välisellä niemimaalla. Se oli Joonian kaupungeista pohjoisin ja sijaitsi näin lähellä Aioliin aluetta. Fokaian poliksen kaupunkikeskus oli rakennettu pienelle luonnonsatamalahden pohjukassa olevalle niemelle. Fokaia sijaitsi luoteeseen Smyrnasta, ja antiikin lähteet kuvaavat näiden kaupunkien välisen etäisyyden 200 stadioninmitaksi eli noin 36 kilometriksi.[2][3][7][8]

Fokaian kaupunginmuurien ympäröimän kaupunkikeskuksen koko oli noin 50 hehtaaria.[1] Kaupungilla oli kaksi erinomaista satamaa, nimiltään Lampter ja Naustathmos. Niiden sisäänkäynnin suulla sijaitsi pieni saari nimeltä Bakkheion.[3][9]

Fokaian kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Fōkais (Φωκαΐς). Sen kooksi on arvioitu noin 100–200 neliökilometriä. Alueeseen kuului mantereella olleiden alueiden lisäksi muun muassa Karterian saari.[1]

Historia

Arkaainen kausi

Fokaia oli kreikkalaisessa perinteessä Fokiista tulleiden asuttajien perustama siirtokunta. Siirtokuntalaisten johtajina toimivat ateenalaiset Filogenes ja Damon. Siirtokuntalaiset eivät valloittaneet aluetta, vaan saivat sen lahjaksi kymeläisiltä. Pausaniaan mukaan asukkaat olisivat olleet Teoksesta ja Erythraista siirtyneitä joonialaisia. Varhaisimmat keramiikkalöydöt kaupungin paikalta ovat peräisin 800-luvulta eaa., ja niiden perusteella asukkaat olisivat voineet olla joonialaisia tai jo varhemmin aiolialaisia. On mahdollista, että kaupunki otettiin mukaan Joonian liittoon eli dodekapolikseen vasta sen jälkeen, kun joonialaiset olivat asuttaneet alueen. Perinteen mukaan Fokaiasta tuli liiton jäsen vasta sen jälkeen, kun kaupunkilaiset valitsivat Ateenan kuninkaan Kodroksen jälkeläiset hallitsijoikseen.[2][3][7][10][11] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Fōkaieus (Φωκαιεύς) ja Fōkaeus (Φωκαεύς).[3]

Fokaia nousi hyvien satamiensa ansiosta nopeasti merkittäväksi kauppa- ja merenkulkukaupungiksi.[3] Kaupungin suurinta kukoistuskautta oli 500-luvun eaa. ensimmäinen puolisko.[2] Merenkulussa fokaialaiset tunnettiin 50-airoisten laivojen käytöstä.[2] Herodotoksen mukaan fokaialaiset olivat ensimmäisiä, jotka alkoivat tehdä pitkiä merimatkoja, ja purjehtivat Adrianmerellä, Tyrrhenanmerellä ja Iberianmerellä. Heidän sanottiin myös purjehtineen ensimmäisenä Tartessokseen. Tartessoksen kuningas Arganthonios olisi halunnut fokaialaisten jättävän Joonian ja asettuvan omille alueilleen. Fokaialaisten kieltäydyttyä Arganthonios antoi heille suuren summan rahaa Fokaian linnoittamiseksi persialaisia vastaan.[3][12]

Fokaian lyömä 1/6-stateeri, 521–478 eaa. Kuvituksessa aarnikotkalla koristeltu kilpi sekä neliosainen rahaleima.

Fokaian tiedetään perustaneen itse ainakin neljä siirtokuntaa, erityisesti Välimeren länsiosiin, mutta myös Mustanmeren suunnalle. Fokaian siirtokunnat olivat Lampsakos Propontiissa vuonna 654/653 eaa., Massalia (nykyinen Marseille) Gallian etelärannikolla noin 600 eaa., Alalie Korsikalla noin 560 eaa. ja Elea eli Hyele Lukanian rannikolla Etelä-Italiassa noin 540 eaa. Fokaia perusti oletettavasti myös Emporionin Iberiassa noin 600 eaa., mahdollisesti yhdessä Massalian kanssa, sekä Amisoksen Mustanmeren rannikolla, mahdollisesti yhdessä Miletoksen kanssa.[1][2] Fokaialaisten perustamaksi mainitaan myös Mainake Iberiassa (latinalaisittain Hispania Baeticassa).[3] Mainittujen kaupunkien lisäksi Fokaialla oli kauppayhteydet myös muun muassa Egyptin Naukratiin kanssa.[2]

Kyyros II:n sodissa Fokaia joutui ensimmäisten joukossa tämän armeijan piirittämäksi Harpagoksen johdolla vuonna 546 eaa. Kun persialaiset kehottivat fokaialaisia antautumaan, nämä pyysivät yhden päivän aselepoa asian harkitsemiseksi, tietoisina siitä, etteivät kyenneet vastustamaan vihollista kauemmin. Fokaialaiset käyttivät saamansa lisäajan kuitenkin siihen, että purjehtivat perheineen ja arvokkaimpine tavaroineen Khiokseen. Siellä he yrittivät ostaa Oinussain saaret khioslaisilta asuinpaikakseen. Khioslaisten kieltäydyttyä fokaialaiset purjehtivat Korsikalle, johon he olivat kaksikymmentä vuotta aiemmin perustaneet Alalien siirtokuntansa. Ennen lähtöään he hyökkäsivät kuitenkin vielä kerran Fokaiaan surmaten siellä olleet persialaiset. Tämän jälkeen fokaialaiset vannoivat hylkäävänsä kotimaansa. Puolet heistä päätti kuitenkin palata pian takaisin kotikaupunkiinsa valasta huolimatta, toisen puolen purjehtiessa Korsikalle, jossa he saivat alalielaisilta hyvän vastaanoton.[1][2][3]

Korsikalla fokaialaiset harjoittivat muun muassa merirosvousta. Tyrrheenit eli etruskit ja karthagolaiset yhdistivät tämän vuoksi voimansa heidän lyömisekseen. Fokaialaiset onnistuivat aluksi lyömään vihollisensa, mutta päättivät lopulta siirtyä Etelä-Italian Rhegioniin. Jonkin aikaa tämän jälkeen he asuttivat Elean, joka kehittyi ajan myötä kukoistavaksi kaupungiksi.

Fokaian lyömä raha, 478–387 eaa.

Fokaian kaupunki itse jatkoi Persian vallan alla puolen sen väestöstä muutettua länteen. Se taantui entiseen verrattuna, menettäen vaurauttaan ja entisen asemansa merikaupassa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että se kykeni varustamaan vain kolme laivaa Joonian kapinan aikaiseen Laden taisteluun vuonna 494 eaa. Herodotos mainitsee fokaialaisten johtajan Dionysioksen kuitenkin taistelun kyvykkäimmäksi mieheksi, ja hän sai lopulta koko kreikkalaisten laivaston komentoonsa.[2][3][13] Fokaia löi omaa elektrum- ja hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.[1]

Klassiselta kaudelta keskiajalle

Myöhempinä aikoina Fokaia mainitaan antiikin lähteissä vain harvoin.[3][14] Klassisella kaudella kaupunki kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon noin vuodesta 453/452 eaa. lähtien, ja maksoi siitä 1–3 talentin suuruista rahaveroa. Kaupunki kapinoi ja jätti liiton peloponnesolaissodan aikaan vuonna 412 eaa.[1][2] Ksenofonin mukaan ateenalaiset yrittivät linnoittaa Fokaian vuonna 406 eaa.[1][15] Fokaia löi omaa pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[1]

Hellenistisellä kaudella Fokaiaa hallitsivat ensin Seleukidit ja sitten Attalidit. Roomalaiset piirittivät kaupungin laivastollaan Syyrian sodassa Antiokhos III:tta vastaan. Roomalaiset valtasivat kaupungin lopulta preettori Aemiliuksen johdolla ja ryöstelivät sitä, vaikka kaupunkilaiset olivat lopulta avanneet porttinsa vapaaehtoisesti. Myöhemmin Aemilius antoi kaupungin ja sen maat takaisin fokaialaisille.[3][9][16]

Myöhemmin vuonna 132 eaa. fokaialaiset loukkasivat roomalaisia tukemalla Aristonikosta, joka vaati Pergamonin kruunua itselleen. Roomalaiset olisivat rankaisseet fokaialaisia tästä ankarasti, elleivät massilialaiset olisi puhuneet heidän puolestaan.[2][3][17] Pompeius antoi kaupungille itsenäisyyden.[2]

Fokaia tunnettiin muun muassa purppuravärjäyksestään.[2] Kaupungista olivat kotoisin kuvanveistäjä Telefanes sekä Delfoin Tholoksen suunnittelijaksi arveltu Theodoros, jonka Vitruvius sanoo ainakin kirjoittaneen kyseisestä rakennuksesta.[2]

Varhaiskristillisellä kaudella Fokaia toimi piispanistuimena. Asutus paikalla vaikuttaa säilyneen keskiajalle. Genovalaiset rakensivat antiikin aikaisen kaupungin paikalle linnan vuonna 1275. Tuolloin paikka tunnettiin italialaisittain nimimuodossa Foggia.[3]

Rakennukset ja löydökset
Fokaiasta löydetty osa kultaisesta laakeriseppeleestä, 300-luku eaa.

Fokaian kaupunki on ollut ympäröity muurein.[1] Kaupunginmuuri rakennettiin Herodotoksen mukaan ennen persialaissotia, ja muurit olivat vahvat ja useiden stadioninmittojen pituiset.[3][12] Muureista on löydetty joitakin osia nykyisen Foçan kaupungintalon läheltä.[1]

Kaupungin niemenkärjen korkeimmalla kohdalla sijaitsi temppeli, joka saattoi olla sama kuin Ksenofonin ja Pausaniaan mainitsema Athenelle omistettu temppeli. Se on ajoitettu arkaaiselle kaudelle noin ajalle 575–550 eaa. Temppeli kunnostettiin 500-luvun eaa. lopulla persialaisten tuhottua sen. Temppelistä on löydetty muun muassa pylväänosia ja erilaisia koristeosia. Ksenofonin mukaan temppeli paloi vuonna 409/408 eaa. Se rakennettiin jälleen uudelleen hellenistisellä kaudella.[1][2][18]

Kaupungista on löydetty myös muun muassa Kybelelle omistetun pyhäkön jäänteet sekä kreikkalainen teatteri, joka on ajoitettu 300-luvun eaa. alkupuolelle.[1][19] Muihin löytöihin lukeutuu lyydialaistyylinen hauta, joka on kaiverrettu kallioon. Toinen vastaava on löydetty noin seitsemän kilometriä kaupungista itään. Se on mahdollisesti ollut jonkun lähiseudun kuninkaan tai tyrannin hauta persialaisvallan aikana. Haudat on ajoitettu 400–300-luvuille eaa.

Kaupungista löydetyt rakennusten koristeosat ja esineet ovat İzmirin arkeologisessa museossa.[2]

Myöhemmässä kulttuurissa

Osa Mika Waltarin romaanin Turms, kuolematon juonesta perustuu fokaialaisten todellisiin vaiheisiin 500- ja 400-lukujen eaa. taitteessa.

Lähteet
  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”859 Phokaia”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PHOKAIA (Foça) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. Smith, William: ”Phocaea”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Phocaea Pleiades. Viitattu 4.11.2019.
  5. Phokaia (Ionia) 191 Foca - Φώκαια ToposText. Viitattu 4.11.2019.
  6. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 147. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  7. Strabon: Geografia 14.
  8. Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.31; Pomponius Mela: De situ orbis 1.17.
  9. Livius: Rooman synty 37.31, 38.22, 38.39.
  10. Pausanias: Kreikan kuvaus 7.3.
  11. Herodotos: Historiateos 1.146.
  12. Herodotos: Historiateos 1.163.
  13. Herodotos: Historiateos 6.11–17.
  14. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.13, 8.31; Homeeriset hymnit 1.35; Pseudo-Skylaks: Periplus.
  15. Ksenofon: Hellenika 1.5.11.
  16. Polybios: Historiai 5.77, 21.4, 22.27.
  17. Junianus Justinus: Historiarum Philippicarum libri XLIV 37.1, 43.3.
  18. Ksenofon: Hellenika 13.1; Pausanias: Kreikan kuvaus 2.31, 7.5.
  19. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.