Flutto-luokka

Kahdentoista aluksen muodostamasta ensimmäisestä sarjasta kuusi tilattiin CRDA:lta ja kolme sekä OTO:lta että Tosilta, ja niiden valmistus käynnistyi vuonna 1941. Kymmenen aluksista valmistui siten, että ne ehtivät osallistumaan sotatoimiin, loppujen kahden ollessa edelleen viimeistelemättä Italian antautuessa liittoutuneille syyskuussa 1943, jolloin työt keskeytyivät. Palveluksessa olleista aluksista liittoutuneet upottivat kolme ja neljän miehistö upotti aluksensa aselevon astuttua voimaan. Saksalaiset nostivat upotetut alukset, mutta ne tuhoutuivat liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä 1944. Kolme alusta antautui liittoutuneille selviten sodasta.[1]

Aluksista kaksi, Grongo ja Murena, oli varustettu miehitettyjen torpedojen kuljetussäiliöillä ja niissä ei siten ollut kansitykkejä.[1]

Toisessa sarjassa tilattiin 24 alusta, jotka perustuivat samoihin piirustuksiin. Ne olivat kuitenkin hieman suurempia vakausongelman korjaamiseksi. Alusten valmistus alkoi 1942 ja niistä viisitoista tilattiin CRDA:lta, kuusi OTO:lta ja kolme Tosilta. Italian antautuessa tilauksista luovuttiin ja yksikään ei valmistunut. Yhdeksän aluksen rakennustyöt eivät edes alkaneet. Pääosa keskeneräisistä aluksista jäi saksalaisille, jotka jatkoivat osan rakennustöitä. Yksikään ei kuitenkaan valmistunut ennen Saksan antautumista vuonna 1945.[3]

Näiden lisäksi oli tilattu aluksia, joiden köliä ei keretty laskemaan ennen Italian antautumista. Näitä toteutumattomia tilauksia oli tehty Tosilta Amianto ja Magnesio sekä CRDA:lta Cadmio, Tridio, Mercurio, Oro, Ottone, Ruthenio ja Vanadio.

Kolmas sarja oli toisen kopio ja sen valmistuksen piti alkaa 1943. Yhdenkään aluksen rakennustyöt eivät alkaneet ennen Italian antautumista ja tilaukset peruuntuivat.

Luokan aluksille varattuja nimiä olivat: Attinio, Azolo, Bromo, Carbonio, Elio, Molibdeno, Osmio, Osigeno, Plutonio, Radio, Selenio ja Tungsteno.