Floyd Rose

Floyd Rose on sähkökitaran vibrakampi. Vibrakampijärjestelmä käsittää kitaran runkoon asennettavan tallan, jossa on jokaiselle kielelle erillinen hienoviritys, sekä lukittavan satulan, jonka avulla kielet lukitaan yläpäästään paikoilleen ennen virityskoneistoa. Soittotilanteessa Floyd Rose mahdollistaa vibrakammen voimakkaan käytön ilman kitaran vireen heikkenemistä ja tämän vuoksi se onkin erityisesti raskasta rock-musiikkia soittavien muusikoiden suosiossa.[1]

Floyd Rose Original

Floyd Rose -vibrakampijärjestelmää on saatavilla Floyd Rose -tuotemerkin tuotteina, mutta eri valmistajat ovat tuoneet markkinoille oman kampiversionsa Floyd Rose -lisenssin alaisuudessa. Kitaristien terminologiassa Floyd Rose voi tarkoittaa myös kaikkia Floyd Rose -tyyppisiä vibrakampia valmistajasta riippumatta. Puhekielessä käytetään usein termiä "lukkovibra". Floyd Rose Original on tuotemerkin tunnetuin vibrakampi. Nimestään huolimatta aivan ensimmäiset Floyd Rose -mallit eivät kuitenkaan sisältäneet tallan hienoviritysmekanismia.[1] Floyd Rose -tyyppisten vibrakampien lisäksi markkinoilla on muitakin hienovirityksen mahdollistavia vibrakampijärjestelmiä, kuten esimerkiksi Kahler Tremolo System.

Historiaa

Sähkökitaran kehittämisestä innostunut amatöörikitaristi ja koruseppä Floyd D. Rose kiinnitti 1970-luvulla huomiota sähkökitaran vireongelmiin erityisesti voimakkaan vibrakammen käytön yhteydessä. Hän käytti hienomekaniikan taitojaan uudenlaisen kammen kehittelyssä ja ensimmäinen Floyd Rosen -vibrakampimalli tuli markkinoille 1977. Patentin uusi vibrakampi sai vuonna 1979.[1] Tuona aikana kovassa nosteessa ollut kitaristi Eddie Van Halen otti mallin käyttöönsä ja kehitti sitä edelleen.[2][3]

1980-luvulla monet kitaranvalmistajat, kuten yhdysvaltalaiset Kramer, Charvel ja Hamer, sekä japanilainen Ibanez alkoivat tuoda markkinoille niin kutsuttuja superstrat -malleja. Nämä olivat lähinnä Fender Stratocaster -malliin perustuvia kitaroita, jotka oli varustettu Floyd Rose -tyyppisillä vibrakampijärjestelmillä ja niitä markkinoitiin erityisesti raskaan rock -musiikin harrastajille.[1][4]

Muun muassa Kramer Guitars otti Floyd Rose -vibrakammen osaksi kitaroidensa varustusta vuonna 1982. Suuresta suosiosta huolimatta Kramer ajautui konkurssiin vuonna 1991. Keskeisenä syynä on mainittu juuri Floyd Rose -lisensseihin liittyvät maksuvaikeudet.[2][5]

Soittaminen

Eddie Van Halenin valtava suosio ja aggressiivisen soittotyylin leviäminen kasvatti Floyd Rose -vibrakammella varustettujen kitaroiden kysyntää ja vibrakammen soitannolliset mahdollisuudet otettiin laajasti käyttöön. Perinteisistä vibrakampimalleista poiketen Floyd Rose on mahdollista painaa alas kieliä vasten siten, että kielet hetkellisesti löystyvät täysin. Floyd Rose asennetaan yleensä ns. kelluvaksi, jolloin kieliä voidaan myös kiristää vibrakampea nostamalla. Tällöin talla on perusasennossa vain kielten jännityksen sekä vibrakoneiston jousien pitämänä.[6]

Floyd Rose -vibrakammen tyypillinen ongelma on yksittäisen kielen katkeaminen. Muut kielet menettävät tällöin vireensä, jos talla on asennettu kelluvaksi koska kielten vetojännitys ja koneiston jousten voima eivät ole enää tasapainossa.[6] Muita kieliä ei voi lukitun satulan vuoksi virittää nopeasti uudelleen ja samasta syystä kielen vaihtaminen ei onnistu nopeasti. Tästä syystä myös kielten vahvuuksien vaihtaminen vaatii koneiston säätöjen tarkistamisen kielten vedon ja jousien tasapainottamiseksi. Koneistoihin on saatavana kytkettäviä lukkomekanismeja, jotka lukitsevat vibrakoneiston liikkumattomaksi mikä mahdollistaa soiton jatkamisen kunnes instrumentin tai kielen voi vaihtaa. Toisaalta normaali kielten vaihto helpottuu.

Toinen ongelma on kielten kauttakulkujen kuluminen, joka saattaa aiheuttaa kielten ei-toivottua siirtymistä ja edelleen vireongelmia soiton aikana. Ongelma voi korostua jos kielten tyyppiä halutaan vaihtaa.[6]

Lähteet
  1. http://www.guitarmasterclass.net/wiki/index.php/Floyd_Rose
  2. http://www.vintagekramer.com/story.htm
  3. Christie, Ian (2008). Van Halen. Johnny Kniga.(s.104)
  4. https://archive.today/20070616042907/http://www.vintageguitar.com/features/brands/details.asp?AID=1226
  5. Christie, Ian (2008). Van Halen. Johnny Kniga.(s.206)
  6. Jussi Ala-Kuha, Riku Himanen Markku Koivuniemi - Suomalainen kitarakirja 2006 ISBN 952-472-054-X s.61,122

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.