Florence Nightingale

Nightingalen nuoruudenkoti Embley Park.

Nightingale syntyi toukokuussa 1820 Firenzessä. Hän sai nimensä Florence synnyinkaupunkinsa mukaan; Firenze on englanniksi Florence.[3] Hän oli varakkaaseen keskiluokkaan kuuluneen englantilaisen tilanomistajaperheen toinen tytär.[4] Hänen isänsä William Edward Nightingale ja äitinsä Frances Smith kiertelivät kaksi ensimmäistä avioliittovuottaan Eurooppaa. Esikoistytär Parthenope oli syntynyt Napolissa vuotta aiemmin.[1]

William Nightingale oli syntyjään Shore, mutta hän muutti sukunimensä, kun sai perinnön johon kuului tila Lea Hurst,[5]varakkaalta sukulaiseltaan Peter Nightingalelta. Perhe asui tyttöjen nuoruudessa varsinkin kesäaikaan Derbyshiren Lea Hurstissa, mutta William Nightingale osti perheen kodiksi Embley Parkin läheltä Hampshiren Romseya. Florence ja Parthenope saivat alkuun opetusta kotiopettajattarilta, mutta heidän Cambridgessa opiskellut isänsä otti vastuun pian itselleen. Isänsä opetuksessa Florence tutustui Eukleidekseen, Aristotelekseen, Raamattuun ja yhteiskunnallisiin asioihin. Usko oli merkittävä asia Nightingalen elämässä. Hänen vanhempansa olivat unitaareja, mutta äiti halusi tyttärilleen tavallisemman taustan, joten heidät kasvatettiin anglikaanisen kirkon jäseniksi.

Nightingale halusi 20-vuotiaana opiskella matematiikkaa, mihin hänen äitinsä ei aluksi suostunut, sillä alaa ei pidetty naiselle sopivana. Lopulta hänen vanhempansa suostuivat ohjaukseen, ja hänen ohjaajiinsa kuului muun muassa James Joseph Sylvester. Nightingale oppi muun muassa aritmetiikkaa, geometriaa ja algebraa, ja ennen siirtymistä sairaanhoitoalalle hän opetti matematiikkaa lapsille.[1] Nightingale kiinnostui pian hoitotyöstä,[3] mutta vuonna 1845 hänen vanhempansa olivat sairaalaharjoittelua vastaan. Sairaanhoitajan ammattia ei pidetty 1800-luvun puolivälissä sopivana hyvin koulutetulle naiselle, sillä sairaanhoitajat olivat kouluttamattomia ja heitä pidettiin karkeina, tietämättöminä ja taipuvaisina vapaisiin sukupuolisuhteisiin ja juopotteluun.[1]

Nightingale vuonna 1887.

Nightingale ehdotti armeijan terveydenhuoltoa tutkivan toimikunnan perustamista Intiassa 1857 puhjenneen sepoykapinan aikana ja keskusteli syyskuussa hankkeesta kuningatar Victorian ja prinssi Albertin kanssa[2]. Nightingale nimettiin toimikunnan asiantuntijaksi, ja armeijan lääkintäkoulu perustettiin vielä samana vuonna. Nightingalen kirjoittama laaja raportti brittiarmeijan terveydestä, taistelukelpoisuudesta ja sairaalajärjestelyistä julkaistiin vuonna 1858. Samaan aikaan hän tutustui kyselykaavakkeiden avulla englantilaissairaaloihin, joiden tila todettiin kyselyn perusteella ala-arvoiseksi. Nightingale julkaisi vuoden 1859 alkupuolella kirjan Notes on Hospitals, josta otettiin nopeasti kolme painosta ja jonka pohjalta sairaaloihin tehtiin monia parannuksia. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi vielä kirja Sairaanhoidosta (Notes on Nursing, suomeksi WSOY 1938), joka tuli yleisesti käyttöön sairaanhoidon käsikirjana ja terveydenhuollon oppikirjana.[4]

Nightingalen työtä kunnioittamaan perustettiin Nightingale Fund ja aloitettiin rahankeräys. Keräysvarojen hallinnointi annettiin Nightingalen tehtäväksi. Hän käytti huomattavan osan lahjoitusvaroista perustaessaan vuonna 1860 sairaanhoitokoulun (Nightingale School of Nursing)[2], jossa annettiin opetusta myös kätilöille ja köyhäintalojen sairaanhoitajille. Koulu toimi Pyhän Thomasin sairaalan ja King’s College Hospitalin yhteydessä. Nightingale ei voinut terveysongelmiensa vuoksi ryhtyä koulun johtajaksi. Nightingale vaikutti muutenkin köyhäintalojen sairaanhoitoon. Tutkimus vuodelta 1866 paljasti, että köyhäintalojen sairashuoneet olivat heikkotasoisia ja niissä työskennelleet hoitajat olivat hoidokkeja, joilla ei ollut edellytyksiä sairaanhoidollisten tehtävien hoitoon. Seuraavana vuonna Lontoossa annettiin köyhäinhoitosääntö, joka oli kuitenkin pettymys Nightingalelle. Liverpoolista saatiin kuitenkin hiljalleen hyviä tuloksia oikeiden sairaanhoitajien käytöstä köyhäintaloissa, ja vuonna 1897 sallittiin köyhäintaloissa vain koulutettujen sairaanhoitajien työskentely.[4]

Nightingale tunnettiin osaavana asiantuntijana, ja häneltä pyydettiin neuvoja monissa terveydenhoidollisissa asioissa. Hän oli sairaanhoidon virallinen asiantuntija muun muassa Yhdysvaltain sisällissodassa 1861–1865 ja Saksan–Ranskan sodassa 1870–1871. Vuonna 1892 Nightingale oli suunnittelemassa Buckinghamshiressa niin kutsuttua ”terveydenhoidollista ristiretkeä”. Sen yhteydessä lähetettiin köyhän väen avuksi asiantuntijoita, jotka opastivat puhtauteen, tuuletukseen, viemäröintiin ja desinfiointiin liittyvissä asioissa.[4]

Nightingale kirjoitti myös naisten oikeuksista vaatien kirjassaan Suggestions for Thought to Searchers after Religious Truths (1860), että naisten työuran hankkimista haittaavat esteet pitää poistaa. Kirja vaikutti osaltaan filosofi John Stuart Milliin, joka kirjoitti aiheesta teoksessaan Naisen asema.[9]

Nightingale valittiin 1874 American Statistical Associationin kunniajäseneksi, ja kuningatar Viktoria myönsi 1883 hänelle Royal Red Crossin. Edvard VII valitsi Nightingalen ensimmäisenä naisena ansioritarikunnan jäseneksi vuonna 1907.[1]

Nightingale kuoli elokuussa 1910, ja hänet haudattiin lähelle Embley Parkia Pyhän Margaretin kirkkoon. Hän oli koko ikänsä naimaton, sillä hän uskoi, että Jumala oli tarkoittanut hänen pysyvän naimattomana.[1] Nightingalella oli ollut kuitenkin kosijoita, muun muassa runoilija ja poliitikko Richard Monckton Milnes.[9]

Arthur George Walker, Florence Nightingalen patsas, 1915. Waterloo Place, Lontoo.

Nightingalen merkitys sairaanhoitajien koulutuksen uudistajana ja hoitajien ammatillisen aseman kohottajana on suuri. Ammatti oli vielä 1800-luvun puolivälissä useimmissa maissa aliarvostettu. Theodor Fliednerin, Valérie de Gasparinin, Nightingalen ja muiden uranuurtajien ansiosta sairaaloihin alettiin vuosisadan aikana saada osaavaa henkilökuntaa. Nightingalen asema sairaanhoitajien hoidon tason kohottajana ja ammatillisen aseman vakiinnuttajana on kaikista uranuurtajista merkittävin.[4] Hänen ajatuksensa muuttivat yhteiskuntaa ja erityisesti hoitotyötä. Nightingalen kokonaisvaltainen näkemys ihmisen sekä fyysisestä että psyykkisestä terveydestä oli aikaansa edellä, ja monet innostuivat hoitotyöstä hänen esimerkkinsä ja maineensa innoittamana.[10]

Nightingale on saanut urastaan monia kunnianosoituksia. Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto viettää Nightingalen syntymäpäivänä Kansainvälistä sairaanhoitajapäivää.[11] Punaisen Ristin kansainvälinen komitea perusti vuonna 1912 Florence Nightingale -mitalin, jota se myöntää joko rauhan tai sodan aikana sairaiden hoitamiseen omistautuneille sairaanhoitajille.[12] Lontooseen perustettiin vuonna 1982 Florence Nightingale -museo.[13]

Kuningatar Elisabethin valtakauden 60-vuotisjuhliin vuonna 2014 valmistuneissa vaunuissa on kansainyhteisön ja Iso-Britannian historiaa. Vaunuista löytyy mm. palanen Florence Nightingalen yöpaidasta.

Nightingalen merkitystä kuvaa se, että Kuningatar Elisabethin käyttöön vuonna 2014 luovutetuissa vaunuissa on palanen Florence Nightingalen yöpaitaa. Vaunuja käytettiin myös Kuningas Charlesin kruunajaisissa toukokuussa 2023.[14]

• Ansioritarikunta (Iso-Britannia, 1907)[15]
• Kuninkaallinen punainen risti (Iso-Britannia)[16]
• Pyhän Johanneksen ritarikunta (Iso-Britannia, 1904)[17]

• Moberg, Åsa: Florence Nightingale: Ihminen myytin takana. Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings. Helsinki: Fioca, 2012. ISBN 978-951-8944-46-4.
• Nightingale, Florence: Sairaanhoidosta. Suomentanut Aune Brotherus. Porvoo: WSOY, 1938.
• Tuulio, Tyyni: Florence Nightingale: Nykyaikaisen sairaanhoidon luoja. Porvoo: WSOY, 1937.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Florence Nightingale Wikimedia Commonsissa

• Florence Nightingale International Foundation (englanniksi)
• Florence Nightingale -museo (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)