Flora Nwapa

Flora Nwapa syntyi vuonna 1931 Ogutassa Itä-Nigeriassa. Hän oli United Africa Companyn edustajana toimineen Christopher Ljeoman ja draamaopettaja Martha Nwapan ensimmäinen lapsi. Heille syntyi kuusi lasta. Flora kävi peruskoulua lähetyskouluissa Ogutassa Port Harcourtissa ja Lagosissa. Hän ihastui kouluaikana muun muassa Jane Austenin, William Thackerayn ja Charles Dickensin töihin. Hän muisteli myös myöhemmin, että hän on saanut koko ikänsä monikulttuurisia vaikutteita. Ulkomaalaisten kirjojen ohella häntä kannustettiin puhumaan äidinkieltään ja kunnioittamaan perinteitä ja tapoja.[3]

Nwapa opiskeli 1953–1957 University College Ibadanissa.[1] Valmistuttuaan hän jatkoi opintoja Edinburghin yliopistossa, mistä hän sai vuonna 1959 kasvatustieteiden tutkinnon. Palattuaan Nigeriaan Nwapa aloitti Calabarissa koulutusvirkailijana. Sen jälkeen hän toimi Enugun Queen’s Schoolissa vuodet 1959–1962 englannin ja maantieteen opettajana. Enugussa Nwapa aloitti myös ensimmäisen romaaninsa Efurun kirjoittamisen.[3] Nwapa jatkoi uraansa vuoden 1962 jälkeen Lagosin yliopiston hallinnollisissa tehtävissä.[4] Siellä hän työskenteli Biafran sodan alkuun vuoteen 1967.[1]

Nwapan esikoisromaani Efuru julkaistiin vuonna 1966. Se perustuu vanhaan kansantarinaan, jossa jumalat valitsevat naisen.[1] Efuru on voimakastahtoinen ja kaunis sankaritar, joka on kasvanut maaseudun igboyhteisössä. Kirja julkaistiin, kun Chinua Achebe lähetti sen Heinemann-kustantamolle. Efuru oli ensimmäinen nigerialaisen naiskirjailijan julkaisema kirja ja ensimmäinen afrikkalaisen naisen kirjoittama englanninkielinen kirja.[3] Tosin jälkimmäinen titteli on hieman epävarma.[5] Länsimaissa Efuru sai aluksi varsin kehnon vastaanoton, ja kirjaa pidettiin heikosti kirjoitettuna ja tarinaa epäaitona. Nigeriassa se sai laajan lukijakunnan ja kriitikkojen kehut ja jopa aseman nigerialaisten koulujen englannin opetussuunnitelmassa.[3] Lisäksi kirja on inspiroinut monia afrikalaisia naisia, ja siksi Nwapaa on kutsuttu ”modernin afrikkalaisen kirjallisuuden äidiksi”.[4]

Biafran sodan jälkeen Nwapasta tuli vuonna 1970 East Centralin osavaltion sosiaali- ja terveysministeri. Sen jälkeen hän toimi vuoteen 1974 asti maa-, maanmittaus ja kaupunkehityksen ministerinä. Jälkimmäisessä asemassa hän oli kehittämässä Ogutajärveä merkittäväksi matkailukohteeksi.[3] Samaan aikaan Nwapa jatkoi kirjallista uraansa ja julkaisi teokset Idu (1970) ja This Is Lagos, and Other Stories (1971).[1]

Nwapa ryhtyi vuonna 1976 täysipäiväiseksi kirjailijaksi ja perusti Tana Pressin ja myöhemmin Flora Nwapa Booksin. Tämä mahdollisti hänen sekä kirjoittamaan että julkaisemaan että lasten kuvakirjoja että aikuisten romaaneja, joilla olisi vaikutus tyttöjen ja naisten asemaan ja itsearvostukseen.[3] Oman kustannusyhtiön taustalla oli myös Nwapan tyytymättömyys Heinemann Educationalin vähäinen panostus Nwapan kirjojen markkinointiin ja levittämiseen.[5]

Nwapan myöhemmätkin kirjat jatkoivat hänen aiempia aiheitaan. Romaanit One Is Enough (1981) ja Women Are Different (1986) kuvaavat naisen asemaa modernissa Nigeriassa. Never Again (1975) ja Wives at War, and Other Stories (1980) käsittelevät puolestaan Biafran sotaa. Nwapan ainoa runokokoelma on vuonna 1986 julkaistu Cassava Song and Rice Song (1986).[1]

Nwapa sai 1970-1980-luvuilla laajemmin nimeä myös ulkomailla, ja häntä alettiin kutsua vierailemaan ympäri maailmaa. Nigeriassa hän oli vuonna 1976 vierailevana luennoitsijana Albar Ikokun liittovaltion yliopistossa. Nwapa osallistui vuonna 1981 Bolognan lastenkirjamessuille ja vuonna 1984 Lontoossa ensimmäisille kansainvälisille feministisille kirjamessuille. Yhdysvalloissa hän teki yliopistokiertueen 1984–1985 ja uudestaan 1991–1993. Maidugurin yliopistossa Nigeriassa hän oli vuonna 1989 luovan kirjoittamisen vierailevana professorina.[3]

Nwapa meni vuonna 1967 naimisiin teollisuusmies Gogo Nwakuchen kanssa.[3] He saivat kolme lasta ja olivat yhdessä Nwapan kuolemaan asti. Nwapa oli Nwakuchen ensimmäinen vaimo, mutta tämä otti myöhemmin lisää vaimoja. Nwapa ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, koska hän ei halunnut lastensa kasvavan isättöminä.[6]

Flora Nwapa kuoli lokakuussa 1993 keuhkokuumeeseen.[3]