Flavonoidit

Flavonoidit ovat kasveissa esiintyviä orgaanisia yhdisteitä, jotka eivät ole proteiineja tai niissä esiintyviä aminohappoja. Flavonoidit vaikuttavat elintarvikkeiden makuun, väriin, koostumukseen ja säilyvyyteen sekä toimivat antioksidantteina. Nykyään flavonoideja tunnetaan yli 4 000 erilaista.

Omenassa, kirsikassa, luumussa ja aprikooseissa on paljon flavonoideja.

Flavonoidit ovat usein värillisiä,[1] ja fytokemikaaleihin kuuluvia fenoliyhdisteitä, jotka antavat kasveille, niiden kukille, hedelmille, siemenille ja myös puun kaarnalle niiden värin sekä suojelevat kasveja ultraviolettisäteilyn haitoilta. Flavonoideihin kuuluvat antosyanidit aiheuttavat monien kasvien silmujen ja nuorten versojen sekä syyslehtien punaisen värin.[2]

Flavonoideille ei ole voitu osoittaa selvää tehtävää kasvien fysiologiassa, mutta on arveltu, että ne liittyvät viestintään eläinten kanssa: kukkien väri houkuttelee pölyttäjiä ja marjojen väri eläimiä, jotka levittävät kasvin siemeniä.[2]

Flavonoidit ravinnossa

Ihminen saa flavonoideja keskimäärin 0,5–1,0 grammaa vuorokaudessa.[1] Flavonoidien päälähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat sipuli, marjat, tee ja omenat[3].

Flavonoideja on usein kasvisten ja hedelmien kuoriosissa. Ryhmään kuuluu monia yhdisteitä joiden pitoisuuden selvittäminen on vaikeaa, joten suositukset parhaista flavonoidien lähteistä vaihtelevat.[4] Flavonoideja on muun muassa marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa ja teessä.[4] Hedelmistä omenassa, kirsikassa, luumussa, aprikooseissa, viinirypäleissä ja sitrus-hedelmissä on runsaasti flavonoideja, marjoista viinimarjoissa, mustikoissa ja karpaloissa[5]. Flavonoideja tunnetaan kaikkiaan tuhansia ja joissakin määrityksissä ne voidaan jakaa 12 osaan. Kuitenkin tunnetuimmissa ravintokasveissa esiintyviä flavonoideja on kymmeniä ja näistä suurin osa esiintyy sokeriyhdisteinä ja vain pieni osa aglykoneina.[6]

Flavonoidit tunnettiin 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun alkuun nimellä P-vitamiini, mahdollisesti niiden verisuonten permiabiliteettiin aikaansaaman vaikutuksen johdosta. P-vitamiini nimitys on sittemmin jäänyt pois käytöstä.

Mahdolliset terveysvaikutukset

Vuonna 2019 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että henkilöt, jotka söivät tavanomaisen määrän paljon flavonoideja sisältäviä ruokia kuolevat syöpään tai sydän- ja verisuonitauteihin epätodennäköisemmin kuin ne, jotka syövät vähän tai paljon flavonoideja. Yhteys oli vahvin tupakoijilla ja henkilöillä, jotka käyttävät runsaasti alkoholia. Tavanomainen flavonoidien saanti oli 500 milligrammaa päivässä.[7]

Luokittelu

Flavonoidit luokitellaan usein kemiallisen rakenteensa mukaan seuraaviin alaryhmiin:

Lähteet
  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Flavonoid Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.8.2013.
  3. Tutkijat löytäneet uutta tietoa syöpäsolujen hillitsemiseksi. 2.6.2009. https://yle.fi/uutiset/3-5259986
  4. Antti Aro: Flavonoidien lähde Terveyskirjasto. Duodecim. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 7.8.2013.
  5. Flavonoidien lähteet. 15.10.2015. Antti Aro. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00041 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat, s. 35. Helsinki: Minerva, 2014. ISBN 978-952-492-351-4.
  7. Tiede todistaa: Omena voi oikeasti pitää lääkärin loitolla - kukaan ei tiedä, mihin vaikutus perustuu. 16.08.2019. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f77ef76d-7464-4c84-90c4-d65a22d55838

    Aiheesta muualla
    Biomolekyylit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.