First National

First Nationalin taustalla oli Paramount Picturesin johtajan Adolph Zukorin yritys hallita elokuvamarkkinoita. Zukor osti satoja elokuvateattereita ympäri Yhdysvaltoja ja vaati, että ne näyttäisivät vain hänen elokuviaan tai ne jäisivät ilman Paramountin parhaimpia elokuvia. Zukor uskoi, että yleisöä kiinnostivat tähdet ja että ihmiset menisivät massoittain katsomaan elokuvia, joissa olisi heidän suosikkinäyttelijöitään. Paramountilla oli puolen tusinaa tunnetuimmista näyttelijöistä, muun muassa aikansa suurin tähti Mary Pickford. Zukor nosti hiljalleen elokuvien hintojaan ja antoi etuoikeuksia teattereille, jotka näyttivät vain ja ainoastaan hänen elokuviaan.[1]

Teatteriomistajat alkoivat etsiä mahdollisuutta rikkoa Zukorin valtausyritykset. Teatterin Los Angelesiin vuonna 1902 perustanut Thomas L. Tally keksi idean esittäjien organisaatiosta, joka pyrki ostamaan, levittämään ja tekemään omia elokuvia. Tally esitti ajatuksensa länsivirginialaiselle James Dixon Williams, joka aloitti yhteistyön Tallyn kanssa. He nimesivät yrityksensä First National Exhibitors Circuitiksi, ja siihen liittyi pian muitakin teatterinomistajia. Uuden organisaation ensimmäinen kokous järjestettiin 25. huhtikuuta 1917, ja siihen kuului yli 20 elokuvien esittäjää.[1]

First Nationalilla oli aluksi noin 100 teatteria 35 merkittävässä kaupungissa, mutta pian siihen kuuluneiden teattereiden määrä kasvoi yli 600:aan. First Nationalilla ei ollut aluksi omia tuotantotiloja, vaan se hankki oikeuksia tunnettujen tuottajien, D. W. Griffithin, Louis B. Mayerin ja Joseph Schenckin, elokuviin. Pian se alkoi hankkia palkkalistoilleen suuria elokuvanimiä, ja Charles Chaplinin kanssa se teki vuonna 1918 yli miljoonan dollarin sopimuksen.[1]

First National laajeni vuonna 1924 myös tuottamaan elokuvia. Samalla yhtiön nimi muutettiin First National Picturesiksi. Se rakensi vuonna 1926 Burbankiin 0,25 neliökilometrin studioalueen.

Warner Bros.:in äänielokuva Jazzlaulaja oli suuri menestys, ja se osti vuonna 1928 siitä tienaamilla rahoillaan teatteriketju Stanley Companyn. Tämä aloitti lyhyen kilpailun Warnerin ja First Nationalin välillä. Stanley Company omisti kolmanneksen First Nationalista, ja Warner Bros. osti loputkin First Nationalista käytyään siitä tarjouskilpailun William Foxin kanssa. Warner sai 1930-luvun laman aikana luvan yhdistää yritykset, mutta Warnerin piti silti tehdä vuodessa kaksi elokuvaa First Nationalin nimellä. Tämä vaatimus päättyi vuonna 1938, mutta verotuksillisista syistä Warnerin elokuvia tuotettiin vielä kolmen vuosikymmenen ajan nimellä Warner Bros. – First National Picture.[2]