Filotas

Filotas (m.kreik. Φιλώτας, Filōtas; kuoli 330 eaa.) oli makedonialainen sotilas. Hän oli Aleksanteri Suuren kokeneimman päällikön Parmenionin vanhin poika. Filotas eteni urallaan aina ratsuväen komentajaksi mutta ei kuitenkaan päässyt kuninkaan lähipiirin jäseneksi. Filotas johti ratsuväkeä Granikosjoen, Issoksen ja Gaugamelan taisteluissa. Ratsuväellä oli kaikissa näissä taisteluissa tärkeä osa.

Vuoden 330 eaa. lopulla Filotas kuuli Aleksanteriin kohdistuneesta salajuonesta: eräät sotilaat aikoivat murhata kuninkaan. Filotas piti kuitenkin asian omana tietonaan. Aleksanterin johtama armeija oli edennyt jo syvälle Persian valtakunnan kaukaisimpiin maakuntiin, ja osa sotilaista toivoi jo sodan loppuvan. Jos Aleksanteri olisi murhattu, olisi Filiotaalla tai hänen isälään ollut hyvä tilaisuus kaapata valta itselleen. Aleksanteri halusi kuitenkin armahtaa Filotaan, mutta seuraavana päivänä Krateros ja Koinos syyttivät Filotasta ja hänet vangittiin.

Aleksanteri syytti Filotasta armeijan edessä salajuonesta häntä itseään kohtaan. Makedoniassa armeijalla oli tällaisissa tapauksissa tuomiovalta. Hefaistion, Krateros ja Koenos vaativat, että Filotasta kidutettaisiin, jotta totuus selviäisi. Kidutuksen jälkeen Filotas tunnusti, että hän oli tiennyt salajuonesta ja suunnitellut isänsä kanssa vallankaappausta. Tämän kuultuaan armeija tuomitsi hänet kuolemaan. Isä tuomittiin myös kuolemaan vaikka hän olikin tuolloin Ekbatanassa.

Antiikin historioitsijoiden mukaan ei ollut varmuutta siitä, oliko Filotas tosiaan syyllinen. Ensimmäistä salajuonta pidettiin todellisena, Parmenionin ja Filotaan salajuonta ei pidetä yhtä todennäköisenä. Olihan Filotas tunnustanut vasta kidutuksen jälkeen.