Filosofinen zombi

Filosofinen zombi (p-zombie) on filosofinen ajatuskoe olennosta, joka on muuten täysin samanlainen kuin normaali ihmisolento, mutta sillä ei ole tietoisuutta eikä subjektiivisia kokemuksia (kvalia). Sen sijaan filosofinen zombi toimii kuin jonkinlainen automaatti. Kun zombia esimerkiksi pistetään terävällä esineellä, se käyttäytyy kuin tuntisi kipua (se voi esimerkiksi huudahtaa kivusta). Todellisuudessa se ei kuitenkaan tunne kipua, eli sillä ei ole kivun kokemusta samalla tavalla kuin ihmisellä.

Filosofiset zombit esiintyvät pääasiassa mielenfilosofisissa argumenteissa, erityisesti fysikalismia (kuten behaviorismia) vastaan suunnatuissa argumenteissa.

Filosofisten zombien tyypit

Filosofisia zombeja käytetään usein erilaisissa mielenfilosofisissa ajatuskokeissa, vaikkakaan zombeja ei aina määritellä niissä samalla tavalla. Ajatuskokeissa esiintyy siis useita erityyppisiä zombeja. Erona on ennen kaikkea se, kuinka paljon zombeilla on yhteistä normaalien ihmisten kanssa.

Erityyppisiä zombeja voidaan erotella sen mukaisesti, miten niitä käytetään erilaisissa ajatuskokeissa, esimerkiksi seuraavalla tavalla:

  • Käyttäytymiszombia ei voi erottaa käyttäytymiseltään ihmisistä, mutta silti sillä ei ole tietoisia kokemuksia.
  • Neurologisella zombilla on samanlaiset aivot kuin ihmisellä, eikä sitä voi muutenkaan erottaa fyysisesti ihmisestä; silti sillä ei ole tietoisia kokemuksia
  • Sieluttomalla zombilla ei ole sielua, mutta muuten sitä ei voi erottaa ihmisestä. Tätä argumenttia käytetään tutkittaessa, mitä (jos mitään) sielu voisi olla.

Filosofisia zombeja käyttävät argumentit

Filosofisia zombeja koskevat argumentit pyrkivät yleensä osoittamaan, että tällaiset zombit ovat loogisesti mahdollisia. Tällöin argumentit vastustavat näkemyksiä, joiden mukaan tällaisia zombeja ei voi olla olemassa. Jälkimmäinen näkemys liittyy ennen kaikkea fysikalismiin ja behaviorismiin.

Fysikalismin mukaan fysikaaliset tosiseikat määrittävät kaikkien tosiseikkojen joukon. Tästä seuraa, että koska kaikki filosofista zombia koskevat tosiseikat ovat fysikaalisten tosiseikkojen kiinnittämiä, ja nämä tosiseikat ovat samat yhtä lailla zombeille kuin normaaleille tietoisille ihmisillekin (koska näitä kahta lajia ei voida erottaa toisistaan fysikaalisesti), fysikalismin on pakko katsoa, että filosofiset zombit ovat mahdottomia.

Behaviorismin mukaan henkiset tilat ovat olemassa ainoastaan siinä määrin kuin ne ilmenevät käyttäytymisenä: uskomukset, halut, ajatukset, tietoisuus ja niin edelleen ovat vain tietynlaista käyttäytymistä tai taipumusta käyttäytyä tietyllä tavalla. Tällöin henkisiä tiloja voi tarkastella ulkoisen käyttäytymisen näkökulmasta. Ajatus filosofisesta zombista muodostaa ongelman tällaiselle ajattelulle. Zombi joka käyttäytyy täysin kuin ihminen, mutta ilman tietoista kokemusta, on behaviorismin kannalta loogisesti mahdoton, koska tietoisuus määrittyy käyttäytymisen kautta.

Voi kuitenkin olla intuitiivista ajatella, että filosofisia zombeja voisi olla olemassa. Tällaiselta kannalta fysikalismi ja behaviorismi näyttäisivät olevan väärässä. Useimmat filosofisten zombien loogista mahdollisuutta puolustavat argumentit tukevat jonkinlaista dualismia, eli näkemystä, jonka mukaan todellisuus koostuu kahdesta puolesta, henkisestä ja aineellisesta. Dualistisia näkemyksiä on useita erilaisia: substanssidualismin mukaan henkinen ja aineellinen ovat erillisiä substansseja eli perusaineksia, ominaisuusdualismin mukaan ne voivat olla esimerkiksi saman fysikaalisen alarakenteen eri ominaisuuksia.

Filosofisen zombin ajatusta fysikalismia vastaan ovat käyttäneet jo Thomas Nagel (1970; 1974) ja Robert Kirk (1974). Tunnetuimpana sitä on kehittänyt David Chalmers teoksessaan The Conscious Mind (1996). Chalmersin mukaan on mahdollista kuvitella johdonmukaisesti kokonainen ”zombimaailma”: maailma, jota ei voi fysikaalisesti erottaa omastamme, mutta josta puuttuu kaikki tietoinen kokemus. Tällaisessa maailmassa jokaista oman maailmamme tietoista yksilöä vastaisi filosofinen zombi. Chalmersin argumentti voidaan tiivistää seuraavasti:

  1. Jos fysikalismi on tosi, tällöin on mahdotonta, että olisi olemassa maailma jossa kaikki fysikaaliset tosiseikat olisivat samat kuin aktuaalisessa maailmassa, mutta jossa olisi myös lisätosiseikkoja. Tämä siksi, että fysikalismin mukaan kaikki tosiseikat ovat täysin fysikaalisten tosiseikkojen määräämiä; tämän vuoksi mikä tahansa maailma joka olisi fysikaalisesti mahdoton erottaa aktuaalisesta maailmastamme olisi kokonaisuudessaan mahdoton erottaa aktuaalisesta maailmastamme.
  2. On kuitenkin mahdollinen maailma, jossa kaikki fysikaaliset tosiseikat ovat samat kuin aktuaalisessa maailmassamme, mutta jossa on myös lisätosiseikkoja. On esimerkiksi mahdollista, että on olemassa maailma joka on samanlainen kuin omamme fysikaalisessa mielessä, mutta jossa kaikilta puuttuvat tietyt henkiset tilat, nimittäin fenomenaaliset kokemukset eli kvaliat. Tämän maailman asukkaat näyttävät ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin aktuaalisen maailman asukkaat, mutta ne eivät tunne mitään, esimerkiksi kipua.
  3. Tämän vuoksi fysikalismi on epätosi. (Päätelmä on muotoa modus tollens.)

Argumentti on loogisesti pätevä sikäli, että jos sen premissit ovat tosia, johtopäätöksen täytyy olla tosi. Filosofit ovat kuitenkin erimielisiä siitä, ovatko premissit tosia. Premissiin 2 liittyen Chalmers on sanonut, että se vaikuttaa koherentilta; hänen mukaansa siinä ei ole ristiriitaa.[1] Koska tällainen maailma on ajateltavissa, se on mahdollinen; ja jos se on mahdollinen, silloin fysikalismin on epätosi. Chalmers puhuu ainoastaan loogisesta mahdollisuudesta, ja katsoo, että tämä on ainoa seikka jota hänen argumenttinsa vaatii. Hänen mukaansa filosofiset zombit eivät todennäköisesti ole luonnollisesti mahdollisia: ne eivät todennäköisesti voisi olla olemassa maailmassamme, ottaen huomioon sen luonnonlait.[2]

Voidaan kysyä, mikä on relevantti mahdollisuuden käsite tässä tapauksessa? Monet filosofit ovat sitä mieltä, ettei tässä tapauksessa ole kyse niin heikosta mahdollisuudesta kuin loogisesta mahdollisuudesta, vaan metafyysisestä mahdollisuudesta. Chalmersin mukaan siirtymä ajateltavissa olemisesta metafyysiseen mahdollisuuteen ei ole yleisesti sallittu, mutta se on sallittu suhteessa fenomenaalisiin käsitteisiin, kuten tietoisuuteen: Chalmersin mukaan meidän on pidettävä kiinni Saul Kripken näkemyksestä, jonka mukaan primaaristen ja sekundaaristen intentioiden välillä ei ole eroa fenomenaalisten käsitteiden suhteen.[3] Tämä tarkoittaa sitä, että fenomenaalisten käsitteiden tapauksessa ajateltavissa oleminen implikoi mahdollisuuden. Chalmersin mukaan mikä on loogisesti mahdollista on myös, siinä määrin kuin tässä tapauksessa on relevanttia, metafyysisesti mahdollista.[4]

Kritiikki

Fysikalisti saattaisi vastata yllä esitettyyn argumenttiin useilla tavoilla. Suurin osa vastauksista kieltää premisiin 2, eli zombiskenaarion mahdollisuuden.

Eräs vastaus on esittää, etteivät kvalioita ja niihin liittyviä fenomenaalisia käsitteitä koskevat ajatukset ole koherentteja, ja että myös zombiskenaario on tämän vuoksi epäkoherentti. Tätä mieltä ovat muun muassa Daniel Dennett ja eräät muut filosofit. Heidän mukaansa tietoisuus, subjektiiviset kokemukset ja niin edelleen ovat olemassa jossain mielessä, mutta eivät siinä mielessä kuin zombiargumentin kannattajat esittävät; esimerkiksi kipu ei ole jotain sellaista, joka voidaan vain irrottaa ihmisen henkisestä elämästä ilman, että siitä seuraisi myös fysiologisia tai käyttäytymisessä ilmeneviä eroja. Dennett kehitti termin zimbo (filosofinen zombi, jolla on toisen kertaluvun uskomuksia) esittääkseen, että ajatus filosofisesta zombista on epäkoherentti.[5].

Eräät toiset fysikalistit ovat vastanneet torjumalla filosofisia zombeja koskevat intuitiot. Stephen Yablo[6] on huomauttanut, että ajatukset siitä mikä on fysikaalista ja fysikaalisesti mahdollista muuttuvat ajan mittaan. Vaikka käsiteanalyysi onkin luotettavaa joillakin filosofian alueilla, se ei ole hänen mukaansa luotettavaa tässä tapauksessa.

Katso myös

Lähteet
  1. Chalmers, 1996, p. 96.
  2. Chalmers, 2003, s. 5.
  3. Chalmers, 2004
  4. Chalmers, 1996, s. 67–68.
  5. Dennett 1995; 1999
  6. Yablo 1998.

    Kirjallisuutta
    • Chalmers, David. 1995. "Facing Up to the Problem of Consciousness", Journal of Consciousness Studies, vol. 2, no. 3, pp. 200–219.
    • Chalmers, David. 1996. The Conscious Mind: In Search of a Fundamental Theory, New York and Oxford: Oxford University Press. hardcover: ISBN 0-19-511789-1, paperback: ISBN 0-19-510553-2
    • Chalmers, David. 2003. "Consciousness and its Place in Nature", teoksessa Blackwell Guide to the Philosophy of Mind, S. Stich and F. Warfield (eds.), Blackwell; myös teoksessa Philosophy of Mind: Classical and Contemporary Readings, D. Chalmers (ed.), Oxford, 2002. ISBN 0-19-514581-X.
    • Chalmers, David. 2004. "Imagination, Indexicality, and Intensions", Philosophy and Phenomenological Research, vol. 68, no. 1.
    • Dennett, Daniel. 1995. "The Unimagined Preposterousness of Zombies", Journal of Consciousness Studies, vol. 2, no. 4, pp. 322–326.
    • Dennett, Daniel. 1999. "The Zombic Hunch: Extinction of an Intuition?", Royal Institute of Philosophy Millennial Lecture.
    • Kirk, Robert. 1974. "Sentience and Behaviour" Mind, 83, pp. 43–60.
    • Kripke, Saul. 1972. "Naming and Necessity", teoksessa Semantics of Natural Language, toim. D. Davidson and G. Harman, Dordrecht, Holland: Reidel, pp. 253–355. (1980, Harvard University Press.)
    • Nagel, Thomas. 1970. "Armstrong on the Mind", Philosophical Review, 79, pp. 394–403
    • Nagel, Thomas. 1974. "What is it Like to Be a Bat?" Philosophical Review, 83, pp. 435–450.
    • Yablo, Stephen. 2000. "Textbook Kripkeanism and the Open Texture of Concepts", Pacific Philosophical Quarterly, 81, pp. 98–122.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.