Filippo Turati

Filippo Turati (26. marraskuuta 1857 Canzo, Comon maakunta – 30. maaliskuuta 1932 Pariisi, Ranska)[1] oli italialainen poliitikko ja Italian sosialistisen puolueen (PSI) perustaja.

Filippo Turati.

Turati valmistui Bolognan yliopistosta lakimieheksi vuonna 1877 ja antautui pian sen jälkeen poliittiselle kirjoittelulle. Hän tutustui Milanossa työväenliikkeen edustajiin ja sosialismiin. Turati eli vuodesta 1885 avoliitossa venäläisen emigranttisosialistin Anna Kuliscioffin (Anna Kulišova) kanssa ja kääntyi marxilaiseksi. Turati ja Kuliscioff perustivat vuonna 1889 Milanossa Sosialistisen liiton, vuonna 1891 vasemmistolaisen sanomalehden Critica Socialen ja vuonna 1892 Italian sosialistisen työväenpuolueen (vuodesta 1895 Italian sosialistinen puolue, PSI). Turati valittiin Italian edustajainhuoneeseen ensi kerran vuonna 1896. Vuoden 1898 työväestön levottomuuksien yhteydessä hänet pidätettiin ja tuomittiin kahdentoista vuoden vankeuteen, mutta vapautettiin jo seuraavana vuonna.[1]

Turatin johdolla PSI omaksui maltillisen poliittisen linjan, joka tähtäsi parlamentaarisen toiminnan kautta asteittaisiin yhteiskunnallisiin parannuksiin vallankumouksen sijasta. Tämä linja vahvistui varsinkin liberaalin Giovanni Giolittin pääministerikausina, jolloin työväenliike voimistui. Turati vastusti vuoden 1911 Italian–Turkin sotaa sekä Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1915. Sodan jälkeen valta PSI:ssä siirtyi radikaalimmalle siivelle eli maksimalisteille, ja Turati erotettiin kokonaan puolueesta vuonna 1922. Hän perusti yhdessä Giacomo Matteottin kanssa Yhtenäisen sosialistipuolueen (PSU). Fasistien noustua valtaan Italiassa Turati pakeni vuonna 1926 maasta Ferruccio Parrin, Carlo Rossellin ja Sandro Pertinin avustuksella. Turati asettui loppuvuosikseen Pariisiin. Hänen johdollaan perustettiin vuonna 1929 antifasistinen liittouma Concentrazione antifascista ja vuonna 1930 PSI yhdistyi uudelleen puoluehajaannuksen jälkeen.[1]