Filip IV (Espanja)

Filip IV (esp. Felipe IV; 8. huhtikuuta 1605 Valladolid – 17. syyskuuta 1665 Madrid)[1] oli Espanjan, Napolin ja Sisilian kuningas sekä nimellä Filip III viimeinen espanjalainen Portugalin kuningas. Hän hallitsi Espanjaa vuodesta 1621 kuolemaansa saakka sekä Portugalia vuodet 1621–1640. Hän oli Espanjan kuninkaan Filip III:n ja Margareeta Itävaltalaisen vanhin poika.[1] Hän kuului Habsburg-sukuun ja oli viimeinen habsburgilainen Portugalin valtaistuimella.

Filip IV
Espanjan Filip IV n. 1631–1632, maalaus Diego Velázquez
Espanjan kuningas
Valtakausi 31. maaliskuuta 1621 – 17. syyskuuta 1665
Edeltäjä Filip III
Seuraaja Kaarle II
Portugalin kuningas
Valtakausi 31. maaliskuuta 1621 – 1. joulukuuta 1640
Edeltäjä Filip II
Seuraaja Juhana IV
Syntynyt 8. huhtikuuta 1605
Valladolid, Espanja
Kuollut 17. syyskuuta 1665
Madrid, Espanja
Puoliso Elisabet Ranskalainen
Itävallan Maria Anna
Lapset Baltasar Carlos
Maria Teresia
Margaret Teresia
Filip
Kaarle II
Koko nimi
Felipe Domingo Víctor de la Cruz de Austria y Austria
Suku Habsburg
Isä Filip III
Äiti Margareeta Itävaltalainen
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus
Espanjan Filip IV vuonna 1628, maalaus Diego Velázquez

Filip IV seurasi isäänsä Espanjan valtaistuimelle 1621. Hän sai hallittavakseen suuren Espanjan imperiumin sekä lisäksi Molempain Sisiliain kruunut ja personaaliunionin johdosta myös Portugalin kuninkuuden. Yrittäessään myöhemmin tehdä Portugalista Espanjan maakunnan Filip sai vastaansa kapinan ja menetti Portugalin kuninkaan aseman 1640, kun portugalilaiset nostivat kuninkaakseen Bragançan suvun Juhana IV:n. Portugalin restauraatiosodassa 1659–1668 hän yritti tuloksetta saada Portugalin takaisin. Filip osallistui ahkerasti Saksassa käytyyn kolmikymmenvuotiseen sotaan katolisella puolella, mutta Espanjan voima ja sen asema maailmanpolitiikassa alkoi heikentyä, mikä tuli esille jo sodan aikana, ja Espanja kärsi pahoja tappioita Ranskaa vastaan sotiessaan. Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt vuoden 1648 Westfalenin rauha oli Filipille arvovaltatappio, sillä käytännössä jo vuosikymmeniä itsenäisten, mutta edelleen nimellisesti Habsburgeille kuuluneiden, Alankomaiden itsenäisyys sai siinä virallisen tunnustuksen. Ranskasta tuli Euroopan johtava valtio, ja Espanja heikkeni heikentymistään.

Avioliitot

Ensimmäisen avioliittonsa Filip IV solmi 1615 ranskalaisen Elisabetin kanssa.[1] Elisabetin kuolemaan 1644 asti kestäneestä liitosta syntyi kahdeksan lasta. Näistä kuusi kuoli aivan pieninä, ja viides lapsi, kruununperijä Baltasar Carlos, menehtyi 16-vuotiaana 1646. Ainoastaan ensimmäisen liiton nuorin lapsi, tytär Maria Teresa selvisi aikuisikään ja meni myöhemmin naimisiin Ranskan aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kanssa.[2]

Vaimonsa ja ainoan poikansa kuoltua Filip IV meni uusiin naimisiin 1649 Itävallan Maria Annan kanssa.[1] Liitto kesti Filipin kuolemaan, ja lapsia syntyi viisi. Näistä vanhin, Margarita Teresa, meni naimisiin keisari Leopold I:n kanssa. Kolme seuraavaa lasta kuolivat pieninä, mutta nuorin toisen avioliiton lapsista, vuonna 1661 syntynyt Kaarle II, seurasi Filipiä Espanjan kuninkaana.

Lisäksi Filipillä oli avioliiton ulkopuolella 1629 syntynyt poika Juan José, josta tuli sotapäällikkö ja joksikin aikaa myös Espanjan Alankomaiden (ts. nykyinen Belgia ja etelä-Alankomaat) käskynhaltija.

Hallinto

Espanjan imperiumi oli heikkenemässä jo ennen Filip IV:n nousua valtaistuimelle, vaikkei tämä laskusuhdanne vielä juurikaan näkynyt. Filipin hallinto ei kyennyt asiaa auttamaan, vaikka hänen pitkään valtakauteensa mahtuu paljon myös menestyksiä. Melko kaoottisesti hallitun valtakunnan käytännön politiikka jäi enimmäkseen neuvonantajille, joilla, taitavuudestaan huolimatta, oli erilaisia näkemyksiä asioiden hoidostaselvennä. Suurin ongelma olivat kuitenkin aikakauden loputtomat sodat, joita Espanja kävi Alankomaita, Ranskaa ja Isoa-Britanniaa vastaan, ja joissa espanjalaisten sotaonni ei enää kestänyt. Kun tähän lisättiin vielä kolmikymmenvuotisen sodan vaatimat lisäjoukot ja yhä uudet sodat alituisesti voimistuvaa Ranskaa vastaan, ei ollut ihme, että Espanjan kansa ei juuri vaurastunut. Siirtolaisuus Espanjan Amerikkaan uusien mahdollisuuksien perään voimistui koko 1600-luvun.

Filipin alaisissa oli joitakin merkittäviä eri alojen tuntijoita, kuten menestyksekäs sotapäällikkö Ambrosio Spinola, joka osallistui kolmikymmenvuotiseen sotaan saavuttaen lukuisia voittoja. Filip IV oli myös merkittävä taiteentukija. Hänen hovimaalarinsa oli Diego Velázquez, jota kruunu avokätisesti tuki.[1] Filip näyttää myös osallistuneen muutamien näytelmien kirjoittamiseen.

Filip IV kuoli vuonna 1665 luottaen siihen, että hänen poikansa, tuolloin vasta kolmivuotias Kaarle II, nostaisi Espanjan taas kunniaan. Filip luotti siihen, että hänen periaatteensa, kuten Espanjan vallan laajentaminen ja katolisen kirkon voimistaminen protestantismia vastaan, saisivat seuraajassa innokkaan puolustajan. Henkisesti jälkeenjäänyt Kaarle ei näitä toiveita pystynyt täyttämään ja hänen kuoltuaan ilman perijää 1700 seurasi Espanjan perimyssota.

Lähteet
  1. Philip IV Encyclopedia Britannica
  2. Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.

    Aiheesta muualla
    Espanja Edeltäjä:
    Filip III    		 Espanjan kuningas
    1621–1665    		 Seuraaja:
    Kaarle II
    Portugali Edeltäjä:
    Filip II    		 Portugalin kuningas
    1621–1640    		 Seuraaja:
    Juhana IV
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.