Filemon vanhempi

Filemon oli Damonin poika ja kotoisin joko Kilikian Soloista tai Sisilian Syrakusasta.[1][2] Hän siirtyi jo varhain Ateenaan ja sai siellä kansalaisuuden.[1]

Filemon aloitti komedioiden kirjoittamisen ennen 113. olympiadia eli noin vuotta 330 eaa., jonkin verran aiemmin kuin Menandros, jonka kanssa hän toimi samaan aikaan myöhemmin. Näin Filemon on ensimmäinen uuden komedian edustaja, ja hänelle kuuluu yhdessä Menandroksen kanssa kunnia sen perustamisesta tai saattamisesta säännölliseen muotoonsa, sillä uuden komedian aineksia oli esiintynyt jo aiemmassa niin kutsutussa keskikomediassa ja jopa vanhassa komediassa, kuten Aristofaneen näytelmässä Kokalos. On jopa mahdollista nähdä uusi komedia alkaneeksi tietystä näytelmästä, Filemonin komediasta Vaihdokas (Hypobolimaios), joka oli Kokaloksen jäljitelmä.[1][3] Myöhemmät aleksandrialaiset grammaatikot lukivat Filemonin kuuden tärkeimmän uuden komedian edustajan joukkoon, muiden ollessa Menandros, Difilos, Filippides, Poseidippos ja Apollodoros.[1][4]

Vaikka Filemon voidaan nykyisin nähdä selvästi Menandrosta heikompana näytelmäkirjailijana, hän oli aikanaan enemmän ateenalaisten suosiossa ja voitti nuoremman haastajansa usein näytelmäkilpailuissa. Hänen kerrotaan käyttäneen kaikenlaisia epäreiluja keinoja suosion saavuttamiseen, ja Menandroksen sanotaan kerran kysyneen Filemonilta hänen voittonsa jälkeen, eikö hän punastu voitettuaan.[1][5] Kilpailuasetelma heidän välillään näkyy myös heidän näytelmiensä samoista tai samankaltaisista nimistä sekä Athenaioksen kertomasta anekdootista.[1][6]

Joskus Filemon kuitenkin hävisi Menandrokselle, ja vaikuttaa siltä, että erään häviön jälkeen hän lähti joksikin aikaa pois Ateenasta.[1][7] Joko juuri kyseisellä kerralla tai joskus toiste hän teki matkan Egyptiin. Siellä hän saattoi olla Ptolemaioksen kutsumana.[1][8] Tällä matkalla sattui jonkinlainen selkkaus Kyrenen tyrannin Magaksen, Ptolemaios Filadelfoksen veljen, kanssa. Filemon oli pilkannut Magasta eräässä komediassaan, ja Magas kosti hänelle hänen päädyttyään Paraitonioniin myrskyn vuoksi lähettämällä sotilaan uhkailemaan häntä.[1][9]

Filemon eli pitkän elämän ja kuoli Aelianuksen mukaan Ateenan ja Antigonos II:n välisen sodan aikana tai Diodoros Sisilialaisen mukaan tarkemmin 129. olympiadin kolmantena vuonna eli 262 eaa. Näin hän on saattanut esittää komedioita jopa 70 vuoden ajan. Eri lähteiden mukaan hän olisi ollut kuollessaan joko 96-, 97-, 99- tai 101-vuotias. Näin hän olisi syntynyt noin vuonna 360 eaa. ja ollut noin 20 vuotta Menandrosta vanhempi.[1][10]

Filemonin kuolintavasta on erilaisia legendoja, jotka kaikki viittaavat hänen toimeensa komediarunoilijana. Joidenkin mukaan hän olisi kuollut nauruun jonkun hauskan tapauksen yhteydessä,[11] toisten mukaan ilosta voitettuaan näytelmäkilpailut,[12] ja kolmansien mukaan rauhallisesti parhaan näytelmänsä kirjoitusvaiheessa tai esityksen aikana.[1][13] Hänestä on säilynyt roomalaisaikaisia kreikkalaisten marmoriveistosten kopioita.[1]

Filemonin poika Filemon nuorempi oli myös komediakirjailija.[14]

Filemonin näytelmien lukumääräksi mainitaan 97.[15] Ne eivät ole säilyneet nykyaikaan, mutta niistä tunnetaan katkelmia. Niiden perusteella näytelmät ovat olleet eloisia ja nokkelia, ja ne sisältävät paljon viittauksia käytännön elämään. Hänen suosikkiaiheitaan olivat erilaiset rakkausasiat. Keskustelupuheenvuorot olivat usein pitkiä, ja siksi sanottiin, että Filemonin näytelmät sopivat paremmin luettaviksi kuin näyteltäviksi. Komedioissa oli myös henkilöönmenevää pilkantekoa, minkä myös Magaksen tapaus osoittaa. Filemon vaikuttaa tuominneen yleiseen ateenalaiseen tapaan itämaisten hallitsijoiden puolibarbaariset suurellisuudenosoitukset.[1][16]

Komedioista tunnetuimmat ovat Kauppias (Emporos) ja Aarre (Thēsauros), koska Plautus jäljitteli niitä omissa komedioissaan Mercator ja Trinummus. Myrmidonit (Myrmidones) on harvoja esimerkkejä, jossa uuden komedian kirjailija on ottanut aiheensa kreikkalaisesta mytologiasta.[1]

Komedioista tunnetaan katkelmien kautta tai pelkästään nimeltä seuraavat, tosin osa niistä saattaa olla epäperäisiä ja esimerkiksi Filemon nuoremman kirjoittamia:[1]