Crown Colony -luokka (risteilijä)

Supermarine Walrus nousee HMS Bermudan kannelta.

Luokan alukset olivat tulosta vuoden 1937 Lontoon toisen laivastosopimuksen rajoituksista, joita olivat 8000 uppouma risteilijöillä, mikä esti Southampton-luokan jatkokehityksen.[1]

Luokan aluksista viisi sisällytettiin vuoden 1937 laivasto-ohjelmaan HMS Fiji, HMS Kenya, HMS Mauritius, HMS Nigeria ja HMS Trinidad, jotka kaikki tilattiin joulukuussa 1937. Seuraavat neljä alusta sisällytettiin vuoden 1938 laivasto-ohjelmaan HMS Ceylon, HMS Gambia, HMS Jamaica ja HMS Uganda, jotka tilattiin maaliskuussa 1938. Lisäksi tehtiin tilausvahvistus kahdesta aluksesta vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa HMS Bermuda ja HMS Newfoundland.[1]

Sodan vuoksi alusten suojaa ja sirpaleiden kestoa lisättiin, mikä nosti uppouman 8631 tonniin, mutta nopeuteen se ei saanut vaikuttaa. Sodan ajan olosuhteet vaikuttivat alusten valmistusaikatauluihin. HMS Trinidadin valmistus viivästyi telakan joutuessa pommituksen kohteeksi, jolloin rakenteilla ollut alus vaurioitui. HMS Ceylonin ja HMS Ugandan sekä HMS Newfoundlandin valmistus keskeytettiin toukokuussa 1940 Dunkerquen evakuointeihin tarvittavien alusten huoltamiseksi. Kolme viimeksi mainittua valmistuivat lopulta muokattuina ja siten ne normaalisti lasketaan omaksi Uganda- tai Ceylon-luokakseen.[2]

Aseistus

HMCS Uganda ampuu.

Luokkaa suunniteltaessa tehtiin lukuisa joukko erilaisia ehdotuksia, joissa aseistus vaihteli 6 ja 5,25 tuuman välillä erilaisina asennuksina. Eräässä ehdotuksessa esitettiin jopa nelitykkisiä kuuden tuuman torneja, jotka oli esitetty HMS Belfastin pääaseiksi. 5,25 tuuman tykit hylättiin tehottomina verrattuna uusimpiin japanilaisiin risteilijöihin ja lopulta päädyttiin kolmitykkisiin torneihin, joita oli käytetty jo aikaisemmissa risteilijäluokissa.

Pääaseet kaksitoista 6 tuuman Mk XXIII tykkiä asennettiin kolmiputkisiin Mk XXIII torneihin. Apuaseiksi valittiin kahdeksan 4 tuuman kaksiputkisina Mk XIX asennuksina. Aseistamisen jälkeen uppoumaraja oli lähes saavutettu, joten torpedoputkista luovuttiin. Nimellisesti tilanpuutteen vuoksi pari kaksinaulaista jouduttiin korvaamaan konekivääreillä. Sodan syttyessä sopimusrajoitukset unohdettiin ja kaksi neliputkista kaksinaulaista ja torpedoputket asennettiin aluksiin. Alusten tulenjohtojärjestelmiä ei kuitenkaan muutettu vastaamaan muutettua aseistusta. Aluksilta puuttui myös takatykeiltä erillinen tulenjohto. Aluksilla oli kolme HACS etäisyysmittaria ilmatorjunta-aseille, yksi kummallakin laidalla ja yksi perässä.[1]

Luokkaan kuuluneiden kolmen aluksen töiden keskeytyksen aikana niiden suunnitelmat otettiin uudelleen käsittelyyn ja syntyi paranneltu Fiji-luokka eli Uganda-luokka tai Ceylon-luokka. Suurimpana muutoksena oli ilmatorjunta-aseistuksen, joka oli jo sodan alussa todettu Kuninkaallisen laivaston aluksilla alimitoitetuksi, parantaminen. Ainoaksi mielekkääksi tavaksi tehdä muutos katsottiin X-tornin korvaaminen kahdella kaksiputkisella neljän tuuman ilmatorjuntatykillä. Runsaiden keskustelujen jälkeen asennettiin X-tornin tilalle kuitenkin ainoastaan yksi kaksiputkinen nelituumainen. Lisäksi asennettiin yksi HACS lisää sekä motorisoitiin kaikki nelituumaiset ja kaksinaulaiset ilmatorjunta-aseet. Samoin rakennettiin ilmatorjunnalle oma tulenjohtokeskus. Aluksille asennettiin myös tutka 272.[3]

Aluksen lähi-ilmatorjuntaa vahvistettiin asentamalla neliputkinen kaksinaulainen ja lisäksi vielä siirrettiin toinen kaksinaulainen siirrettiin perästä eteenpäin ampuma-alan parantamiseksi. Aluksen nostureista toinen poistettiin painon säästämiseksi.[4]

• Whitley M J: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0.