Teddy

Teddy (engl. Teddy Boy) tarkoittaa Isossa-Britanniassa 1950-luvun alussa syntynyttä nuorisokulttuuria, jossa Yhdysvaltalainen rockmusiikki oli tärkeässä osassa. Suomessa teddyt olivat 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun nuorisokulttuurin ilmiö, joka otti vaikutteita Yhdysvaltojen Greaser-alakulttuurista. Teddyjen nimiä puhekielessä olivat tedit, tepot, diinarit, fiftarit, rokkarit, rockabillyt ja vintsat. Ruotsissa vastaava alakulttuuri on raggarit.

Ison-Britannian Teddy Boyt

Alkuperäiset teddyt olivat työväenluokkaisia nuoria miehiä 1950-luvun Lontoossa jotka pukeutuivat muodikkaisiin pitkiin takkeihin (engl. drape jacket), jotka muistuttivat Edvardiaanisen ajan eli 1900-luvun alun Britannan muotia. Näille nuorille annettiin nimitys Edwardians tai Teddy Boys. Nimitys Teddy tulee Englannin kuningas Edvardin lempinimestä, jonka mukaan Edvardiaaninen aika on nimetty. Teddyt kuuntelivat yhdysvaltalaista rock- ja R&B-musiikkia ja kampasivat hiuksensa yhdysvaltalaisten rock-ikonien tyyliin. Tunnuksenomaisin kampaus oli ns. ”ankanpyrstö” (engl. ducktail) eli kampaus, jossa hiusrasvalla käsitellyt hiukset oli kammattu sivuilta taaksepäin ja päälaelta nostettu ylöspäin otsalle.

1950-luvulla Isossa-Britanniassa Teddy Boy -kulttuuri yhdistettiin monesti nuorisorikollisuuteen ja katujengehin. Monet köyhissä perheissä kasvaneet nuoret omaksuivat teddy boy -pukeutumistavan, sillä he halusivat näyttäytyä yläluokkaisemmalta kuin he todellisuudessa olivat. Teddyjen tunnusomaisiin vaatteisiin kuuluivat pitkät tummat päällystakit, valkoiset kauluspaidat ja korkeavyötäröiset ja kapealahkeiset puvunhousut. Kenkävalintoja olivat oxford-kengät, brogue-kengät tai mokkanahkaiset kengät, joissa oli paksu crepe-pohja, eli ns. brothel creeper-kengät.[1]

1950-luvun ihailu Suomessa
Suomessa teddyjen suosikkeihin kuului vuoden 1959 Cadillac Eldorado

Suomalainen teddykulttuuri syntyi 1970-luvun lopulla, kun 1950-luvun yhdysvaltalainen rock and roll ja erityisesti sen osa-alue rockabilly alkoivat nousta uuteen suosioon. Ilmiötä on sanottu vastavaikutukseksi ”poliittiselle 1970-luvulle”. Suomessa ilmiön syntyyn vaikutti muun muassa yhdysvaltalainen Onnen päivät -televisiosarja, jossa päähenkilöt olivat 1950-luvun yhdysvaltalaisen keskiluokan nuoria. Varsinainen huomionherättäjä oli ”epäsovinnainen” Fonzie (Henry Winkler) nahkatakissaan ja rasvatuissa hiuksissaan. Myös suositut elokuvat Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti) ja Grease lisäsivät 1950-luvun ihannointia. Keskeisiksi nostalgiahahmoiksi nousivat James Dean, Elvis Presley, Buddy Holly ja Marilyn Monroe.

Suomessa teddykulttuuria edisti nimekkäimmin yhtye Teddy & The Tigers. Brittiläisiä esikuvia olivat yhtyeet Matchbox ja Crazy Cavan & His Rhythm Rockers. Musiikissa rockabillyn lisäksi saattoi olla rautalankavivahteita, ja suomalaisista rockyhtyeistä keikoilla toimi usein myös Hurriganes ja Sleepy Sleepers. Laajalevikkinen Suosikki-nuorisolehti, päätoimittajanaan Jyrki Hämäläinen, edisti merkittävästi teddy-kulttuurin leviämistä.

”Fiftari”-kulttuuriin kuului oleellisena osana etenkin 1980-luvun puolelle tultaessa 1950-luvun yhdysvaltalainen autokulttuuri. Yhdysvalloista tuodut mutta uudelleen kustomoidut 1950-luvun automallit olivat näkyvä osa katukuvaa. 1960- ja 1970-luvun jenkkiautoja näkyi myös ilmiössä.

Yleisin pukeutumismuoti oli joko farkkutakki tai nahkatakki sekä talvivaatetuksena niin sanottu metsurintakki. Housuina suosittiin ”porkkana”-mallisia farkkuja, joiden lahkeet käännettiin ylös. Jalkineina olivat joko teräväkärkiset nahkasaappaat, ”spittarit” tai niin sanotut ”läskipohjakengät”.

Amerikan konfederaation lippu, ns. ”rebel flag”, on ollut Suomessa teddyjen suosima tunnus.

Amerikan etelävaltioiden konfederaation lippu oli eräs teddyjen suosima tunnus, joka edusti kapinallista ”rebel”-henkeä. ”Etelävaltiolaisuus” näyttäytyi joskus rasistisena ja konservatiivisena arvomaailmana. Myöskään kommunismia ei suvaittu, vaikkakin liikkeeseen kuului suuri osa työväenluokan nuoria. 1960- ja 1970-lukujen musiikkikulttuuri leimattiin pitkätukkaisten ”hämyjen” eli hippien ja ”liimanhaistajien” kulttuuriksi. Myös punkkarit ja teddyt olivat vastakkain ainakin helsinkiläisessä nuorisokulttuurissa niin, että saatettiin puhua jopa joukkotappeluista ryhmien välillä. Myöhemmin vastaavaa sitoutumista ilmentäviä, toisilleen vastakkaisia väkivaltaisia ja selvärajaisia nuorison alakulttuurien muotoja ei ole ollut Suomessa yhtä laajassa mittakaavassa.

Teddyjen ja samanhenkisten tunnettuja oleilupaikkoja olivat muun muassa Helsingin rautatieaseman tori ja esimerkiksi amerikanauto-tapahtumat – rockabilly-keikkojen lisäksi.

Teddy-kulttuuri hiipui yhdessä punk-kulttuurin kanssa 1980-luvun puoliväliin mennessä heavy rockin ja 1980-luvun discopopin läpimurron myötä, mutta on säilynyt marginalisoituneena. Nykypäivänä teddy-kulttuuri liittyy kiinteästi amerikkalaisauto- ja -moottoripyöräharrastukseen.

Lähteet
  1. Bill Osgerby: Here come the Teds museumofyouthculture.com. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)

    Katso myös

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.