Fieldspanieli
Fieldspanieli (Field Spaniel) on Isosta-Britanniasta kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 8. Ensimmäiset fieldspanielit tulivat tulivat Suomeen 1971 ja 1973.
Fieldspanieli | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Englanti, Iso-Britannia |
Määrä | Suomessa rekisteröity 1 385[1] |
Rodun syntyaika | 1800-luvulla |
Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
Nykyinen käyttö | seura- ja metsästyskoira |
Muita nimityksiä | Field Spaniel, kenttäspanieli |
FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #123 |
Ulkonäkö | |
Paino | 18–25 kg |
Säkäkorkeus | noin 45 cm |
Väritys | Musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. |
Ulkonäkö
Väriltään fieldspanieli on joko maksanruskea, musta, roan tai mikä tahansa näistä punaruskein (tan) merkein. Kirjava fieldspanieli muistuttaa todella paljon springerspanielia. Musta on rodun alkuperäinen väri. Korkeus vaihtelee 46 cm molemmin puolin. Paino on 18–25 kg.
- Maksa
- Musta
- Liver roan
Luonne ja käyttäytyminen
Fieldspanieli on luonteeltaan ystävällinen ja iloinen, poikkeuksellisen kuuliainen, itsenäinen ja herkkä spanieli. Omaan väkeen fieldspanieli kiintyy syvästi, mutta vieraita kohtaan se saattaa olla hieman etäinen. Fieldspanieli on suhteellisen aktiivinen koira, kuitenkin rauhallisempi kuin jotkin muut spanielit. Fieldspanieli on miellyttämisenhaluinen ja siksi varsin helppo kouluttaa. Fieldspanielin kanssa voi harrastaa melkeinpä mitä vain, se on erinomainen metsästys- tai lenkkikaveri. Fieldspanieli ei juurikaan hauku, eikä se sovellu vahtikoiraksi.
Fieldspanieli on noutava ja ylösajava koira, joka on ihanteellinen vaikeakulkuisessa maastossa metsästettäessä. Fieldspanieli on monipuolinen metsästysspanieli, joka myös ui mielellään.
Alkuperä
Vuonna 1867 julkaistussa "The Dogs of The British Islands" -kirjassa J. Walsh kertoo mustista sekä musta-tan- ja maksanvärisistä koirista, joita kasvatti eräs Burdett. Koirista ei ole tarkempia kuvauksia, mutta Englannissa pidetään mahdollisena, että jo vuonna 1836 mainitut koirat olisivat fiedspanielien esi-isiä. 1878 julkaistussa kolmannessa painoksessa oli raportti siitä, että Bullock oli risteyttänyt paljon sussexinspanielia ja vesispanielia fieldspanieleihin. Bullock oli Jonesin kanssa hankkinut useimmat Burdettin koirista tämän äkillisen kuoleman johdosta. Jacobs jatkoi risteytystä sussexinspanieleitten kanssa. Spurgin on vastuussa kirjavista fieldspanieleista. Vuodelta 1795 peräisin olevalta sussexinspanielilla on ollut hyvin merkittävä osuus fieldspanieleiden jalostuksessa.
Hoito
Turkki on helppohoitoinen, siistiminen riittää. Fieldspanieli vaatii aikaa kehittyäkseen, parhaimmillaan koira on veteraani-iässä.
Terveys
Suomessa fieldspanieleilla silmät ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta terveet ja lonkatkin ovat kohtalaisen hyvät.
Levinneisyys
Englannissa on fieldspanieleita runsaasti yli 500. Vuosina 1992–2001 rekisteröinnit Englannissa olivat 984 pentua, Ruotsissa 1991–2001 303 pentua ja vastaavana aikana Suomessa 343 pentua. Pohjoismaissa rotua on eniten Suomessa ja seuraavana on Ruotsi. Suomessa rekisteröityjen pentujen värijakauma 1992–2001 oli seuraavanlainen: maksanvärisiä 191 kpl, mustia 65 kpl, liver-tan 7 kpl, liver-roan 5 ja blue-roan 3 kpl eli yhteensä 267 pentua.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- thefieldspaniel.com
- Fieldspanieli Primo
Kirjallisuutta
- Grayson, Peggy: The History and Management of the Field Spaniel. {{{Julkaisija}}}.
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)