Fidel V. Ramos
Fidel Valdez Ramos (18. maaliskuuta 1928 – 31. heinäkuuta 2022[1]) oli filippiiniläinen sotilas ja poliitikko.[2] Häntä pidetään sotasankarina vuoden 1986 vallankumouksesta, joka syrjäytti Ferdinand Marcosin. Hänestä tuli maan 12. presidentti 30. kesäkuuta 1992 Corazón Aquinon jälkeen. Vuonna 1998 häntä seurasi Joseph Estrada.
| Fidel V. Ramos | |
|---|---|
 Ramos vuonna 1998 vierailulla Yhdysvaltain Pentagonissa. |
|
| Filippiinien 12. presidentti | |
|
1992-1998
|
|
| Edeltäjä | Corazón Aquino |
| Seuraaja | Joseph Estrada |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. maaliskuuta 1928 Lingayen, Pangasinan |
| Kuollut | 31. heinäkuuta 2022 (94 vuotta) Makati, Metro Manila |
| Ammatti | poliitikko |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.rpdev.org | |
Elämäkerta
Ramos syntyi 1928 Lingayenissa, Pangasinanissa. Hän on YK-diplomaatin poika ja Ferdinand Marcosin pikkuserkku. Hän valmistui 1950 West Pointin sotilasakatemiasta Yhdysvalloissa ja seuraavana vuonna Illinoisin yliopistosta insinööriksi. Hän taisteli yhdysvaltalaisjoukkojen mukana Korean sodassa ja komensi filippiiniläisjoukkoja Vietnamin sodassa.[2] Vuonna 1980 hän suoritti kauppatieteiden tutkinnon Ateneo de Manilan yliopistosta.[3]
Ramos palveli Marcosia yli 20 vuotta poliisijoukkojen komentajana ja luotettuna avustajana. Kun Marcosin valta oli romahtamassa, Ramos siirtyi Aquinon puolelle, joka käänsi tasapainon hänen puolelleen. Aquinon noustua valtaan, hän nimitti Ramosin armeijan esikuntapäälliköksi ja myöhemmin puolustusministeriksi. Hänen on sanottu torjuneen seitsemän vallankaappausyritystä uutta hallitusta vastaan.
Ramos on naimisissa ja hänellä on viisi lasta. Ramos on saanut useita mitaleja sotilasuransa aikana, ml. U.S. Military Academy Distinguished Award, Yhdysvaltain ja Ranskan kunnialegioonan jäsenyyden.
Joulukuussa 1991 Ramos julisti presidenttiehdokkuutensa. Hän voitti vaalit niukasti 11. toukokuuta 1992 senaattori Miriam Defensor-Santiagoa vastaan. Näin hänestä tuli maan kolmas ilokanopresidentti ja ensimmäinen metodisti.
Ramosin kuusivuotiskautta kiitetään taloudellisesta kasvusta ja poliittisen vallan vakiintumisesta maassa, huolimatta kommunistien kansannousuista, islamilaisesta separatistiliikkeestä Mindanaossa ja vuoden 1997 Aasian talouskriisistä. Ramos sai viimein solmittua rauhansopimuksen Filippiinien ja Moron kansallisen vapautusrintaman kanssa 1996.[2]
Ramos aloitti talousuudistukset, rohkaisi yritteliäisyyttä ja ulkomaisia sijoituksia ja vähensi korruptiota.[2] Häntä kuitenkin syytettiin miljoonien kavalluksista PEA-Amarin jutussa ja Filippiinien maailmannäyttelyn yhteydessä.[4][5]
Kautensa lopussa Ramos alkoi puhua perustuslain muutoksesta saadakseen pysyä virassaan vielä toisen kauden. Laajat protestit pakottivat hänet luopumaan aikeesta ja Joseph Estrada seurasi häntä presidenttinä 1998. Virkakautensakin jälkeen Ramos oli pitkään yksi vaikutusvaltaisemmista poliitikoista Filippiineillä.
Lähteet
- New York Times: Fidel V. Ramos, Philippine President Who Broke With Marcos, Dies at 94
- Fidel Ramos Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.10.2013.
- JHonorary awards: His Excellency Fidel Valdez Ramos Sydney University. Viitattu 24.10.2013.
- Grandmother of all scams 1998. PCIJ. Arkistoitu 25.10.2013. Viitattu 24.10.2013.
- ‘The people are tired of constant political bickering’ PCIJ. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 24.10.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fidel V. Ramos Wikimedia Commonsissa
Aguinaldo (1899–1901) | Quezon (1935–1944) | Laurel (1943–1945) | Osmeña (1944–1946) | Roxas (1946–1948) | Quirino (1948–1953) | Magsaysay (1953–1957) | Garcia (1957–1961) | Macapagal (1961–1965) | Marcos (1965–1986) | Aquino (1986–1992) | Ramos (1992–1998) | Estrada (1998–2001) | Arroyo (2001–2010) | Aquino III (2010–2016) | Duterte (2016–2022) | Marcos (2022–)