Fiat G.55

Fiat G.55 Centauro (Kentauri) oli italialainen, toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen, yksipaikkainen ja -tasoinen kokometallirakenteinen hävittäjälentokone.[1] Fiat G.50:n seuraajaksi kehitetty kone edusti edeltäjäänsä verrattuna käytännössä kokonaan uutta sukupolvea lentokonesuunnittelussa. Suuri siipipinta-ala, tehokas moottori ja parantunut aseistus teki mahdolliseksi torjuntalennot yläkorkeuksissa liittoutuneiden pommikoneita vastaan. Kone oli niin ajanmukainen, että saksalaiset harkitsivat sen valmistuksen aloittamista Luftwaffen käyttöön. Korkeat valmistuskustannukset ja tarvittavan työvoiman määrä, joka oli saksalaisten omaa Messerschmitt Bf 109:ää huomattavasti suurempi, saivat saksalaiset kuitenkin luopumaan hankkeesta.

Fiat G.55
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Italia
Fiat G.56

Kehitys

Vuonna 1942 Italian ilmavoimat (Regia Aeronautica), teki päätöksen käyttää tulevien hävittäjäkonetyyppiensä moottorina lisenssivalmistettua Daimler-Benz DB 605-moottoria. Lentokonevalmistajia kehotettiin varustamaan seuraavat tyyppinsä kyseisellä moottorilla. Tätä uusien tyyppien sarjaa, johon kuuluivat Giuseppe Gabriellin suunnittelema Fiat G.55, Macchin Macchi C.205 ja Capronin Reggiane Re.2005, kutsuttiin nimellä "Serie 5". Fiat G.55:n prototyypin ensilento lennettiin 30. huhtikuuta 1942. Konsepti havaittiin hyväksi, ja koneesta valmistettiin vielä kaksi prototyyppiä, joista kolmatta (sarjanumero MM.493) kokeiltiin taisteluolosuhteissa maaliskuussa 1943. Italian ilmailuministeriö hyväksyi tyypin valmistuksen käyttöönsä, ja sarjavalmistus alkoi G.55/0-esisarjalla. Varsinaisia sarjakoneita, G55/I, ehdittiin toimittaa Italian ilmavoimille ennen syyskuussa 1943 tapahtunutta Italian irrottautumista sodasta vain 15 kappaletta. Tämän jälkeen koneita valmistettiin taistelua Saksan rinnalla jatkaneen Aeronautica Nazionale Repubblicanan käyttöön noin 300 kappaletta.

Sodan loputtua Fiat valmisti jäljelle jääneistä puolivalmisteista ja komponenteista 40 konetta tyyppimerkinnällä G.55A. Näistä osa oli Italian sodan jälkeen uudelleen perustettujen ilmavoimien, Aeronautica Militare Italianan käytössä, osa myytiin Argentiinaan ja Egyptiin vuonna 1948.

Käyttöhistoria

Rintamakäyttöön ensimmäiset G.55-koneet tulivat elokuun lopulla 1943, yksikkönä 353° Squadriglia (laivue)/20° Gruppo (rykmentti). Ne osallistuivat sodan viimeisinä viikkoina liittoutuneiden pommitushyökkäysten torjumiseen Rooman alueella. Aselevon jälkeen koneilla taisteli Aeronautica Nazionale Repubblicana:n riveissä 2° Gruppo da Caccia Terrestre (hävittäjärykmentti), johon kuului mm. Squadriglia Montefusco-Bonet. Sodan loppuvaiheessa ANR:n lentotoimintaa vaikeutti liittoutuneiden voimakkaat ilmaiskut pohjois-Italian lentokentille. Suurin osa G.55-koneista tuhoutui tai vaurioitui näissä hyökkäyksissä sekä taistellessaan liittoutuneiden materiaaliylivoimaa vastaan. Näistä syistä kaikki Fiat G.55-yksiköt varustettiin lopulta Messerschmitt Bf 109-kalustolla.

G.55-koneet osallistuivat Israelin itsenäisyyssotaan vuosina 1948–1949 ja eräiden tietojen mukaan vielä vuonna 1956 Suezin sotaan.

Museokoneita

Yhtään alkuperäistä Fiat G.55-konetta ei ole säilynyt, Italian ilmavoimien museossa (Vigna di Valle, Italia) on näytteillä Fiat G.59-koneesta (G.55:n uudempi versio) muunnettu museokone.

Versiot

Prototyypit
  • G.55, kolme kappaletta, ensimmäinen lensi 30. huhtikuuta 1942.
  • G.55A, Hispano-Suiza -tykeillä varustetun sodanjälkeisen version prototyyppi, ensilento 5. syyskuuta 1946.
  • G.55B, kaksipaikkaisen koulutuskoneen prototyyppi, ensilento 12. helmikuuta 1946.
  • G.55S, torpedopommittajan prototyyppi, yksi kappale rakennettiin vuonna 1944.
  • G.56, DB 603A -moottorilla varustettu, kaksi prototyyppiä, ensilennot toukokuussa 1944. Koneen huippunopeus oli 685 km/h.

Tuotantoversiot
  • G.55/0, esisarja, rakennettiin 16 kappaletta.
  • G.55/I, tuotantosarja, rakennettiin 289 kappaletta.
  • G.55A, tuotantosarja, rakennettiin 39 kappaletta.
  • G.55B, tuotantosarja, rakennettiin 25 kappaletta.

Tekniset tiedot (G.55/I)

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&09.03700009,37 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&011.085000011,85 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.01300003,13 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&021.011000021,11 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02630.&&&&002 630 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&03718.&&&&003 718 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Fiat RA 1050 RC 58 Tifone -käännetty V12-moottori (lisenssivalmistettu Daimler-Benz DB 605A); &&&&&&&&&&&01100.&&&&001 100 kW (&&&&&&&&&&&01475.&&&&001 475 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0630.&&&&00630 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01200.&&&&001 200 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012700.&&&&0012 700 m

Aseistus

  • 3 × 20 mm Mauser MG 151/20-tykki, yksi rungossa ja kaksi siivissä
  • 2 × 12,7 mm Breda-SAFAT konekivääri rungossa.
  • Kone voitiin varustaa kahdella 160 kg:n pommilla, niitä käytettiin kuitenkin vain harvoin.

Lähteet
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 413. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.