Fezzan

Fezzan (arab. فزان‎) on yksi Libyan kolmesta historiallisesta alueesta. Se sijaitsee maan lounaisosassa.[1] Pohjoisessa Fezzan rajoittuu historialliseen Tripolitaniaan, idässä Kyrenaikaan, etelässä Tšadiin ja Nigeriin sekä lännessä Algeriaan. Nykyään alue on jaettu Al-Džufrahin, Al-Šatin, Awbarin, Ghatin, Murzuqin ja Sebhan piirikuntiin. Tärkein kaupunki on Sebha.[2] Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan piirikunnissa on yhteensä 522 600 asukasta.[3]

Libyan historialliset alueet.
Fezzanin hiekkadyynejä.
Ubarin keidas.
Acacusvuorten kalliomaalauksia.

Fezzan on osa Saharan autiomaata, joka etelässä ja lounaassa kohoaa kohti Tibestin ja Ahaggarin vuoristoja.[4] Aluetta peittävät Awbarin hiekkameri pohjoisessa ja Murzuqin hiekkameri etelässä.[1] Asutusta on vain idästä länteen ulottuvien painaumien muodostamissa keitaissa.[4]

Historiallisesti Fezzan on ollut Välimeren ja Sudanin alueen välisen karavaanikaupan tärkeä välietappi. Sen keskus oli muurein varustettu Murzuqin keidaskaupunki. Tärkeimmät kauppareitit olivat 1800-luvun puoliväliin saakka Bornu–Kawar–Fezzan–Tripoli ja Kano–Aïr–Ghat–Ghadames. Yhteyksiä on ollut myös nykyisen Sudanin ja Tšadin alueelle.[5] Fezzanin kulttuurissa on afrikkalaisia vaikutteita.[4]

Alueen vanhimpia tunnettuja asukkaita olivat garamantit. Myöhemmin se joutui Rooman valtaan ja sai nimen Phazania.[6] Arabit valtasivat Fezzanin vuonna 668, mutta paikalliset hallitsijat säilyttivät huomattavan osan määräysvallastaan. Samalla alueelle levisi islam. 1200–1400-luvuilla Fezzan oli vasallisuhteessa Kanem-Bornun hallitsijoihin. Ottomaanit valtasivat alueen 1570-luvulla, mutta ajoittain sillä oli varsin itsenäinen asema. Libyalainen karamanlien dynastia teki sinne sotaretkiä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.[7] Ottomaanit onnistuivat alistamaan Fezzanin 1800-luvun puolivälissä. Vuosisadan lopulla siitä tuli yksi senusien muslimiveljeskunnan keskuksista. Italia sai alueen pysyvästi hallintaansa vasta vuosina 1929–1930. Ranskalaiset joukot miehittivät sen toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1951 Fezzanista tuli yksi itsenäisen Libyan kuningaskunnan kolmesta osamaakunnasta.[4] Ranska veti joukkonsa pois vuonna 1956.[7]

Nykyään Fezzan on Libyan köyhin alue, joka on riippuvainen maan keskushallinnon tuesta. Alueen infrastruktuuria[4] ja maataloutta[8] on kehitetty Muammar Qaddafin aikana. Sieltä on löydetty huomattavia öljy- ja rautamalmiesiintymiä, jotka ovat toistaiseksi pääosin hyödyntämättä.[4] Fezzanin matkailuvaltteja ovat Saharan maalaukselliset maisemat ja kalliomuodostelmat sekä esihistorialliset kalliopiirrokset ja -maalaukset.[8]

Lähteet
  1. Ronald Bruce St John: Historical Dictionary of Libya, fourth edition, s. 75. Lanham–Toronto–Oxford: The Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5303-4.
  2. Encyclopedia of the Modern Middle East & North Africa, second edition, s. 829–830. Farmington Hills: Thomson Gale, 2004. ISBN 0-02-865987-2.
  3. Districts of Libya statoids.com. Viitattu 1.8.2011. (englanniksi)
  4. Encyclopedia of the Modern Middle East & North Africa, second edition, s. 830. Farmington Hills: Thomson Gale, 2004. ISBN 0-02-865987-2.
  5. Ronald Bruce St John: Historical Dictionary of Libya, fourth edition, s. 75–76. Lanham–Toronto–Oxford: The Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5303-4.
  6. Encyclopedia of African History and Culture, volume I, s. 88. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5269-7.
  7. Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 513. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  8. Ronald Bruce St John: Historical Dictionary of Libya, fourth edition, s. 76. Lanham–Toronto–Oxford: The Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5303-4.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.