Ferrimagnetismi

Ferrimagnetismi on fysiikassa tunnettujen magneettisten tilojen, ferromagnetismin ja antiferromagnetismin, välimuoto. Ferrimagneettisissa aineissa magneettiset momentit ovat järjestäytyneet säännolliseen hilaan siten, että vierekkäiset magneettiset momentit osoittavat vastakkaisiin suuntiin, samaan tapaan kuin antiferromagneettisissa aineissa. Toisin kuin antiferromagneettisissa aineissa, ferrimagneettisissa aineissa vastakkaisiin suuntiin osoittavat magneettiset momentit eivät kuitenkaan täysin kumoa toisiaan ja aine on osittain magnetisoituva. Tärkeä ferrimagneettisten aineiden ryhmä ovat ferriitit, joiden yleinen kemiallinen kaava on MO, missä O on happi ja M on jokin metalleista Ni, Mn tai Fe.

Ferrimagneettinen järjestys, jossa eri suuntiin osoittavat magneettiset momentit ovat erisuuruisia.

Ferrimagneettisten aineiden magneettiset momentit järjestäytyvät spontaanisti Curien lämpötilan alapuolella, jolloin aine käyttäytyy ferromagneetin tavoin. Curien lämpötilaa korkeammissa lämpötiloissa ferrimagneettiset aineet käyttäytyvät paramagneettisten aineiden tavoin.

Todennäköisesti vanhin tunnettu ulkoisesti magneettinen materiaali, magnetiitti (Fe3O4), on ferrimagneettinen aine. Ferrimagnetismi magnetiitissa syntyy sen hilarakenteen eri kohdissa sijaitsevista rautaioneista Fe2+ ja Fe3+, joilla on erilaiset magneettiset momentit.

Lähteet
  • J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics, s. 241–242. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0471928046. (englanniksi)

Kirjallisuutta
  • Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.
Magneettiset tilat
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.