Fernando de la Rúa
Fernando de la Rúa Bruno (15. syyskuuta 1937 – 9. heinäkuuta 2019[1]) oli Argentiinan presidentti 10. joulukuuta 1999 – 21. joulukuuta 2001. Hän oli Unión Cívica Radicalin ja FrePaSon Työn, oikeuden ja koulutuksen liiton listan ehdokkaana.
| Fernando de la Rúa | |
|---|---|
 |
|
| Argentiinan 49. presidentti | |
| Varapresidentti | Carlos Álvarez |
| Edeltäjä | Carlos Saúl Menem |
| Seuraaja | Ramón Puerta |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1937 Córdoba, Argentina |
| Kuollut | 9. heinäkuuta 2019 (81 vuotta) Buenos Aires, Argentina |
| Puoliso | Inés Pertiné |
| Tiedot | |
| Puolue | Unión Cívica Radical - UCR |
 Nimikirjoitus |
|
De la Rúa on kotoisin Córdobasta. Hän kävi sotilaskoulua ennen lähtemistään oikeustieteen opintojen pariin Córdoban yliopistoon. Politiikkaan hän lähti aikaisin, ja vuoden 1973 vaaleissa hänet valittiin Buenos Airesista senaattiin. Muutaman kuukauden myöhemmin hän oli veteraanipoliitikko Ricardo Balbínin varapresidenttiehdokkaana radikaalipuolueen riveistä. Vain 36-vuotiaana varapresidentiksi pyrkivä De la Rúa sai tuolloin lempinimen Chupete (tutti).
Demokratiaan palaamisen jälkeen 1983 De la Rúa valittiin edustajainhuoneeseen ja pyrki uudelleen senaattiin 1989, mutta jäi ulkopuolelle suuremmasta äänimäärästään huolimatta. Vuonna 1996 hänestä tuli ensimmäinen Buenos Airesin suoraan valittu pormestari, missä virassa hän oli ennen lähtemistään vuoden 1999 vaaleissa Allianzan presidenttiehdokkaaksi. Hiljaisena, rehellisenä ja tylsänä pidetty De la Rúa arvosteli Menemin hallinnon korruptiota ja erikoisuuksia. Hän voitti saaden lähes puolet äänistä. Allianza ei saanut kuitenkaan haltuunsa enemmistöä senaatissa ja edustajainhuoneessa.
De la Rúan kautta leimasi jatkuva talouskriisi, koalitiohallituksen keskinäiset riidat, hallituksen toimettomuus ja kykenemättömyys hillitä korruptiota. Hänen talousministerinään oli Domingo Cavallo, joka oli myös Menemin hallituksessa.
Hän joutui eroamaan virasta joulukuun 2001 mellakoissa pääkaupungin keskiluokan noustua barrikadeille iskulauseen ¡que se vayan todos! alla kolmatta vuotta jatkuneen kriisin jälkeen ja hallituksen estettyä rahan nostaminen pankeista dollareissa (ns. corralito). FrePaSon ministerit lähtivät hallituksesta ja De la Rúa jäi ilman tukea.
De la Rúaa syytettiin myöhemmin lahjonnasta ja hänen väitetään luvanneen senaattoreille miljoonia 2000 saadakseen työlakinsa läpi. Hänen osuuttaan viiden kuolemaan vuoden 2001 mellakoissa tutkitaan myös. [2]
De la Rúa oli naimisissa Inés Pertinén kanssa ja heillä on kolme lasta. Hänen vanhin poikansa Antonio de la Rúa oli kihloissa kolumbialaisen laulaja Shakiran kanssa.
Lähteet
- Murió Fernando de la Rúa: de la militancia al poder, con una breve y conflictiva gestión (espanjaksi)
- Argentine ex-president charged BBC. Viitattu 26.02.2008.
 |
Edeltäjä: Carlos Menem |
Argentiinan presidentti 1999–2001 |
Seuraaja: Ramón Puerta |