Fernando Torres

Torres on syntynyt Fuenlabradassa Madridin itsehallintoalueella. Hän kiinnostui jalkapallosta jo nuorena ja aloitti harrastuksen viisivuotiaana seurasta nimeltä Parque 84.[2] Perheen isä José työskenteli pääosin Fernandon lapsuuden ajan ja hän matkasikin usein äitinsä Florin seurassa harjoituksiin.[3] Hänen isoisänsä ei ollut fanaattinen jalkapallokannattaja, mutta ilmoitti suosikkijoukkueekseen Atlético Madridin, mitä kautta se periytyi lopulta myös Fernandolle.[2]

Torresin ensimmäinen pelipaikka oli maalivahti, kuten aikaisemmin hänen isoveljelläänkin.[4] Noin seitsemänvuotiaana hän siirtyi kenttäpelaajaksi ja hyökkääjäksi. Kolme vuotta myöhemmin 10-vuotiaana hän pelasi samassa joukkueessa vuoden vanhempien kanssa ja teki kauden aikana yhteensä 55 maalia.[5] Hänet valittiin kolmen pelaajan joukkoon, jotka matkasivat Atléticon testeihin.[5] Torres onnistui vakuuttamaan kykyjenetsijät ja näin hän sai siirron seuraan vuonna 1995.[5]

Torres keskustelee ottelun päätuomarin kanssa.

Torres teki ensiesiintymisensä ammattilaisena tuolloin Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Segunda Divisiónissa pelanneessa Atlético Madridin edustusjoukkueessa 27. toukokuuta 2001 Leganésia vastaan.[6] 17-vuotiaasta Torresista tuli tuolloin nuorin seuran edustusjoukkueen riveissä pelannut pelaaja. Ensimmäisen maalinsa hän teki viikkoa myöhemmin Albaceteä vastaan.[7]

Kauden 2001–2002 päätteeksi joukkue onnistui nousemaan maan korkeimmalle sarjatasolle Primera Divisióniin. Torresin esitykset kauden aikana eivät kuitenkaan olleet häikäiseviä, sillä pelaamissaan 36 ottelussa syntyi vain kuusi maalia. Torres pelasi ensimmäisen kautensa pääsarjassa 2002–2003, jonka aikana hänelle kertyi yhteensä 29 ottelua ja maalinteossa hän onnistui 13 kertaa. Toisella kaudellaan 2003–2004 hän paransi edellisestä ja teki 19 maalia 35 ottelussa, ollen näin lopulta pääsarjan kolmanneksi paras maalintekijä. Torres nimettiin joukkueen kapteeniksi 19-vuotiaana.[8] Kauden 2003–2004 päätteeksi Atlético sijoittui seitsemänneksi ja jäi näin sijan päähän paikasta UEFA Cupiin, mutta selviytyi kuitenkin UEFA Intertoto Cupiin. Tämä tiesi Torresille uransa ensimmäisiä pelejä Euroopan kentillä. Hän onnistui kaksi kertaa maalinteossa turnauksen välierissä serbialaista OFK Beogradia vastaan, molemmissa osaotteluissa kertaalleen. Joukkue eteni aina turnauksen loppuotteluun saakka, jossa se kohtasi Villarrealin. Loppuottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun, jonka Villarreal vei lopulta nimiinsä 3–1. Vuonna 2005 englantilaisseura Chelsea ilmoitti olevansa kiinnostunut hankkimaan Torresin riveihinsä, johon kuitenkin Atléticon puheenjohtaja Enrique Cerezo vastasi kieltävästi.[9] Myöhemmin vuoden 2006 tammikuussa Cerezo ilmoitti kuitenkin seuran kuuntelevan mahdollisia tulevia tarjouksia Torresista.[10]

Vuoden 2006 MM-kilpailujen jälkeen hän torjui tarjouksen mahdollisesta siirtymisestä Chelseaan kaudeksi 2006–2007.[11] 19. syyskuuta 2006 Torres teki vuoteen 2009 ulottuvan jatkosopimuksen Atléticon kanssa. Hän teki seuraavalla kaudella 2006–2007 14 maalia. Monet suurseurat kuten Newcastle United, Milan ja Manchester United olivat kiinnostuneita Torresista, mutta hän ilmoitti pysyvänsä seuralleen uskollisena niin kauan kuin Atlético Madridin johto olisi tyytyväinen häneen. 4. heinäkuuta 2007 kuitenkin vahvistettiin Torresin siirtyminen Englannin Valioliigaan espanjalaisen Rafael Benítezin valmentamaan Liverpooliin. Sopimus oli kuusivuotinen; siirtokorvaukseksi arvioitiin 36 miljoonaa euroa.[12] Madridissa pitämässään lehdistötilaisuudessa Torres mainitsi syyksi lähtöönsä muun muassa halun menestyä Mestarien liigassa, johon Atlético ei hänen edustusjoukkueuransa aikana päässyt. Hän kuitenkin kertoi, että olisi aina sydämeltään Rojiblanco (suom. ”punavalkoinen”) ja toivoi palaavansa seuraan jonain päivänä.[13] Torres oli joukkueensa paras maalintekijä kaikilla viidellä pelaamallaan pääsarjakaudella.

Torres Liverpoolin paidassa ottelussa Middlesbroughia vastaan.

Torres teki virallisen ensiesiintymisensä Liverpoolissa 11. elokuuta 2007 ottelussa Aston Villaa vastaan.[14] Uransa ensimmäisen ottelun Mestarien liigassa hän pelasi neljä päivää myöhemmin Toulousea vastaan. 19. elokuuta 2007 hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa 1–1-tasapeliin päättyneessä ottelussa Chelseaa vastaan.[15] Torresin Liverpool-uran ensimmäinen hattutemppu syntyi syyskuussa 2007 liigacupin ottelussa Readingia vastaan. Hattutempun kaikki maalit syntyivät ottelun toisella puoliajalla.[16] Ensimmäiset maalinsa Mestarien liigassa hän teki turnauksen kolmannessa ottelussaan Portoa vastaan, jossa hän osui kahdesti.[17]

Torres nimettiin Valioliigan kuukauden pelaajaksi helmikuussa 2008.[18] Hän onnistui kahden ottelun aikana neljästi maalinteossa, sisältäen hattutempun 23. helmikuuta 2008 ottelussa Middlesbroughia vastaan.[19] Hän teki jälleen 5. maaliskuuta 2008 hattutempun ottelussa West Ham Unitedia vastaan, mikä tarkoitti Torresin olevan ensimmäinen Liverpool-pelaaja sitten Jack Balmerin vuoden 1946 marraskuussa, joka on onnistunut tekemään hattutempun kahdessa perättäisessä kotiottelussa.[20] Myöhemmin maaliskuussa 2008 Torresin tehtyä osuman Readingia vastaan, hänestä tuli ensimmäinen pelaaja sitten Robbie Fowlerin kaudella 1995–1996, joka onnistui ylittämään 20 maalin rajapyykin liverpoolilaisseurassa.[21] Huhtikuussa 2008 pelatussa Mestarien liigan puolivälieräottelussa Arsenalia vastaan hän onnistui maaliteossa ja nosti näin kauden kokonaismaalimääränsä 29:ään, mikä jätti varjoonsa muun muassa entisen Liverpool-legenda Michael Owenin henkilökohtaisen ennätyksen (28).[19]

4. toukokuuta 2008 Torres teki maalin ottelussa Manchester Cityä vastaan, mikä oli hänen kahdeksas perättäinen kotiottelussa. Hän sivusi samalla myös Roger Huntin aikaisemmin tehtyä ennätystä.[22] Hän päätti kautensa 24 maalilla, osumalla vielä kertaalleen sarjan viimeisellä kierroksella Tottenham Hotspuria vastaan. Kyseisellä maalimäärällä hänestä tuli eniten ensimmäisellä kaudellaan maaleja tehnyt ulkomaalaispelaaja, entisen ennätyksen oltua Ruud van Nistelrooyn nimissä (23).[19][23] Torres jakoi toisen sijan Emmanuel Adebayorin kanssa kauden parhaan maaliintekijän mittelössä, jonka voitti Cristiano Ronaldo 31 maalillaan.[24] Ensimmäisellä kaudellaan Liverpoolissa Torres teki kaikki kilpailut mukaan lukien yhteensä 33 maalia ja nousi kannattajien suureksi suosikiksi.

Torres aloitti toisen kautensa Liverpoolissa lupaavasti tehden sarjan avausottelussa voittomaalin Sunderlandin vieraana. Ottelussa Aston Villaa vastaan hän loukkaantui reväytettyään takareitensä ja joutui olemaan sivussa kolme viikkoa. Torres palasi pelikentille Mestarien liigan ottelussa Marseillea vastaan. 27. syyskuuta 2008 pelatussa Merseysiden derbyssä paikallisvastustaja Evertonia vastaan hän onnistui maalinteossa kahdesti. Hän jatkoi maalitehtailujaan myös seuraavan viikon ottelussa osuen kahdesti Manchester Cityn verkkoon, joista ensimmäinen oli Liverpoolin pääsarjahistorian 1000. maali.[25] Loukkaannuttuaan vuoden 2010 MM-kilpailujen karsintaottelussa hän joutui olemaan sivussa arviolta noin kaksi viikkoa.[26] 22. lokakuuta 2008 Torresilla oli mahdollisuus pelata kasvattajaseuraansa Atlético Madridia vastaan vanhalla kotistadionillaan Vicente Calderónilla, mutta loukkaantumisen takia hän joutui kuitenkin jättämään ottelun väliin.[27]

Torres ottelussa Manchester Cityä vastaan.

Torres teki paluunsa kotiottelussa West Bromwich Albionia vastaan, tultuaan vaihdosta kentälle 72. peliminuutilla. Lihasvaivat aiheuttivat kuitenkin ongelmia lähes koko alkukauden ajan ja hän joutuikin vetäytymään jälleen sairauslomalle, joka lopulta kesti vuoden loppuun saakka.[28][29] 3. tammikuuta 2009 hän palasi jälleen loukkaantumisensa jäljiltä FA Cupin ottelussa Preston North Endiä vastaan.[30] 1. helmikuuta 2009 hän palasi maalien makuun tehden kaksi maalia ottelussa Chelseaa vastaan. Huolimatta lyhyestä urastaan Liverpoolissa Torres valittiin seuran kaikkien aikojen 50 parhaimman pelaajan joukkoon äänestyksessä, jonka järjesti sanomalehti The Times.[31]

10. maaliskuuta 2009 Torres kohtasi vanhan paikallisvastustajansa Real Madridin Mestarien liigan neljännesvälierissä. Hän ei pelannut ensimmäisessä osaottelussa loukkaantumisen takia, mutta kykeni pelaamaan toisessa osaottelussa.[32] Hän onnistui tekemään avausmaalin ottelussa, joka repesi lopulta Liverpoolin 4–0-voittoon ja se eteni näin yhteistuloksella 5–0 puolivälierävaiheeseen.[33] Neljä päivää myöhemmin ottelussa Manchester Unitedia vastaan Old Traffordilla hän teki 1–1-tasoitusmaalin. Ottelu päättyi Liverpoolin 4–1-voittoon. Torres teki Liverpool-uransa 50. maalin 24. toukokuuta 2009 sarjan viimeisellä kierroksella ottelussa Tottenham Hotspuria vastaan.[34] Rajapyykin saavuttamiseen hänellä meni aikaa 84 ottelua.

Torres teki Liverpoolin kanssa 28. toukokuuta 2009 julkistetun jatkosopimuksen, jonka hän allekirjoitti 8. elokuuta 2009. Sopimuksen oli määrä pitää hänet seurassa vuoteen 2013, mutta sopimuksessa oli pykälä, jonka perusteella Liverpool olisi voinut pitää hänet jopa vuoteen 2014.[35][36] 19. syyskuuta 2009 hän teki kaksi maalia voitollisessa ottelussa West Ham Unitedia vastaan, jonka seuraksena Liverpool nousi sarjan kärkikolmikkoon.[37] Viikkoa myöhemmin hän teki kauden ensimmäisen hattutemppunsa murskavoitossa Hull Cityä vastaan.[38] Lokakuun 2009 alussa Torres valittiin toisen kerran urallaan Valioliigan kuukauden pelaajaksi, onnistuttuaan viidesti maalinteossa syyskuun aikana.[39] 25. lokakuuta 2009 hän oli jälleen voiton takuumies pahinta kilpakumppania Manchester Unitedia vastaan, kun hän onnistui tekemään ottelun avausmaalin. Vuoden 2009 viimeisessä ottelussa 29. joulukuuta Aston Villaa vastaan hän teki ottelun lisäajalla tärkeän osuman, joka toi liverpoolilaisseuralle täydet sarjapisteet. Maali oli Torresille hänen Valioliiga-uransa 50:s, jonka hän saavutti ennätysajassa.[40] Hän pelasi kauden viimeisen ottelunsa 8. huhtikuuta 2010 UEFA Cupissa portugalilaista Benficaa vastaan, jossa hän teki kaksi maalia. 18. huhtikuuta 2010 ilmoitettiin Torresin olevan loppukauden sivussa polvivamman takia.[41] Hänen kauden kokonaismaalimääräkseen tuli 22 pelatuissa 32 ottelussa ja hän oli toista kertaa joukkueensa paras maalintekijä.[42]

Torres pelaamassa Liverpoolissa vuonna 2010.

Kesällä 2010 joukkueen uudeksi päävalmentajaksi tullut Roy Hodgson ilmoitti alkajaisiksiin, että Torres ei ole kaupan huolimatta muiden seurojen kiinnostuksista.[43] Hän pelasi kauden ensimmäisen ottelun 14. elokuuta 2010 sarja-avauksessa Arsenalia vastaan. Kaksi viikkoa myöhemmin 28. elokuuta 2010 hän teki kauden ensimmäisen maalinsa ottelussa West Bromwich Albionia vastaan.[44] Maali oli hänen 50. Anfieldillä kaikki ottelut mukaan lukien.[45] Toisin kuin edelliset, kausi ei lähtenyt Torresin osalta hyvin käyntiin, sillä hän onnistui seuraavan kerran maalinteossa vasta 24. lokakuuta 2010 ottelussa Blackburn Roversia vastaan.[46] Hän onnistui jatkamaan maaliputkeaan myös seuraavassa ottelussa Chelseaa vastaan, jossa hän osui kahdesti.[47] Vuoden 2011 ensimmäisessä ottelussa Bolton Wanderersia vastaan hän teki 1–1-tasoitusosuman. Liverpool voitti lopulta ottelun lisäajalla.[48]

27. tammikuuta 2011 Chelsea teki Torresista ostotarjouksen, jonka liverpoolilaisseura kuitenkin hylkäsi.[49] Seuraavana päivänä Torres jätti seuralleen kirjallisen siirtopyynnön.[50]

31. tammikuuta 2011 lehtitiedot kertoivat hänen siirtyvän Chelseaan 58 miljoonan euron siirtokorvauksella.[51] Myöhemmin samana päivänä Liverpool vahvisti hyväksyneensä Chelsean tekemän ostotarjouksen Torresista.[52] Torres oli kertonut itse, että halusi pelata Chelseassa. Siirron myötä hänestä tuli Valioliigan historian kallein pelaaja. Hän solmi joukkueen kanssa 5½-vuotisen sopimuksen.[53]

Torres teki ensiesiintymisensä Chelseassa 6. helmikuuta 2011 ottelussa vanhaa seuraansa Liverpoolia vastaan, jonka voitti lopulta Liverpool numeroin 1–0.[54] Torresin alku lontoolaisseurassa oli hyvin vaikea, sillä hän ei kovista ennakko-odotuksista huolimatta onnistunut tekemään ainuttakaan maalia ensimmäisten kahden kuukauden aikana. Ensimmäistä kertaa hän joutui avauskokoonpanon ulkopuolelle 2. huhtikuuta 2011 ottelussa Stoke Cityä vastaan. Hän onnistui lopulta tekemään ensimmäisen maalinsa joukkueessa 23. huhtikuuta 2011 ottelussa West Ham Unitedia vastaan, joka päätti yhteensä 903 minuuttia kestäneen maalittoman jakson.[55] Maali jäi myös lopulta Torresin ainoaksi kaikkiaan 18 pelaamassaan ottelussa puolikkaan kauden aikana lontoolaisseurassa.[56]

Torres Chelsean paidassa kauden 2011–2012 Mestarien liigan loppuottelussa.

Kauden avausottelussa 14. elokuuta 2011 Chelsea kohtasi vieraskentällä Stoke Cityn, joka päättyi maalittomaan tasapeliin. Ottelun jälkeen Torresin pelaamisen kehuttiin olleen terävää sekä hänen onnistuneen hakeutumaan hyvin vapaisiin tiloihin pelattavaksi.[57] Toisen maalinsa kokonaisuudessaan ja ensimmäisen kuluvalla kaudella lontoolaisseurassa hän onnistui tekemään 18. syyskuuta 2011 ottelussa Manchester Unitedia vastaan.[58] Kauden toisen maalinsa hän teki kotiottelussa Swansea Cityä vastaan.[59] Kymmenen minuuttia maalinsa jälkeen Torres ajettiin kentältä pois suoralla punaisella kortilla Mark Goweriin kohdistuneen kahden jalan liukutaklauksen takia. Suorasta punaisesta kortista seurasi automaattisesti kolmen ottelun pelikielto.[60][61] 19. lokakuuta 2011 pelatussa Mestarien liigan ottelussa belgialaista Genkiä vastaan hän teki kaksi maalia.[62] Seuraavan kerran maalinteossa hän onnistui 18. maaliskuuta 2012 FA Cupin puolivälierissä Leicester Cityä vastaan kaksi kertaa, jonka lisäksi hän antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Maalit päättivät hänen 24 ottelun mittaiseksi venyneen maalittoman putkensa.[63] 31. maaliskuuta 2012 Torres teki ensimmäisen maalinsa Valioliigassa sitten kauden avausmaalinsa 19. syyskuuta 2011, kun Chelsea voitti Aston Villan numeroin 4–2.[64]

24. huhtikuuta 2012 Torres otettiin vaihdosta kentällä ottelun loppuhetkillä Mestarien liigan välierien toisessa osassa espanjalaista Barcelonaa vastaan. Hetken oltuaan kentällä hän pääsi läpiajoon ja viimeisteli Chelsean 2–2-tasoitusosuman, joka varmisti samalla lontoolaisseuran paikan loppuotteluun.[65] Hän teki ensimmäisen hattutemppunsa Chelseassa 29. huhtikuuta 2012 kotiottelussa Queens Park Rangersia vastaan.[66] 19. toukokuuta 2012 pelatussa Mestarien liigan loppuottelussa saksalaista Bayern Münchenia vastaan, Torres vaihdettiin kentälle ottelun toisella puoliajalla saksalaisten avausmaalin jälkeen. Chelsea kuitenkin onnistui tasoittamaan ottelun 1–1 lisäajalla ja voitti lopulta rangaistuspotkukilpailuun venyneen jännitysnäytelmän numeroin 4–3. Torres pelasi lontoolaisseurassa ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan yhteensä 49 ottelua ja teki niissä 11 maalia.[67]

Kaudella 2012-2013 Torres onnistui tekemään huikeat 22 maalia.

Lontoolaisseuran päävalmentajaksi palannut portugalilainen José Mourinho valitsi Torresin avauskokoopanoon kauden ensimmäisessä ottelussa Hull Cityä vastaan. Torresia rikottiin ottelun 5. peliminuutilla rangaistusalueen sisällä, josta seurauksena pallo vietiin pilkulle.[68] Hän teki kauden ensimmäisen maalinsa 30. elokuuta 2013 pelatussa UEFA Super Cupin loppuottelussa Bayern Münchenia vastaan. 28. syyskuuta 2013 hän sai punaisen kortin White Hart Lanella vierasottelussa Tottenham Hotspuria vastaan, tultuaan varoitetuksi toisen kerran keltaisella kortilla.[69]

Torres valittiin 100:nnen kerran Chelsea-urallaan avauskokoopanoon 22. lokakuuta 2013 Mestarien liigan lohkovaiheen ottelussa saksalaista Schalkea vastaan. Hän viimeisteli juhlaottelussaan kaksi maalia, jonka lontoolaisseura vei nimiinsä numeroin 3–0.[70] Hänen kauden ensimmäinen osumansa Valioliigassa syntyi 27. lokakuuta 2013 ottelussa kärkijoukkue Manchester Cityä vastaan, jonka lisäksi hän tarjosi syötön André Schürrlen tekemään ensimmäiseen maaliin.[71]

31. elokuuta 2014 Torres siirtyi kaksivuotisella lainasopimuksella italialaisseura Milaniin.[72] Hän teki ensiesiintymisensä uudessa seurassaan 20. syyskuuta 2014 ottelussa Juventusta vastaan, kun hän korvasi kentältä vaihtoon otetun Andrea Polin.[73] Kaksi päivää myöhemmin hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa ottelussa Empolia vastaan.[74]

27. joulukuuta 2014 Chelsea ilmoitti Torresin siirron Milanin kanssa muuttuvan pysyväksi 5. tammikuuta 2015 alkaen.[75] Samana päivänä espanjalaiset urheilulehdet Marca ja AS uutisoivat Torresin palaavan kasvattajaseuraansa Atlético Madridiin, jossa osana kauppaa Alessio Cerci matkaa lainasopimuksella Milaniin.[76][77]

29. joulukuuta 2014 Atlético Madrid vahvisti virallisesti Torresin palaavan takaisin kasvattajaseuraansa lainasopimuksella.[78] Sopimus on pituudeltaan 1½-vuotinen, joka ulottuu kesään 2016 asti.[79]

Torres allekirjoitti Japanin liigan joukkueen Sagan Tosun kanssa sopimuksen 10. heinäkuuta 2018. Kuitenkin kesäkuussa 2019 Torres päätti lopettaa ammattijalkapallouransa ja ilmoitti jäävänsä eläkkeelle.

Päivitetty 16. helmikuuta 2017.[85][86]

Päivitetty 27. joulukuuta 2014.[86][87]