Fernand Foureau

Fernand Foureau (17. lokakuuta 1850 Saint-Barbant, Haute-Vienne – 17. tammikuuta 1914[1] Pariisi) oli ranskalainen tutkimusmatkailija ja siirtomaavirkailija.

Fernand Foureau.

Saksan–Ranskan sotaan osallistunut Foureau työskenteli Algerian Saharassa, jossa hän oppi arabiaa, berberikieliä ja tutustui paikallisiin tapoihin. Vuosina 1882–1897 hän teki yhdeksän matkaa muun muassa In Salahiin, Ghadamésiin,Tademaïtin ylängölle, Itäiseen Isoon ergiin ja Tassili n’Ajjeriin.[1] 1890-luvulla Foureausta oli tullut tunnettu Saharan asiantuntija,[2] joka kannatti Ranskan sotilaallisen läsnäolon lisäämistä ja alueen tuaregien kukistamista voimatoimin[1].

Vuonna 1898 Ranska päätti lähettää Foureaun ja eversti François Lamyn johtaman retkikunnan luomaan yhteyttä Algeriasta Saharan yli Tšadjärvelle[3]. Se koostui yhdeksästä upseerista, lääkäristä, 277 sotilaasta ja neljästä siviilistä[1]. Yli tuhannen kamelin karavaani lähti lokakuussa Ouarglasta ja saapui tammikuussa 1899 Ahaggarin itäreunalle, jossa edellinen Paul-Xavier Flattersin retkikunta oli tuhoutunut tuaregien hyökkäyksessä vuonna 1881. Ténérén In Azaouaan rakennettiin linnake, josta Foureau ja Lamy lähtivät tutkimaan Aïrvuoristoa. He pysähtyivät Iférouaneen, jossa ranskalaiset löivät heidän kimppuunsa hyökänneet tuaregit. Elokuussa matka jatkui Agadeziin, jossa retkikunta hankki väkisin lisää kameleita ja tarvikkeita.[2]

Retkikunta saapui marraskuussa Sahelin alueelle Zinderiin, jonka lännestä tulleet ranskalaiset olivat vallanneet vähän aikaisemmin. Foureau ja Lamy suuntasivat itään ja saapuivat tammikuussa 1900 Tšadjärvelle, joka osoittautui matalaksi rämeeksi.[2] Maaliskuussa he tapasivat Charijoella lännestä edenneen Paul Joallandin ja Octave Meynierin retkikunnan sekä etelästä tulleen Émile Gentilin[1]. Maaliskuussa ranskalaiset valtasivat Charin ja Logonen yhtymäkohdassa sijaitsevan Koussérin[2]. Foureau jatkoi matkaa Charia, Ubangia ja Kongojokea pitkin Atlantille,[3] kun taas Lamy jäi Koussériin ja sai surmansa taistelussa Rabih al-Zubayrin joukkoja vastaan[2]. Foureaun matkakertomus ilmestyi vuonna 1902 ja retkikunnan tieteelliset aineistot vuosina 1903–1905[1].

Foureau nimitettiin Mayotten ja Komorien kuvernööriksi vuonna 1906. Vuosina 1908–1913 hän toimi Martiniquen kuvernöörinä. Kamerunin puolella sijaitseva Kousséri oli vuodesta 1915 maan itsenäistymiseen saakka nimeltään Fort-Foureau, kun taas Fort-Lamy sen vastarannalla Tšadissa tunnetaan nykyään nimellä N’Djamena.[1]