Feresi

Feresi eli siitsa on karjalainen kansanpuku, ei siis kansallispuku. Nykyään sitä käyttävät esimerkiksi kansantanssiryhmät joka puolella Suomea puvun kauneuden, käytännöllisyyden ja huokeuden vuoksi.[1]

Feresi on henkselimekko, joka voidaan tehdä puuvillasta, villasta tai silkistä (juhlapuvuksi). Koreat värit ovat tyypillisiä: punainen on suosittu nuorilla naisilla ja paikoin Karjalaa hääpuku. Feresin kuviot voivat olla mitä vain ajan ja paikan mukaisia kankaita: yksivärisiä, ruudullisia tai pienikuvioisia. Suomessa nykykansantanssiryhmillä yleisin kuvio on pikkukukka ja ns. joensuulais-tyypin feresin mallissa. Tverin Karjalassa feresi oli itse painettu tummansiniseksi ja pienikuviolliseksi. Koska feresi on kansanpuku, sen tekijä voi tehdä siitä itsensä näköisen. Tyypillistä feresille on myös koreus, tekijä osti kauneimman ja koreimman kankaan, minkä käsiinsä sai. Perinteisen feresin värikirjo on siis "räikeämpi" kuin useiden kansallispukujen, eikä harmaita tai ruskeita feresejä juurikaan ole.

Feresin alla käytetään paitaa eli rätsinää, ja feresin kanssa esiliinaa eli peretniekkaa. Rätsinässä on joko pitkät ranteeseen kapenevat hihat tai pussihihat (boshoihiemarätsinä), joiden uloimmissa reunoissa on lisäksi pitsit. Sekä puseroiden että esiliinojen pitsit ovat usein "tikutettuja" eli ohuesta rihmasta kahdella ohuella puikolla neulottuja. Feresin esiliinoja on kerätty hyvin monenlaisia. Laajin kokoelma on Pohjois-Karjalan museossa Joensuussa. Nykypukeutumisessa esiliinan reunaa usein koristaa pitsi mutta aiemmin arkena esiliinat olivat usein pelkistettyjä ja värillisiä (eli helposti pestäviä). Feresin kuuluu olla muhkea, mikä aikaansaatiin sillä, että hameeseen käytettiin paljon kangasta. Kangas rypytettiin yläreunasta, ja muhkeus oli myös viittaus varallisuuteen.

Feresin kanssa voidaan käyttää koruja kaulassa ja korvissa sekä silkkinauhoja (lentotskat) hiuksissa. Huivia voi käyttää joko olalla tai pään ympärillä. Naineet naiset peittävät päänsä joko arkisin huivilla tai säpsällä (matalalla patalakilla, jonka alle kerätään hiukset). Juhlissa voitiin käyttää myös korkeampaa päähinettä - sorokkaa, joka voi olla hyvin kirjailtu ja hienoa kangasta. Feresi-perinteen elvyttäjän Irinja Nikkasen äidin sorokassa koristeena oli aitoja helmiä. Feresin kanssa perinteisesti käytettiin takkia, ja talvella sielunlämmittäjää.

Feresiä käytettiin sekä arkena että juhlana ja se oli usein käyttäjänsä päävaate. Feresiä muunneltiin käyttämällä erilaisia peretniekkoja (esim. valkoinen ja pitsillinen juhliin, värikäs arkipäivävaatteeksi).

Feresin uuden suosion synty

Tellervo Riikonen mainitsee kirjassa Kulttuurin kylväjät [2] feresin nykyhistoriasta. Hänen mukaansa feresi koki uuden tulemisensa ennen kaikkea kotitellisuusneuvoja Aili Korhosen ansiosta, joka päätti elvyttää vanhan feresiperinteen, kun hän aloitti työnsä Ilomantsin kotiteollisuusneuvojana 1949.

Uuden tulemisensa feresit aloittivat Runonlaulajapirtin vihkiäisissä kesällä 1964. Ennen avajaisia oli Irinja Nikkanen tehnyt kaavat Kansallismuseosta löytämiensä feresien pohjalta neuvotellen evakkonaisten kanssa, jotka käyttivät feresejä vielä 1930-luvulla. Tärkeimpinä tietolähteinään Kansallismuseon pukujen lisäksi hänellä olivat Outi Martiskainen, Maria Martiskainen ja Akuliina Martiskainen. Irinja Nikkanen ompeli itselleen, tyttärilleen ja äidilleen feresit juhlan kunniaksi. "Kaunis, useimmille tuntematon naisen perinneasu herätti suurta ihastusta. Rauni (Riikonen) ei aikaillut, vaan hankki feresin heti (... ) Sitä hän alkoi käyttää juhlapukuna varsinkin karjalaisissa tilaisuuksissa. Tanhuasuksi feresi siirtyi juuri Karjalan polkan myötä. [3] Feresissä oli myös mukavampaa tanssia kuin kuumassa, villakankaisessa kansallispuvussa."

Ilomantsilainen feresien kerääjä Ritva Korhonen sanoo Parppeinpirtillä kesällä 2011 pidettävään näyttelyyn liittyvässä haastattelussa (Karjalainen 2.6.2011): "Vielä 1990-luvulla feresin käyttö juhlapukuna oli tavallista, mutta nykyään se on vähäistä. Ihmiset lähettävät näitä, sanovat ettei jälkipolvi osaa enää käyttää".[4]

Lähteet
  1. Murto, Sonja: Sarafaanit ja feresit kansallispuku.com. Arkistoitu 16.7.2013. Viitattu 13.7.2013.
  2. Tellervo Riikonen: Kulttuurin kylväjät, Joensuu 2007, ss. 109-110
  3. Viittaus kansantanssiryhmä Motoran esitykseen 1969 Joensuu tanssi ja soi -juhlilla, jossa ryhmällä oli suositussa Karjalan polkassa feresit kansallispukujen sijaan
  4. Feresien uusi tuleminen alkoi Ilomantsista. Karjalainen 2.6.2011

    Aiheesta muualla
    • Ortodoksiviesti - Feresi (Arkistoitu – Internet Archive)
    • Elmgren-Heinonen Tuomi - Virkkunen Anu. Ne hyvät tavat - Käytöksen abc (Seepra)WSOY, 1970 ks. kansanpuvut
    • Wanha Valokuva: Feresin uusi tuleminen. Pogostan Sanomat 12.1.2009
    • Sarafaanit ja feresit. Karjalaisen ortodoksinaisen pukuloistoa. Pohjois-Karjalan museo, näyttelyesite. (ei vuosilukua)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.