Ferenc I Rákóczi

Ferenc Rákóczi syntyi 24. huhtikuuta 1645. Hänen isänsä oli Transsilvanian ruhtinas György II Rákóczi. Ferencin isä oli kalvinisti, mutta Ferencistä tuli katolinen äitinsä[1] Zśofia Báthorin[2] vaikutuksesta. Ferenc oli isänsä kruununperijä, mutta lopulta hänestä ei koskaan tullut Transsilvanian ruhtinasta. György kuoli vuonna 1660[1] ja samana vuonna Osmanien valtakunnan joukot etenivät ruhtinaskuntaan. Sotaan sekaantuivat myös Habsburgit, mutta heidän sotaretkensä turkkilaisia vastaan epäonnistui vuonna 1661. Ruhtinaskunnan menettäminen herätti suuttumusta Unkarista, jolle saatiin lisäsyy vuosina 1663–1664 käydyn sodan jälkeen solmitusta epäedullisesta Vasvárin rauhasta. Habsburgien vastaisen tyytymättömyyden kasvaessa Unkarissa alettiin valmistella Habsburgien vastaista kapinaa.[2]

Ferenc Rákóczi meni vuonna 1666 naimisiin Kroatian baani Péter Zrínyin tyttären Ilona Zrínyin kanssa.[1] Sittemmin Rákóczi ja Péter Zrínyi kuuluivat kreivi Ferenc Wesselényin johtamaan salaliittoon, jonka tavoitteena oli aseellinen kapina Ranskan tai Osmanien valtakunnan tuella. Salaliittolaisten suunnitelmista saatiin kuulla Wienissä jo ennen suunnitelmien toteuttamista, mutta vastatoimiin ei ryhdytty. Vuonna 1670 Ferenc Rákóczi sai vaivoin nostatettua kapinan Ylä-Unkarissa (nykyisessä Slovakiassa). Odotettua ulkopuolista tukea kapinalle ei kuitenkaan saapunut, ja lisäksi salaliittolaisilta puuttui yhtenäinen strategia. Keisarilliset joukot kukistivat kapinan suhteellisen nopeasti. Salaliittolaisten johtajia vangittiin ja monet saivat varoittavana esimerkkinä kuolemantuomion, heidän joukossaan esimerkiksi Péter Zrínyi.[2] Ferenc Rákóczi sai pitää henkensä, koska hänen äidillään oli vaikutusvaltaa jesuiittojen keskuudessa.[1] Hänen avullaan Ferenc Rákóczin henki säästettiin suuria lunnaita vastaan.[2]

Ferenc Rákóczi kuoli 8. heinäkuuta 1676.[1] Ferencin ja Ilona Zrínyin pojasta Ferenc II Rákóczista tuli sittemmin myös merkittävä unkarilainen kapinajohtaja.[2]