Ferdinand Katolilainen

Ferdinand Katolilainen (esp. Fernando de Aragón tai Fernando el Católico, kat. Ferran d'Aragó tai Ferran el Catòlic, 10. maaliskuuta 1452 – 25. tammikuuta 1516) oli Aragonian (Ferdinand II), Kastilian ja Leónin (Ferdinand V), Sisilian, Napolin (Ferdinand III) ja Navarran kuningas ja Barcelonan kreivi.[1]

Ferdinand Katolilainen
Michel Sittowin maalaama muotokuva.
Aragonian kuningas
Valtakausi	20. tammikuuta 1479 – 23. tammikuuta 1516
Edeltäjä	Juhana II
Seuraaja	Johanna
Kastilian kuningas
Valtakausi	15. tammikuuta 1475 – 26. marraskuuta 1504
Edeltäjä	Isabella I
Seuraaja	Johanna
Syntynyt	10. maaliskuuta 1452 Sos del Rey Católico, Aragonian kruunu
Kuollut	25. tammikuuta 1516 (63 vuotta) Madrigalejo, Kastilian kruunu
Puoliso	Isabella Katolilainen Germana de Foix
Lapset	Isabella Aragonialainen Johanna Mielipuoli Maria Aragonialainen Katariina Aragonialainen
Suku	Trastámara
Isä	Juhana II
Äiti	Juana Enríquez
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Hän oli Aragonian Juhana II:n ja tämän toisen vaimon Juanan poika. Hän nai serkkunsa Kastilian Isabellan, jonka noustessa valtaistuimelle vuonna 1474 Ferdinandista tuli Kastilian ja Leónin kuningas. Hän peri myös Aragonian 1479, mutta Isabellasta ei tullut virallisesti sen kuningatarta. Valtakuntia hallittiin kuitenkin yhtenä Isabellan kuolemaan saakka 1504, jolloin Kastilian peri heidän tyttärensä Johanna. Ferdinand sai jälleen Kastilian hallintaansa vuonna 1507 Johannan miehen Filipin kuoleman ja Johannan mielisairauden takia. Ferdinand oli myös Sisilian (1468–1516) ja Napolin (1504–1516) kuningas.

Ferdinandin ja Isabellan avioliitto yhdisti kaksi kuningaskuntaa. Vuonna 1492 viimeinen islaminuskoisten maurien linnoitus Granadassa kukistettiin ja niemimaan takaisinvaltaus saatiin päätökseen. Ferdinand perusti Espanjan inkvisition, joka vainosi maureja ja juutalaisia. Valencialainen paavi Aleksanteri VI antoi heille näistä saavutuksista arvonimen Katolilaiset monarkit (los Reyes Católicos).

Ferdinand osoittaa Atlantin yli Kolumbusta, joka nousee maihin suuren intiaanijoukon luokse. Puukaiverrus n. vuodelta 1500.

Valtakaudellaan Isabella myönsi Kristoffer Kolumbukselle varat hänen matkaansa, joka johti Amerikan manteren löytämiseen. Tordesillasin sopimuksella 1494 Espanja ja Portugali jakoivat vielä löytämättömät maat keskenään, jolloin Amerikkojen valloitus tuli niiden yksinoikeudeksi, ja sen seurauksena espanjan kieli on nykyisin neljänneksi puhutuin maailmassa.

Heidän lapsiaan olivat Isabella, Juhana, Johanna I, Maria ja Katariina Aragonialainen, Henrik VIII:n ensimmäinen vaimo.[1] Tyttäret naitettiin muihin Euroopan hoveihin, minkä ansiosta heidän lapsenlapsensa Kaarle V peri valtavan omaisuuden.

Isabellan kuoltua Kastilian peri heidän tyttärensä Johanna, joka oli kolmantena kruununperimysjärjestyksessä. Johannan veljen Juhanan, vanhemman siskon Portugalin kuningatar Isabellan ja tämän pojan Manuelin kuoltua, Kastilian ja Aragonian valtiopäivät (cortes) luovuttivat 1502 vallan Johannalle ja tämän miehelle, arkkiherttua Filipille. Kun Filip myös pian kuoli, hulluksi nimetty Johanna ei pystynyt hallitsemaan ja Ferdinand otti Kastilian valtionhoitajan toimen.

Marraskuussa 1511 Ferdinand ja Englannin Henrik VIII solmivat Westminsterin sopimuksen Ranskaa vastaan.[2] Aikaisemmin samana vuonna Ferdinand oli valloittanut Navarran eteläosan ja liittänyt sen valtakuntaansa. Koska hän oli jo leski, hän nai paljon nuoremman Germana de Foixin (1490–1538), Navarran kuningattaren Eleonooran tyttärentyttären.