Ferdinand Johan Wiedemann

Ferdinand Johan Wiedemann (30. maaliskuuta 1805 Haapsalu - 29. joulukuuta 1887 Pietari)[1] oli saksalais-ruotsalaissyntyinen kielitieteilijä, joka tutki etenkin viron kieltä ja muita suomalais-ugrilaisia kieliä[2], kuten liiviä, suomalaisen Antti Juhana Sjögrenin julkaisemattomien teosten pohjalta (Wiedemann nimenomaan julkaisi Sjögrenin laatimat liivin kieliopin ja sanakirjan Sjögrenin kuoltua). Hän opiskeli Tallinnan lukiossa (1819−1821) ja sen jälkeen Tarton yliopistossa (1824−1826). Tämän jälkeen hän toimi vanhojen kielten opettajana Tallinnan ja Mitaun lukioissa. Tänä aikana hän julkaisi useita suomalais-ugrilaisia kieliä koskevia tutkimuksia ja nimitettiin vuonna 1857 Pietarin tiedeakatemiaan professoriksi. Hän vietti loppuelämänsä Pietarissa, jossa hän julkaisi muun muassa sen ajan laajimmat viron kielen sanakirjan ja kehitti viron kielioppia. Wiedemann kuoli 29. joulukuuta 1887.

Ferdinand Johan Wiedemann

Wiedemann kävi koulua Haapsalun piirikoulussa ja Tallinnan lukiossa, opiskeli vuodesta 1824 Tarton yliopistossa lakitiedettä ja suoritti tutkinnon 1826 mutta vaihtoi alaa filologiaan ja suoritti klassisissa kielissä lukionyliopettajan tutkinnon. Hän oli vuodesta 1830 klassillisten kielten opettajana Mitaun lukiossa, vuodesta 1837 kreikan kielen yliopettajana Tallinnan lukiossa, vuodesta 1857 ylimääräisenä ja vuodesta 1859 vakinaisena Pietarin tiedeakatemian jäsenenä ja edusti A. J. Sjögrenin jälkeen akatemiassa suomalais-ugrilaista kielitiedettä.[3]

Wiedemannin kielitieteelliset tutkimukset koskevat osaksi itämerensuomalaisten kielten eteläis-läntistä ryhmää: liiviä, vatjaa ja varsinkin viroa, osaksi eräitä kaukaisempia suomalais-ugrilaisia kieliä, nimittäin volgalaisen ryhmän (marin ja varsinkin mordvan) sekä permiläisen ryhmän (udmurtin ja varsinkin komin) kieliä.[3]

Käytyään tutkimusmatkalla liiviläisten keskuudessa Wiedemann järjesti, täydensi ja julkaisi A. J. Sjögrenin liiviläisen kieliopin kielennäytteineen ja sanakirjan (1861). Hän käsitteli teoksissaan myös kaukaisempia suomalais-ugrilaisia kieliä ja kirjoitti kaksi kansatieteellistä teosta: Aus dem inneren und äusseren Leben der Ehsten (1876) sekä historiallis-kansatieteellisen johdannon julkaisemaansa liivin kielioppiin, ja lisäksi (yhdessä opettajatoverinsa E. Weberin kanssa) kasviopin Beschreibung der phanerogamischen Gewächse Esth-, Liv- und Curlands (1852).[3]

Useimmat ja arvokkaimmat teoksensa Wiedemann julkaisi sen jälkeen kun hän 1857 oli vapautunut koulutyöstä ja päässyt tiedeakatemiaan tekemään tieteellistä työtä. Hänen enimmäkseen kuvailevat julkaisunsa perustuivat suureksi osaksi kirjallisiin lähteisiin. Silti tunnustetaan, että Wiedemann teki arvokkaan perustyön, avasi uusia työaloja ja siten monessa kohden loi perustan jatkuvalle tutkimustyölle. Tutkimustyö suomalais-ugrilaisen kielitieteen alalla perustui aiemmin huomattavalta osalta Wiedemannin työhön, ja esimerkiksi hänen sanakirjansa ja kielioppinsa viron, liivin, mordvan ja komin kielistä olivat suomalais-ugrilaisen kielentutkijan työvälineitä. Viron kansan kulttuurihistoriassa hänen viron kielen tutkimuksillaan ja varsinkin hänen viron sanakirjallaan oli aikanaan merkittävä paikka.[3]

Virossa on vuodesta 1989 myönnetty vuosittain 500 000 kruunun arvoinen Ferdinand Johan Wiedemannin kielentutkimuspalkinto. Lisäksi Haapsalussa on hänen mukaansa nimetty lukio.^lähde?