Ferdinand (Toscanan kruununprinssi)

Ferdinand (ital. Ferdinando de’ Medici; 6. elokuuta 1663 Firenze – 31. lokakuuta 1713 Firenze)[1] oli Toscanan suurherttuakunnan kruununprinssi ja musiikkia sekä kuvataiteita tukenut mesenaatti.

Suuriruhtinas Ferdinand, Niccolò Cassanan maalaama muotokuva 1690-luvulta.

Suuriruhtinas Ferdinand oli pitkään hallinneen suurherttua Cosimo III:n vanhempi poika, joka kuoli ennen isäänsä eikä siksi koskaan noussut itse valtaan. Hänen äitinsä oli Ranskan prinsessa Marguerite-Louise d’Orléans. Ferdinandin puoliso oli vuodesta 1689 Baijerin herttuatar Violante Beatrice, mutta järjestetty avioliitto oli rakkaudeton ja lapseton. Cosimon seuraajaksi tuli lopulta Ferdinandin nuorempi veli Gian Gastone, joka jäi Medicin suvun viimeiseksi hallitsijaksi.[2]

Cosimo III piti Ferdinandin sivussa hallitusasioista, joten Ferdinand omistautui taiteille, erityisesti musiikille. Hän oli itse lahjakas cembalonsoittaja ja kokosi ympärilleen muusikoita ja soitinrakentajia, jotka saivat kehitellä uusia soitintyyppejä. Yksi Ferdinandin suojateista oli pianon keksijänä pidetty soitinrakentaja Bartolomeo Cristofori, jonka hän kutsui Venetsiasta Toscanan pääkaupunkiin Firenzeen. Ferdinand tuki myös nuorta saksalaista säveltäjää Georg Friedrich Händeliä, jonka ensimmäinen italialainen ooppera Rodrigo kantaesitettiin Firenzessä vuonna 1707.[2] Muita Ferdinandiin yhteydessä olleita säveltäjiä olivat Alessandro Scarlatti, Giacomo Antonio Perti ja Bernardo Pasquini.[1]

Ferdinand suosi myös kuvataiteita ja keräsi suuren henkilökohtaisen taidekokoelman, johon kuului runsaasti vanhojen mestareiden töitä. Hän toimi muun muassa flaamilaisen taidemaalarin Livio Mehusin, saksalaisen Johann Carl Lothin ja venetsialaisen Sebastiano Riccin mesenaattina. Ferdinand kasasi taideteoksia ja teetti tunnetuilla taiteilijoilla seinämaalauksia kesäasuntoonsa Firenzen Palazzo Pittiin ja Medicien vanhaan huvilaan Villa di Poggio a Caianoon.[2]