Feodor Roos

Feodor Wladimir Gabriel Roos (13. huhtikuuta 1867 Naantali – 15. syyskuuta 1946 Orivesi)[1] oli suomalainen vankilanjohtaja.

Roosin vanhemmat olivat Naantalin pormestari Anders Gabriel Roos ja Gustava Emilia Holmberg.[1] Roos kirjoitti ylioppilaaksi Åbo lyceumista 1886, suoritti oikeustutkinnon 1890 ja toimi Turun hovioikeuden auskultanttina. Hän oli Viipurin lääninvankilan kirjanpitäjänä 1892–1896 ja johtajana 1896–1899 ja sen jälkeen Helsingin lääninvankilan johtajana 1899–1918.[2][1] Vuoden 1918 sisällissodan aikana punaiset erottivat Roosin ja vangitsivat hänet omaan vankilaansa. Sodan jälkeen Roos oli ensin lyhyen aikaa Suomenlinnan vankileirin I piirin päällikkönä, toukokuusta kesäkuuhun 1918 Sotavankilaitoksen alaisena Helsingin sotilasvankiloiden johtajana ja kesäkuun lopusta alkaen koko Sotavankilaitoksen johtajana, kunnes se syyskuun puolivälissä yhdistettiin vankeinhoitolaitokseen.[3] Tämän jälkeen Roos oli vielä vuosina 1918–1919 Vankeinhoitohallituksen vankilatarkastajana.[1]

Vuonna 1919 Roos erosi virastaan ja siirtyi hoitamaan Orivedellä omistamaansa Holman kartanoa, jonka omistuksen hän luovutti 1933 pojalleen.[2] Hän kuoli siellä 1946.[1]