Fenobarbitaali

Fenobarbitaali (fenobarbitoni, fenemaali) on barbituraatteihin kuuluva lääkeaine jota käytetään epilepsia- ja unilääkkeenä. Joissain maissa lääkettä myydään Farbwerke Fr. Bayer and Co -yhtiön valmistamana kauppanimellä Luminal. Fenobarbitaali on maailmanlaajuisesti käytetyin epilepsialääke,[1] ja vanhin edelleen käytetty.[2] Suomessa fenobarbituraatin käyttö on rajoittunut lähinnä eläinlääkkeeksi kauppanimellä Barbivet. Tosin vielä 1990-luvulla ainetta käytettiin muun muassa lasten vaikeissa epilepsioissa, ja kauppanimiä olivat Barbiphenyl ja Barbilettae[3].

Fenobarbitaali
Fenobarbitaali
Fenobarbitaali
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-etyyli-5-fenyylipyrimidiini-2,4,6(1H,3H,5H)-trioni
Tunnisteet
CAS-numero 50-06-6
ATC-koodi N05CA24
PubChem 4763
DrugBank APRD00184
Kemialliset tiedot
Kaava C12H12N2O3 
Moolimassa 232,235 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus >95 %
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 53–118 tuntia
Ekskreetio renaalinen ja fekaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus

Class B (UK)
Schedule IV(US)

Antotapa oraalinen, rektaalinen, intramuskulaarinen tai intravenoosinen
Gardenal-tabletteja

Fenobarbitaalin huippupitoisuus veriplasmassa saavutetaan 2–18 tunnin kuluessa. Aineen biologinen puoliintumisaika veriplasmassa on aikuisilla 50–120 tuntia ja lapsilla 40–70 tuntia, mutta pitenee maksan toiminnan heiketessä esimerkiksi maksakirroosia sairastavilla ja iäkkäillä ihmisillä. Erikoinen vaikutus fenobarbitaalilla on keltaisuutta aiheuttavan bilirubiinin lisääntynyt eritys sappinesteeseen, minkä toisaalta on myös katsottu parantavan sappiröntgenkuvien tarkkuutta [4].

Sivuvaikutuksena fenobarbitaalilla on barbituraattien tapaan muun muassa hankalia ihottumia.[4]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Kwan P, Brodie MJ (September 2004). "Phenobarbital for the treatment of epilepsy in the 21st century: a critical review". Epilepsia 45 (9): 1141–9. doi:10.1111/j.0013-9580.2004.12704.x. PMID 15329080.[vanhentunut linkki]
  2. Phenobarbital Epilepsy Foundation. Viitattu 7.9.2006.
  3. Päivi Helenius: Lääkkeet ja liikenne Simon apteekki. kesäkuu 1997. Arkistoitu 2.9.2017. Viitattu 1.2.2018.
  4. Niilo Kärki: Uni- ja rauhoittavat lääkkeet, s. 262. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.