Fenasyylikloridi
Fenasyylikloridi eli α-klooriasetofenoni tai 2-klooriasetofenoni (C8H7ClO) on ketoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste ja asetofenonin kloorattu johdannainen. Yhdistettä voidaan käyttää valmistettaessa lääkeaineita ja aikaisemmin sitä on käytetty myös kyynelkaasuna.
Fenasyylikloridi | |
---|---|
![]() |
|
![]() |
|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
IUPAC-nimi | 2-kloori-1-fenyylietanoni |
SMILES | C1=CC=C(C=C1)C(=O)CCl[1] |
Ominaisuudet | |
Kemiallinen kaava | C8H7ClO |
Moolimassa | 154,586 g/mol |
Tiheys | 1,324[2] g/cm³ |
Sulamispiste | 56–57 °C[2] |
Kiehumispiste | 247 °C[2] |
Liukoisuus | Veteen 1,64 g/l (25 °C)[3] |
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa fenasyylikloridi on värittömiä tai valkoisia kiteitä. Yhdiste liukenee vain hyvin vähän veteen, mutta paremmin etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin, bentseeniin ja hiilidisulfidiin.[2][4][5]
Fenasyylikloridi ärsyttää hyvin voimakkaasti hengityselimiä, ihoa ja silmiä. Se on voimakas lakrymaattori eli kyynelvuotoa aiheuttava aine. Silmien kautta tapahtuva altistuminen fenasyylikloridille voi aiheuttaa pysyvän sokeutumisen.[2]
Valmistus ja käyttö
Fenasyylikloridia valmistetaan bentseenin ja klooriasetyylikloridin välisellä Friedel–Crafts-asylointireaktiolla. Katalyyttinä reaktiossa käytetään alumiinikloridia.[2]
Fenasyylikloridia voidaan käyttää eräiden lääkeaineiden valmistamiseen. Sitä on käytetty myös kyynelkaasuna mellakoiden taltuttamiseen. Tähän tarkoitukseen fenasyylikloridia on käytetty sekä aerosolina että kranaateissa.[2][4][5]
Lähteet
- omega-Chloroacetophenone – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 27.11.2014.
- Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 317. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- Fenasyylikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.11.2014
- Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 216. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2014). (englanniksi)
- George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 130. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2014). (englanniksi)