Felix zu Schwarzenberg (kenraali)

Felix Medardus Hubert Prinz zu Schwarzenberg (8. kesäkuuta 1867 – 18. marraskuuta 1946) oli Schwarzenbergin sukuun kuulunut aatelinen ja Itävalta-Unkarin armeijan kenraalimajuri.

Felix zu Schwarzenberg syntyi Libejitzissä (tšek. Libějice) 8. kesäkuuta 1867. Hänen vanhempansa olivat Adolf Josef zu Schwarzenberg ja tämän vaimo Ida von und zu Liechtenstein.[1] Ruhtinas Juhana Aadolf II oli hänen setänsä.[2]

Käytyään koulua Wienin Schottengymnasiumissa Felix zu Schwarzenberg alkoi opiskella lakia. Hän liittyi vuonna 1886 vapaaehtoisena rakuunarykmentin palvelukseen, ja hänet nimitettiin luutnantiksi seuraavana vuonna. Sotilasurallaan hän palveli eri puolilla Itävalta-Unkaria ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä vuonna 1914. Hänet ylennettiin vuonna 1912 everstiksi.[2]

Ensimmäisessä maailmansodassa zu Schwarzenberg otti osaa taisteluihin Serbian rintamalla vuosina 1914–1915. Toukokuussa 1915 hänet nimitettiin 12. alppijääkäriprikaatin komentajaksi Italian rintamalle, missä hän otti osaa Monte San Michelen valloitukseen. Marraskuussa 1915 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.[3][2]

Heinäkuusta marraskuuhun 1916 zu Schwarzenberg palveli 48. divisioonan mukana Galitsiassa Venäjää vastaan, kunnes hänet siirrettiin takaisin Italian rintamalle, missä otti osaa 10. ja 11. Isonzon taisteluihin. Caporetton taistelussa 55. jalkaväkidivisioonaa komentanut zu Schwarzenberg sai ansioistaan keisari Kaarle I:ltä Ehren-Denkmünze für Tapferkeit -kunniamitalin kaikkiaan toisena kahdesta keisarin kyseisellä mitalilla palkitsemasta henkilöstä. Helmikuussa hänestä tuli Kaiserjäger-divisioonan komentaja, missä tehtävässä pysyi sodan loppuun asti. Hän jätti armeijan ja siirtyi eläkkeelle 1. syyskuuta 1919 oltuaan jonkin aikaa sotavankeudessa.[2][3]

Eläkkeelle jäätyään zu Schwarzenberg asettui mailleen Gusterheimiin lähelle Judenburgia Steiermarkissa ja alkoi kehittää siitä esimerkillistä maa-aluetta. Hän kuoli Gusterheimissä luonnollisista syistä 18. marraskuuta 1946.[2][1]