Félix Potvin

Potvin pelasi Quebecin junioriliigassa QMJHL:ssä vuosien 1988–1991 välisenä aikana Chicoutimi Sagueneens -joukkueessa. Hänelle kertyi yhteensä 181 runkosarjaottelua. Kaudella 1990–1991 Potvin palkittiin Jacques Plante -palkinnolla liigan parhaana maalivahtina ja Guy Lafleur -palkinnolla pudotuspelien parhaana pelaajana.

Toronto Maple Leafs varasi Potvinin NHL:ään kaudella 1991–1992, mutta hän joutui pelaamaan aluksi joukkueen farmiseurassa St. John's Maple Leafsissä. Potvin pelasi menestyksekkäästi 35 ottelua joissa hänen päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,93. Tämän myötä Potvin palkittiin vuoden tulokkaaksi sekä AHL:n parhaaksi maalivahdiksi.

Hän pelasi vielä muutaman ottelun kaudella 1992–1993 ennen kuin siirtyi Toronto Maple Leafsiin.

Toronton varattua hänet Potvin vietti yhden kauden farmissa pelaten kuitenkin samalla kaudella neljä ottelua NHL:ssä. Kaudella 1992–1993 Potvin pelasi jo vakituisesti NHL:ssä ja nopean kehityksen myötä hänestä tuli joukkueensa ykkösmaalivahti. Tämän seurauksena joukkueen toinen maalivahti Grant Fuhr myytiin Buffalo Sabresiin. Samalla kaudella Potvin auttoi Torontoa pääsemään pudotuspeleissä itäisen konferenssin finaaliin, jolloin he hävisivät Los Angeles Kingsille. Loistavien esityksiensä myötä hän oli ehdokkaana Calder Trophy voittajaksi.

Kaudella 1993–1994 Potvinin kehitys jatkui, kun hän voitti 34 ottelua pelaamastaan 66 ottelusta. Samalla Potvin äänestettiin ensimmäiseen NHL:n tähdistöotteluunsa ja hän johdatti toistamiseen joukkueensa pudotuspeleissä itäisen konferenssin finaaliin, mutta hävisi tällä kertaa Vancouver Canucksille. Pudostupelien aikana hänestä tuli Toronto Maple Leafsin ensimmäinen maalivahti, joka torjui rangaistuslaukauksen pudotuspeleissä.

Kaudella 1995–1996 Potvin valittiin toisen kerran NHL:n tähdistöotteluun, mutta pudotupeleissä ei enää tullut samanlaista menestystä ja Toronto putosi jo ensimmäisellä kierroksella. Hän kuitenkin pelasi urallaan eniten otteluita yhdellä kaudella yhteensä 74. Samalla Potvin teki uuden ennätyksen kun häntä kohti lauottiin yhteensä 2 438 kertaa. Ennätyksen rikkoi Roberto Luongo kaudella 2003–2004.

Kausi 1998–1999 oli Potvinille vaikea, kun joukkue teki sopimuksen silloin vapaana olleen Curtis Josephin kanssa. Samalla hän kärsi polvivammasta ja pelasi vain viisi ottelua. Potvin kaupattiin yhdessä Fjodor Fjodorovin kanssa New York Islandersiin, mutta hän ei kyennyt pelaamaan entisellä tasollaan uudessa seurassa, jossa hänen torjuntaprosenttinsa jäi alle 90 prosentin.

Heikkojen esitysten myötä hänet vaihdettiin toisen ja kolmannen kierroksen varauksien kanssa Vancouver Canucksin Kevin Weekesiin, Dave Scatchardiin ja Bill Muckaltiin. Potvin esitti heti pirteitä otteita hänen päästettyjen maalien keskiarvon ollessa 2,59. Seuraava kausi ei kuitenkaan mennyt yhtä hyvin ja hän siirtyi kesken kauden Los Angeles Kingsiin. Potvin vakuutti kaikki heti ensimmäisellä kaudellaan Kingissä hänen torjuntaprosenttinsa ollessa 91,9 ja päästettyjen maalien keskiarvo uransa paras 1,96. Seuraavalla kaudella hän pelasi yhteensä 71 runkosarjaottelussa 4 071 minuuttia joka on Potvinin uransa suurin minuuttimäärä runkosarjassa. Hän ehti vielä pelata muutaman pudotuspeli ottelun vuosien 2000–2002 välisenä aikana.

Syyskuussa 2003 Potvin teki yhden vuoden sopimuksen Boston Bruinsin kanssa ollessaan Andrew Raycroftin varamaalivahti ja pelasi 28 ottelua runkosarjassa. Raycroft rikkoi kaudella 2006–2007 eniten peräkkäisten ottelujen määrän Toronton joukkueessa. Kausi jäi myös Potvinin viimeiseksi kaudeksi. Kauden 2005–2006 alussa Atlanta Thrashers oli kiinnostunut palkkaamaan Potvinin joukkueeseensa Kari Lehtosen ja Mike Dunhamin ollessa loukkaantuneena. Potvin kuitenkin kieltäytyi sopimuksesta, ja Thrashers palkkasi Steve Shieldsin.