Felipe Calderón

Calderón oli PANin nuorisoliikkeen jäsen. Hän oli edustajainhuoneen jäsen kahdella kaudella ja pyrki 1995 Michoacánin kuvernööriksi ja oli puolueensa puheenjohtaja 1996–1999. Kun Fox valittiin presidentiksi, Calderón nimitettiin pian kansallisen kehityspankin Banobrasin johtoon. Myöhemmin hän liittyi hallitukseen energiaministeriksi, mutta erosi toukokuussa 2004, koska Fox ei tukenut hänen pyrkimyksiään presidentiksi vaan Santiago Creelia.

Calderón valittiin PANin presidenttiehdokkaaksi esivaaleissa 2005 lopulla, jolloin hän löi sisäministeri Creelin ja entisen Jaliscon kuvernöörin Alberto Cárdenasin. Hänen vaalikampanjansa alkoi 1. tammikuuta 2006.

Konservatiivisena katolilaisena Calderón vastustaa abortteja, eutanasiaa, ehkäisyä ja homoliittoja.[1] Hänen talouspoliittinen linjansa on konservatiivinen: hän tukee tasaveroa ja vapaakauppaa, erityisesti Yhdysvaltain kanssa. Hän on julistanut kovan linjan rikollisuutta vastaan ja kannattaa elinkautisia kidnappaajille. Hän on myös kehittänyt suunnitelmia köyhyyden vähentämiseksi laajentamalla julkista terveydenhuoltoa ja parantamalla koulutusta.

Calderónia pidettiin karismattomana, ja presidentti Foxin kannattaessa toista ehdokasta hänen mahdollisuuksiaan voittoon pidettiin heikkoina. Calderón kävi kuitenkin aggressiivisen kampanjan vasemmistolaista kilpailijaansa Andrés Manuel López Obradoria vastaan ja mustamaalasi tätä mm. yhdistämällä tämän televisiomainoksessa Venezuelan presidentti Hugo Cháveziin ja julisti López Obradorin olevan vaara Méxicolle. Vaalilautakunta kielsi mainoksen, mitä Calderón syytti sensuuriksi.

Vaalipäivän 2. heinäkuuta 2006 äänten laskennassa Andrés Manuel López Obrador oli ajoittain edellä ja julistautui jo voittajaksi, minkä jälkeen Calderón teki saman. Vaalilautakunta ilmoitti tuloksen jääneen sen 0,3 prosenttiyksikön virhemarginaalin sisään, ja 5. päivä aloitettiin virallinen laskenta. Virallinen tulos ilmoitti Calderónin voittaneen 0,58 % eli 243 934 äänellä kilpailijansa. Päivä vaalien jälkeen vasemmistolainen La Jornada ilmoitti väärinkäytösepäilyistä vaaleissa. Myös BBC:lle työskentelevä toimittaja Greg Palast väitti vaalien olleen vilpilliset.

5. elokuuta vaalilautakunta ilmoitti 9,2 prosenttia äänistä uudelleenlaskennasta 155 vaalipiirissä.^selvennä Ajoittain jopa 500 000 – kolme miljoonaa López Obradorin kannattajaa protestoi Méxicon kaduilla. Viimeisen tuloksen mukaan Calderón sai 14 916 927 ääntä ja López Obrador 14 683 096 ja vaalilautakunta julisti Calderónin voittajaksi 5. syyskuuta 2006, hiukan ennen kuin vaali olisi jouduttu uusimaan.

Calderón aloitti presidenttikautensa yllättäen esiintymällä 1. joulukuuta kymmenen minuuttia yli puolenyön kansallisella televisiokanavalla edeltäjänsä Foxin kanssa ja piti puheen.

Virallinen virkavalan vannomistilaisuus kongressin edessä johti nyrkkitappeluun, kun hävinneen vasemmistolaisen ehdokkaan edustaman PRD:n edustajat yrittivät estää valan vannomisen ja Calderónin PAN:n edustajat puolestaan miehittivät korokkeen pyrkien estämään PRD:läisten aikeet. Calderón suoritti seremonian 9.50 aamupäivällä kolmessa minuutissa ennen kuin turvamiehet johdattivat hänet ulos.[2]

Vasemmistolaisia kriitikoitaan Calderón liennytteli sairausvakuutusohjelmalla, joka toi kaikki hänen virkakaudellaan syntyneet vauvat ilmaisen terveydenhuollon piiriin. Ohjelman toivottiin myös vähentävän lapsikuolleisuutta, joka on köyhimmillä alueilla 10 %. Terveydenhuollon budjettia uudistus nosti 9,3 %.[3] Calderón aloitti myös voimakkaan hyökkäyksen huumekauppaa vastaan. Michoacánin ja Baja Californian osavaltioihin lähetettiin 10 000 sotilasta ja agenttia iskussa huumekauppaa vastaan ja 1 000 Acapulcoon ja muualle Guerreroon.[4] Näin Calderón aloitti Meksikon huumesotana tunnetun konfliktin, jonka ennustettiin vuonna 2010 jatkuvan pitkään verisenä ja pahimmassa tapauksessa ajavan maan pahaan seksortoon.

• BBC Profile: Felipe Calderon (englanniksi)