Feeliks Jokipii

Jokipii kävi kansakoulun, sitten Ilmajoen kansanopiston vuonna 1913 sekä Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistyksen yksivuotisen käsityökoulun vuonna 1914. Hän suoritti Reserviupseerikoulun vuonna 1926 ja Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin vuonna 1933.[1][2]

Jokipii liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 25. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella, jonka jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan 23. syyskuuta 1917.[1][2]

Jokipii saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeen Jokipii määrättiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän palveli koulutusaliupseerina, komppanianvääpelinä ja joukkueenjohtajana eri komppanioissa ja aliupseerikoulussa. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1920 ja matkusti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, missä hän toimi kaivos- ja sahateollisuuden parissa. Takaisin Suomeen hän palasi keväällä 1925 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 1. elokuuta 1925 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi koulutusaliupseerina, komppanianvääpelinä sekä asevaraston hoitajana.[1][2]

Jokipii osallistui talvisotaan aluksi komppanianvääpelinä Jalkaväkirykmentti 12:sta 3. konekiväärikomppaniassa ja myöhemmin asemestarina ja ampuma- ja tarvikevarastokomppanianpäällikkönä osallistuen taisteluihin Länsi-Kannaksella ja Viipurinlahdella. Välirauhan aikana hän toimi edelleen edellä mainitussa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin komppanian varapäälliköksi 4. Prikaatin 2. pataljoonaan. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 29. Ampumatarvikevarastokomppanian päälliköksi ja osallistui sotatoimiin Viipurinlahdella, Länsi-Kannaksella, Paateneessa, Karjalan Maaselässä, Suurlahdessa, Krivillä ja Kuuttilahdessa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Helsingin suojeluskuntapiiriin, missä hän toimi Ilmasuojelupiiritarkastajana vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin väestösuojien tarkastajaksi ollen samalla 174. Ilmasuojelukomppanian päällikkönä aina sodan loppuun saakka. Sodan loputtua hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi tarkastajaksi Helsingin kaupungin huoneenvuokralautakuntaan, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1957. Hänet on haudattiin Kaartin hautausmaalle Helsinkiin.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 1. toukokuuta 1918 Vääpeli 1. huhtikuuta 1919 Luutnantti 1939 Kapteeni 1942		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (2 kpl) Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.