Federica Brignone

Brignone voitti alppiyhdistetyn junioreiden maailmanmestaruuden Garmisch-Partenkirchenissä 2009. Garmisch-Partenkirchenin MM-kisoissa 2011 hän voitti suurpujottelussa hopeaa. Sotšin olympialaisissa 2014 hän sijoittui superalppiyhdistetyssä 11:nneksi. Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 2017 hän oli suurpujottelussa neljäs, alppiyhdistetyssä seitsemäs ja supersuurpujottelussa kahdeksas. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän saavutti pronssia suurpujottelussa, oli kuudes supersuurpujottelussa ja kahdeksas alppiyhdistetyssä. Åren MM-kilpailuissa 2019 hän sijoittui suurpujottelussa viidenneksi, alppiyhdistetyssä kuudenneksi ja supersuurpujottelussa kymmenenneksi. Cortina d’Ampezzon MM-kilpailuissa 2021 hän oli parisuurpujottelussa kuudes ja supersuurpujottelussa kymmenes. Pekingin olympialaisissa 2022 hän saavutti suurpujottelussa hopeaa hävittyään Ruotsin Sara Hectorille 0,28 sekuntia ja alppiyhdistetyssä pronssia sekä sijoittui supersuurpujottelussa seitsemänneksi. Courchevelin / Méribelin MM-kilpailuissa 2023 Brignone voitti alppiyhdistetyn maailmanmestaruuden, saavutti suurpujottelussa hopeaa ja oli supersuurpujottelussa kahdeksas.[1]

Maailmancupissa Brignone kilpaili ensimmäisen kerran Lienzissä joulukuussa 2007. Ensimmäisen pistesijansa hän sai oltuaan 21:s Söldenin suurpujottelussa kaudella 2009–2010. Ensimmäisen palkintosijansa hän sai myöhemmin samalla kaudella oltuaan kolmas Aspenin suurpujottelussa. Kaudella 2010–2011 hän sijoittui toiseksi Zwieselin suurpujottelussa. Kaudella 2011–2012 hän oli toinen Lienzin, Kranjska Goran ja Åren sekä kolmas Schladmingin suurpujottelussa. Kaudella 2014–2015 Brignone sijoittui kolmanneksi Aspenin suurpujottelussa.[1]

Kaudella 2015–2016 Brignone voitti kauden avanneen Söldenin suurpujottelun saavuttaen samalla ensimmäisen maailmancupin voittonsa. Aspenin, Åren, Flachaun ja Jasnán suurpujotteluissa hän sijoittui kolmanneksi. Hän voitti samalla kaudella Soldeun supersuurpujottelun. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kahdeksanneksi ja suurpujottelucupissa neljänneksi. Kaudella 2016–2017 hän voitti Plan de Coronesin suurpujottelun. Crans-Montanan alppiyhdistetyissä hän saavutti voiton ja kakkossijan. Squaw Valleyn suurpujottelussa hän sijoittui toiseksi. Aspenissa hän voitti suurpujottelun ja oli supersuurpujottelussa kolmas. Hän sijoittui alppiyhdistetyn maailmancupissa toiseksi, suurpujottelucupissa neljänneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa viidenneksi.

Kaudella 2017–2018 Brignone voitti Lienzin suurpujottelun ja Bad Kleinkirchheimin supersuurpujottelun. Hän sijoittui Bad Kleinkirchheimissa lisäksi toiseksi syöksylaskussa. Plan de Coronesin suurpujottelussa hän oli kolmas. Hän voitti Crans-Montanan alppiyhdistetyn. Hän sijoittui yhdistetyn cupissa kolmanneksi ja suurpujottelucupissa viidenneksi. Kaudella 2018–2019 hän oli Söldenin suurpujottelussa toinen sekä voitti Killingtonin suurpujottelun ja maailmancupkauden ainoan alppiyhdistetyn Crans-Montanassa. Soldeun supersuurpujottelussa hän oli kolmas. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kuudenneksi ja suurpujottelucupissa viidenneksi.[1]

Brignone sijoittui kaudella 2019–2020 toiseksi Killingtonin suurpujottelussa ja Sankt Moritzin supersuurpujottelussa. Hän voitti Courchevelin suurpujottelun ja Altenmarktin alppiyhdistetyn. Hän jakoi Sestrieren suurpujottelun voiton Petra Vlhován kanssa. Banskon syöksylaskuissa hän sijoittui toiseksi ja kolmanneksi. Hän voitti Roza Hutorin supersuurpujottelun. Garmisch-Partenkirchenin syöksylaskussa hän oli toinen. Hän voitti Crans-Montanan alppiyhdistetyn. La Thulen supersuurpujottelussa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun, suurpujottelun ja alppiyhdistetyn maailmancupit sekä sijoittui supersuurpujottelun cupissa toiseksi ja syöksylaskucupissa kolmanneksi.[1]

Brignone sijoittui kaudella 2020–2021 toiseksi Söldenin ja Courchevelin suurpujottelussa sekä kolmanneksi Val d'Isèren ja Crans-Montanen supersuurpujotteluissa. Hän voitti Val di Fassan supersuurpujottelun. Hän sijoittui supersuurpujottelucupissa toiseksi, suurpujottelucupissa viidenneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa seitsemänneksi.[1]

Kaudella 2021–2022 Brignone voitti maailmancupin supersuurpujottelun St. Moritzin toisessa kilpailussa, Altenmarkt-Zauchenseessa ja Garmisch-Partenkirchenissä. Suurpujottelun hän voitti Méribelissä ja sijoittui toiseksi Lenzerheidessa. Hän voitti supersuurpujottelucupin ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi.[1]

Kaudella 2022–2023 Brignone sijoittui Kranjska Goran jälkimmäisessä suurpujottelussa toiseksi. Hän voitti Sankt Antonin ensimmäisen supersuurpujottelun ja sijoittui jälkimmäisessä toiseksi. Hän sijoittui Kronplatzin ensimmäisessä suurpujottelussa kolmanneksi. Hän sijoittui Crans-Montanan syöksylaskussa toiseksi. Åren suurpujottelussa ja Soldeun supersuurpujottelussa hän sijoittui toiseksi. Hän oli maailmancupin kokonaiskilpailussa neljäs, supersuurpujottelucupissa toinen ja suurpujottelucupissa viides.[1]

Maailmancupin osakilpailuvoitot

Päivämäärä	Paikka	Laji
24. lokakuuta 2015	Sölden	Suurpujottelu
27. helmikuuta 2016	Soldeu	Supersuurpujottelu
24. tammikuuta 2017	Kronplatz	Suurpujottelu
24. helmikuuta 2017	Crans-Montana	Alppiyhdistetty
19. maaliskuuta 2017	Aspen	Suurpujottelu
29. joulukuuta 2017	Lienz	Suurpujottelu
13. tammikuuta 2018	Bad Kleinkirchheim	Supersuurpujottelu
4. maaliskuuta 2018	Crans-Montana	Alppiyhdistetty
24. marraskuuta 2018	Killington	Suurpujottelu
24. helmikuuta 2019	Crans-Montana	Alppiyhdistetty
17. joulukuuta 2019	Courchevel	Suurpujottelu
12. tammikuuta 2020	Altenmarkt-Zauchensee	Alppiyhdistetty
18. tammikuuta 2020	Sestriere	Suurpujottelu
2. helmikuuta 2020	Roza Hutor	Supersuurpujottelu
23. helmikuuta 2020	Crans-Montana	Alppiyhdistetty
28. helmikuuta 2021	Val di Fassa	Supersuurpujottelu
12. joulukuuta 2021	St. Moritz	Supersuurpujottelu
16. tammikuuta 2022	Altenmarkt-Zauchensee	Supersuurpujottelu
30. tammikuuta 2022	Garmisch-Partenkirchen	Supersuurpujottelu
20. maaliskuuta 2022	Méribel	Suurpujottelu
14. tammikuuta 2023	St. Anton	Supersuurpujottelu

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Federica Brignone Wikimedia Commonsissa