Fédération Cynologique Internationale

FCI:n yleiskokous järjestetään vähintään joka toinen vuosi. Kullakin täysjäsenellä (eli valtiolla) on kokouksessa yksi ääni, ja yhdestä maasta kokoukseen saa osallistua korkeintaan kolme edustajaa. Täysjäsen voi myös edustaa äänestyksessä valtakirjalla toista täysjäsentä, korkeintaan kuitenkin vain yhtä. Järjestelmää on kritisoitu, koska suurilla koiramailla on kokouksessa yhtä suuri vaikutusvalta kuin pienilläkin, vaikka toiminta on esimerkiksi Euroopassa huomattavasti vilkkaampaa kuin muissa maanosissa. Järjestö saa Euroopasta myös suurimman osan rahoituksestaan, sillä FCI:n tärkein rahanlähde on kansainvälisistä näyttelyistä maksettava vero, jonka suuruus määräytyy suoraan koirien määrän mukaan.[2]

Yleiskokouksen päätäntävaltaan kuuluvat muun muassa FCI:n yleisestä ohjelmasta päättäminen, jäsenten hyväksyminen ja erottaminen, jäsenmaksuista ja muista maksuista sekä FCI:n säännöistä päättäminen, FCI:n hallituksen jäsenten sekä yleiskokouksen ja maailmannäyttelyjen järjestäjämaiden valitseminen ja hallituksen toimintakertomuksen sekä talousarvion hyväksyminen. Päätösten tekemiseen tarvitaan vähintään yksinkertainen enemmistö, ja kokous on päätäntävaltainen siihen osallistuvien jäsenten lukumäärästä riippumatta.

FCI:n hallitukseen valitaan järjestön täysjäsenistä kuusi. Valinnan suorittaa yleiskokous neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tämän lisäksi hallituksessa on edustaja kustakin maanosasta, jossa edellisenä vuonna on rekisteröity vähintään 60 000 koiraa. Hallitus kokoontuu ainakin kahdesti vuodessa. Sillä on ylin toimeenpanovalta, ja se laatii talousarvion sekä toimintakertomuksen yleiskokouksen hyväksyttäväksi. Se valitsee myös FCI:lle puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja rahastonhoitajan. Lisäksi FCI:llä on erilaisia pysyviä ja vaihtelevia toimikuntia, esimerkiksi rotumääritelmätoimikunta sekä näyttely- ja tuomaritoimikunta.[3][2]

FCI:n toimivuutta kansainvälisenä koiranjalostuksen kattojärjestönä haittaa se, että tärkeimmät maat eli Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Kanada ovat jättäytyneet sen ulkopuolelle. Myös toiminnan organisointi on vielä paljolti lapsenkengissään verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltain kennelliittoon (American Kennel Club). Vaikeuksia aiheuttaa muun muassa se, että FCI:n ja muiden suurten kennelliittojen rotumääritelmät voivat poiketa huomattavastikin toisistaan, mikä haittaa kansainvälistä näyttelytoimintaa. Yhdysvaltalaiset ja britannialaiset rotumääritelmät ovat pysyneet pitkään muuttumattomina, mutta FCI:n rotumääritelmät voivat muuttua radikaalistikin rodun alkuperämaan oikkujen mukaan. Rotumääritelmien yhdenmukaistamisesta on keskusteltu, mutta neuvotteluissa ei ole saavutettu mainittavaa edistystä.[2]

FCI perustettiin vuonna 1911. Tuolloin valtioista olivat mukana Saksa, Itävalta, Belgia, Ranska ja Alankomaat. Société Centrale Canine de France ja belgialainen Société Royale Saint-Hubert loivat järjestön uudelleen vuonna 1921, koska se oli hajonnut ensimmäisen maailmansodan aikana. Suomi liittyi FCI:een vuonna 1935.

Pääartikkeli: FCI-roturyhmä

FCI:n roturyhmäjako perustuu koirien ulkonäköön ja käyttötarkoitukseen. Kuvitusta ruotsalaisessa tietosanakirjassa Nordisk familjebok. Vasemmalta oikealle: kääpiöpystykorva, maltankoira, (nyöri)villakoira, "karkeakarvainen kääpiöpinseri", lyhytkarvainen kääpiöpinseri, dobermanni, "karkeakarvainen pinseri", airedalenterrieri, saksanpaimenkoira, valkoinen saksanpystykorva, collie.

FCI on jakanut rodut kymmeneen roturyhmään, jotka perustuvat koirien käyttötarkoitukseen ja ulkonäköön. Roturyhmät ovat

1. Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)
2. Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
3. Terrierit
4. Mäyräkoirat
5. Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
6. Ajavat ja jäljestävät koirat
7. Seisovat lintukoirat
8. Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
9. Seura- ja kääpiökoirat
10. Vinttikoirat

Ryhmät jakautuvat edelleen alaryhmiin eli jaoksiin, joissa rodut on järjestetty omistajamaiden mukaiseen aakkosjärjestykseen. Kullakin rodulla on lisäksi oma rotunumero. Tämä varmistaa sen, että tietty rotu voidaan identifioida tarkasti, koska rotujen nimet ovat erilaisia eri maissa ja eri rotujen nimet saattavat muistuttaa toisiaan.

1. FCI: General Information (englanniksi)
2. Kirsti Lummelampi: FCI – Historiaa ja nykypäivää. SKKY Tiedote 3/2005.
3. FCI: Regulations (englanniksi)

• Fédération Cynologique Internationale(ranskaksi)(englanniksi)(saksaksi)(espanjaksi)
• Kartta FCI:n jäsenvaltioista (englanniksi)