Fauni (elokuva)

Kuvanveistäjä jättää mallinsa ateljeehensa ja lähtee kasinolle pelaamaan. Yöllä kuvanveistäjän faunipatsas herää eloon ja tyttö rakastuu fauniin. Seuraavana päivänä kuvanveistäjä myy patsaan rikkaalle ruhtinattarelle. Patsas putoaa kuormasta ja herää jälleen henkiin. Fauni ja tyttö karkaavat yhdessä romanttiseen paratiisiinsa. Metsästäjä ampuu faunin, joka muuttuu taas patsaaksi. Tyttö anoo turhaan patsasta takaisin ruhtinattarelta. Lopussa tyttö herää ja huomaa kaiken olleen vain unta.[1][2]

Ambrosio Filmin tuottama[3] Fauni on kunnianhimoinen symbolistinen pygmalionfantasia, jonka teemana on estetisoitu rakkaus ja erotiikka. Elokuvan vaikutus perustuu pitkälti sen taidokkaaseen valaistukseen ja väritykseen.[1][2]

Aikalaiskriitikko piti Faunia taiteellisena ja hienostuneena, mutta tarinaltaan tylsänä ja elottomana ja yleisön makuun liian hitaana ja raskaana[3][4]. Myöhemmin sitä on kuvattu ”herkäksi, hienovaraiseksi ja kauniisti toteutetuksi elokuvaksi, jonka tunnelmassa on jotain syvästi lumoavaa”[6]. Faunilla on sanottu olleen suuri vaikutus eurooppalaiseen elokuvaan, ja ranskalaiskriitikko Louis Delluc piti sitä yhtenä mielenkiintoisimmista esimerkeistä ”italialaisen avantgarden symbolistisesta impressionismista[1].

Faunia esitettiin Suomessa syksyllä 1919. Lehtimainoksissa sitä kuvattiin ”kauniiksi satunäytelmäksi” ja ”suuremmoiseksi mestariteokseksi”.[7] Suomessa elokuvan pituudeksi ilmoitettiin 1550 metriä[5].

Fauni on restauroitu Belgian elokuva-arkistossa vuonna 1994. Restaurointi perustuu Torinon elokuvamuseossa ja Suomen elokuva-arkistossa säilyneisiin kopioihin, joista jälkimmäinen on sittemmin luovutettu Friulin elokuva-arkistolle.[1][8] Alkuperäisestä 1385 metrin pituudesta on jäljellä 1325 metriä[9].

• Fauni Internet Movie Databasessa. (englanniksi)