Fatixa Aitova

Fatixa Aitova syntyi Troitskin kaupungissa Venäjän keisarikunnassa varakkaan kauppiaan Abdulvali Jauševin tyttärenä. Jauševin perhe tunnettiin vahvoina islamilaisen opetuksen "uuden menetelmän" eli jadidismin kannattajina.[1]

Aitova (os. Jauševa) avioitui vuonna 1887 Suleiman Aitovin kanssa, joka oli liikemies, poliitikko ja julkisuuden henkilö, rikkaasta kazanilaisesta Aitovin perheestä. Fatiha ja Suleiman saivat viisi lasta.[2][3]

Aitovan ensimmäinen kouluprojekti valmistui vuonna 1897. Hän rahoitti hankkeen itsenäisesti. Koulussa tytöille opetettiin ompelua, kirjontaa ja neulomista, jonka seurauksena he pystyivät myöhemmin hankkimaan oman elantonsa. Koulua laajennettiin vuonna 1899, mutta lopetti toimintansa kolmen vuoden kuluttua.[3]

Kun isä-Abdulvali kuoli vuonna 1906, Aitova sai suuren perinnön, josta hän sijoitti ison osan uuden naisten koulun perustamiseen. Se avautui vuonna 1909. Koulua ylläpidettiin lähinnä Aitovan perinnön voimin, ja vuonna 1910 hän sai rahoitusta Kazanin kaupungin duumasta. Koululle rakennettiin oma kaksikerroksinen rakennus. Oppilaille suunniteltiin univormu, jossa oli ruskea mekko, mustavalkoinen esiliina ja valkoinen huivi vaaleanpunaisella reunuksella. Koulussa oli vuosina 1913-1914 noin 220 oppilasta ja yhdeksän opettajaa. Opetukseen kuului uskonnon opinnot, tataarin kieli ja kirjallisuus, laskuoppi, maantiede, historia, luonnonhistoria, kalligrafia, piirtäminen, käsityöt, ja venäjän kieli.[3]

Aitova sai osakseen vastustusta yrittäessään muuttaa koulua lukioksi. Kun Kazanin julkisten koulujen johtaja kielsi Aitovan pyrkimykset viidesti, hän pyysi apua kaupungin duuman edustajalta Ivan Godnevilta. Godnevin kautta Aitova pääsi tapaamaan kansanopetusministerin ja osaston johtajan. Yhdessä miehensä kanssa Aitova lisäksi matkusteli ympäri Eurooppaa tutustumassa siihen, miten lukioita ylläpidetään Prahassa, Wienissä ja Berliinissä. Vihdoin vuonna 1916 Aitova sai luvan avata yksityisen lukion tataaritytöille.[3][4]

Aitovan lukiossa opetettiin (edellisen koulun aineiden lisäksi) muun muassa Venäjän historiaa, fysiologiaa, fysiikkaa sekä arabian, saksan, englannin, ranskan ja persian kieliä.[3][4]

Aitova osallistui vuonna 1917 ensimmäiseen Venäjän musliminaisten kongressiin Kazanissa.[5]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostohallinto valtioillisti Aitovan lukion ja hänen muun omaisuutensa, ja hän jäi pennittömäksi. Ministerineuvoston puheenjohtaja Ishak Rahmatullin yritti yhteyksillään auttaa Aitovaa mutta epäonnistui. Lukio muutettiin yläasteeksi.[3][4]

Venäjän sisällissodan aikoihin Aitova pakeni Omskiin ja muutti sieltä Bakuun ja lopulta Moskovaan. Hän palasi Kazaniin 1941 ja kuoli seuraavana vuonna poikansa Jakubin vaimon Maryamin hoitamana.[3][4]

Kazanissa vuonna 1993 perustettu koulu on nimetty Aitovan mukaan.[6]