Persian kieli

Persian kirjoittamisessa käytetty arabialainen kirjaimisto sisältää yhteensä 32 aakkosta eli 28 arabialaista kirjainta sekä seuraavat 4 lisämerkkiä, jotka kuvaavat klassisesta arabiasta puuttuvia äänteitä:

Kaksi kirjainta ovat persiassa hieman erimuotoisia kuin niiden arabialaiset vastineet:

Persian kielioppi on varsin säännöllinen, eikä siinä esiinny kieliopillista sukua. Sanajärjestys on SOV, ja adverbit tulevat ennen objektia. Tästä syystä kysymyssanatkin tulevat vasta objektin jälkeen, esimerkiksi kysyttäessä ”kuinka voitte?”: haal-e šomā četour ast? (puhekielessä sana ast ’on’ lyhentyy tässä tapauksessa yleensä muotoon e: hāl-e šomā četour e?) tarkoittaa sananmukaisesti ”terveytenne/vointinne millä tavoin on?”

Persiassa ei ole sijamuotoja. Akkusatiivisijan merkkinä käytetään partikkelia rā, joka tulee objektia ilmaisevan sanan jäljessä. Tarkkaan ottaen sillä merkitään vain spesifisen kohteen akkusatiivi. Spesifisyys ei ole aivan sama asia kuin englannissa, ruotsissa, saksassa ja monissa muissa indoeurooppalaisissa kielissä esiintyvä määräisyys, koska spesifisyys liittyy pikemminkin siihen, kohdistuuko toiminta tiettyyn kohteeseen. Jos haluamme sanoa persiaksi ”hän sulki oven”, joudumme käyttämään partikkelia rā siinäkin tapauksessa, että ovea ei olisi ennalta mainittu (vaikka esimerkiksi englannissa käytettäisiinkin muotoa he closed a door), koska oven sulkeminen konkreettisesti kädellä tarttumalla määrittää kohteeksi spesifisen, tietyn oven eikä mitä tahansa ovea. Jos taas haluamme sanoa ”hän etsi asunnon itselleen”, rā-partikkeli ei ole välttämätön, koska tässä tapauksessa hänelle riitti minkä tahansa asunnon löytäminen.

Ilmauksessa hāl-e šomā ”teidän terveytenne, vointinne” on persialle tyypillinen ezāfe eli sidevokaali. Tämä sekä toimii genetiivin korvikkeena (māšin-e Hasān ’Hasanin auto’) että sitoo adjektiiviattribuutin pääsanaansa (mard-e pir ’vanha mies’; pr ’vanha’, mard ’mies’). Ezāfea ei arabialaisissa aakkosissa ilmaista mitenkään, vaikka se on hyvin keskeinen persian kieliopin piirre.

Persiassa on jonkin verran epäsäännöllisiä verbejä, mutta ainoat teemamuodot, jotka verbin muodostamiseen tarvitaan, ovat preesens- ja preteritivartalo. Preesensvartalo saadaan yleensä poistamalla verbin infinitiivin lopussa oleva -tan tai -dan, preteritivartalo taas jättämällä pois ainoastaan -an. Esimerkiksi kardan ’tehdä’ on epäsäännöllinen verbi, jonka preesensvartalo on kon, ei kar, kuten olisi säännöllisen verbin laita. Yksinkertaiset menneen ajan muodot muodostetaan liittämällä preteritivartaloon persoonapäätteet, esimerkiksi kardam ’tein’, kun taas preesensvartaloon tulee lisätä myös etuliite mi-, siis mikonam '’teen'’.

Substantiivien monikko muodostetaan lisäämällä pääte -hā tai -ān (vokaalien jäljessä -yān). Oletus on, että -hā, -ān kuuluu yksinomaan ihmistä tarkoittaville sanoille, eikä sielläkään ole ehdottoman välttämätön, paitsi huolitellussa kielessä. (Molemmat päätteet ovat käytössä esimerkiksi puhuttelun ”hyvät naiset ja herrat” persiankielisessä muodossa xānomhā va āqāyān; xānom ’rouva, neiti’, āqā ’herra’).

Arabialaiset substantiivit saavat kirjakielessä yleensä arabialaisen monikkomuodon. Erityisesti niin sanottu murrettu arabialaisperäinen monikko – manzel ’talo’, manāzel ’talot’ – aiheuttaa vaikeuksia jopa syntyperäiselle persian puhujalle. Puhekielessä sivistynytkin persialainen sanoisi luultavasti mieluummin manzelhā. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia murrettuja monikkomuotoja: monet ovat lainautuneet puhekieleen ja saaneet siinä eri merkityksen. Tällöin niitä ei kuitenkaan välttämättä enää edes mielletä monikkomuodoiksi.

• Persiska för nybörjare på svenska (Arkistoitu – Internet Archive)
• Modern persisk grammatik på svenska (Arkistoitu – Internet Archive)
• Blogg med studiematerial i persiska språket