Faroksen majakka

Faroksen majakka rakennettiin hellenistisen kauden alussa. Sen rakentaminen alkoi Ptolemaios I:n aikana todennäköisesti noin vuonna 297 eaa., ja se valmistui tämän seuraajan Ptolemaios II:n aikana noin vuonna 285 eaa. Rakennustyön hinnaksi mainitaan antiikin lähteissä 800 talenttia.[1][2][4]

Faroksen majakka kuvattuna Aleksandrian lyömässä tetradrakhmassa Commoduksen ajalta (188–189 jaa.).

Majakka auttoi merenkulkijoita purjehtimaan turvallisesti Aleksandrian satamaan. Tämä apu oli tarpeen, koska kaupunkia ympäröinyt Niilin suistoalue oli hyvin alavaa maata, eikä siellä ollut maamerkkejä, joita navigoinnissa olisi voitu hyödyntää. Lisäksi merellä Aleksandrian edustalla oli riuttoja, jotka tekivät kaupungin lähestymisestä vaarallista erityisesti yöaikaan.[2]

Majakan arkkitehdiksi mainitaan Sostratos Knidoslainen. Plinius vanhemman mukaan hän sai kuninkaalta luvan kirjoituttaa oman nimensä majakan jalustaan.[1][4][5] Toiset lähteet puolestaan kertovat, että häneltä nimenomaan kiellettiin oman nimensä sijoittaminen majakkaan, jonka jälkeen hän leikkautti salaisesti kiviin nimensä syvillä kirjaimilla, peitti ne pehmeämmällä ja häviävämmällä laastilla, ja kirjoitutti päälle Ptolemaioksen nimen. Näin kuninkaan nimi oli näkyvissä joidenkin sukupolvien ajan, mutta jälkimaailma tuli näkemään arkkitehdin nimen.[4][6] Kirjoituksen mukaan majakka oli omistettu jumalille kaikkien merimiesten puolesta.[1]

Myöhemmän antiikin aikana majakka luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä.[2] Rakennus säilyi pystyssä yli 1500 vuotta, ja sitä käytettiin edelleen arabiajalla.[7] Majakka vaurioitui vakavasti keskiajan kuluessa, mahdollisesti useissa maanjäristyksissä. Ainakin majakan huippu saattoi tuhoutua jo jossakin varhaisemmassa vaiheessa. Toisaalta rakennus vaikuttaa toimineen majakkana vielä vuonna 1115, jolloin Al-Idrisi tutustui siihen. Joidenkin kertomusten mukaan huipulle olisi rakennettu jossakin vaiheessa moskeija. Majakka sortui lopullisesti maanjäristyksessä 8. elokuuta 1303. Vuonna 1479 sen paikalle rakennettiin Qajitbein linnoitus, johon käytettiin majakasta saatuja kiviä. Se on nimetty rakennuttajansa, samannimisen sulttaanin mukaan.[1][3][8]

Faroksen majakka kuvattuna mosaiikissa, joka esittää pyhää Markusta saapumassa Aleksandriaan, 1200-luku.

Majakan maine oli niin suuri, että sen seurauksena myös muita pienempiä majakoita alettiin kutsua nimellä faros.[2][9] Sama sana tarkoittaa edelleen myös nykykreikassa majakkaa.[10]

Vaikka majakka onkin tuhoutunut, siitä on säilynyt kuvia esimerkiksi aikansa rahoissa ja mosaiikeissa, sekä joitakin sanallisia kuvauksia erityisesti arabiajalta.[8] Rakennusta on tutkinut laajimmin saksalainen klassillinen arkeologi Hermann Thiersch 1900-luvun alussa. Majakan paikan ympäristössä on suoritettu meriarkeologisia tutkimuksia erityisesti vuosina 1962 ja 1994. Niissä on löydetty rakennuksen osia ja veistoksia.[8]

Ennallistuspiirros majakasta sen eri vaiheissa, vasemmalla antiikin aikainen, keskellä ja oikealla arabikauden majakka.

Faroksen majakka sijaitsi sille nimen antaneella Faroksen saarella Aleksandrian satamien edustalla. Se oli rakennettu saaren koilliskärkeen vastapäätä Suuren sataman lahden itäpuolen aallonmurtajan päätä, joka tunnettiin nimellä Farillon.[4] Majakka oli rakennettu valkoisesta kivestä, luultavasti paikallisesta kalkkikivestä, sekä graniitista. Tyyliltään majakka oli hellenistinen.[2][3]

Majakka oli eri arvioiden mukaan korkeudeltaan noin 117[8] ja 135 metrin väliltä.[3] Se hävisi korkeudessa ainoastaan Kheopsin pyramidille (nykyisin 137,85 m) ja Khefrenin pyramidille (nykyisin 136,5 m); näin kaikki kolme aikansa korkeinta rakennusta sijaitsivat Egyptissä. Majakan sisäänkäyntiin päästiin nousemalla ramppia pitkin. Rakentaaltaan majakkatorni oli kolmiosainen. Alin osa, jonka korkeus oli noin 70 metriä, oli nelikulmainen ja siinä olivat majakan pysyvän varuskunnan asuintilat, eläinsuojat ja varastot. Sen ylätasanteen neljässä kulmassa oli Triton-patsaat, jotka puhalsivat suuriin simpukankuoriin. Niistä tuli ääntä, joka ohjasi laivoja sumussa. Keskikerros oli kahdeksankulmainen ja korkeudeltaan noin 30 metriä. Ylin kerros oli sylinterinmuotoinen, ja sen yläosassa poltettiin tulta ainakin yöaikaan. Ylimmän kerroksen huipulla oli Zeus Soterin eli vaaroista pelastavan Zeuksen patsas.[2][3] Roomalaisaikana huipulle vaihdettiin auringonjumala Helios.[7] Majakan ulkopuolella olivat Ptolemaioksen — todennäköisesti Ptolemaios I:n, sillä hänen lisänimensä oli myös Soter — ja hänen puolisonsa patsaat. Niiden osia on löydetty merestä. Näin veistokset heijastelivat majakan tarkoitusta, merenkulkijoiden ja heidän laivojensa pelastamista vaaroista.[2][3]

Majakan paikalla nykyisin oleva Qajitbein linnoitus.

Majakan ylimmän kerroksen sylinterimuodon on arveltu viittaavan siihen, että tulen valoa voimistettiin kuperilla ja kiillotetuilla pronssikilvillä, jotka pyörivät ja heijastivat valon taivaanrantaan. Tämä pyörivä valokiila, katsojan näkökulmasta vilkkuva valo, pyyhki taivaanrantaa lähes 50 kilometrin päähän. Polttopuut tuotiin eläimillä majakan varastohuoneisiin ramppia pitkin.[7]

Jo mainittujen veistosten lisäksi merestä on löydetty muun muassa sfinksejä, pylväitä ja niiden kapiteeleja ja obeliskien palasia sekä suuria rakennuskiviä. Löydettyjen osien perusteella majakassa vaikuttaa käytetyn uudelleen muualta Egyptistä, kuten Heliopoliista, tuotuja ja uudelleenkäytettyjä osia. Joidenkin jäännösten perusteella majakka vaikuttaa romahtaneen vuonna 1303 koilliseen päin. Erään nykyteorian mukaan majakka olisi löydösten perusteella voinut olla osa suurempaa julkisten ja uskonnollisten rakennusten kokonaisuutta.[8]

Majakan suuri maine tuotti myös paljon siihen liittyneitä legendoja. Erään mukaan majakan huipulla olleita peilejä voitiin käyttää vihollislaivojen sytyttämiseen keskittämällä auringonsäteet kohteeseensa.[8] Arkhimedeen kerrotaan sytyttäneen samalla tavalla roomalaisia sotalaivoja, mutta Aleksandriaan sijoitettuna kertomus lienee tarua. Vielä mielikuvituksellisemman tarinan mukaan majakan linssiä voitiin käyttää suurennuslasina, jolla pystyi katselemaan, mitä Konstantinopolissa tapahtuu.[8]

• Clarie, Thomas C.: A Lighthouse for Alexandria: Pharos, Ancient Wonder of the World. Back Channel Press, 2008. ISBN 9781934582121.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Faroksen majakka Wikimedia Commonsissa