Farah Pahlavi

Farah Pahlavi (azeriksi: Fərəh Pəhləvi, persiaksi: فرح دیبا Faraḥ Dība) (o.s. Diba, s. 14. lokakuuta 1938 Teheran[1]) oli Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavin kolmas vaimo. Farah Pahlavi oli Iranin kuningatar vuosina 1959–1967 ja Iranin keisarinna vuodesta 1967 islamilaiseen vallankumoukseen asti. Hän oli ensimmäinen Iranin keisarinna, joka kruunattiin nykyaikana.

Farah Pahlavi
Shahbanu
Farah 1970-luvulla
 Iranin šaahin puoliso
Virkakausi 21.12.1959 – 11.2.1979
Edeltäjä Soraya Esfandiary Bakhtiary
Seuraaja monarkia lakkautettu
Syntynyt 14. lokakuuta 1938
Teheran, Iran
Puoliso Mohammed Reza Pahlavi
( 1959;  1980)
Lapset Kruunuprinssi Reza
Prinsessa Farahnaz
Prinssi Ali Reza
Prinsessa Leila
Suku Pahlavi (avioliiton kautta)
Isä Sohrab Diba
Äiti Farideh Ghotbi
Uskonto šiialaisuus
Nimikirjoitus

Varhaiset vuodet ja yksityiselämä

Farah Pahlavi syntyi azerivanhempiensa Sohrab Diban ja Farideh Diban ainoana lapsena. Hänen isänsä Sohrab oli Iranin kuninkaallisen kaartin upseeri. Farah Pahlavin isän suku on kotoisin Iranin Azerbaidžanista, joka sijaitsee Luoteis-Iranissa aivan Azerbaidžanin rajan tuntumassa.

Farah Diba on opiskelut Teheranin ranskalaisessa lukiossa ja École Spéciale d'Architecture'issa Pariisissa. Opiskeluaikana Farah tapasi tulevan miehensä suurlähetystön järjestämissä juhlissa.[2]

Farah puhuu sujuvasti englantia, ranskaa sekä azeria.

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Farah on šiialainen.[3]

Avioliitto ja lapset

Mohammad Reza oli eronnut edellisestä, toisesta, vaimostaan vuonna 1958, koska pari ei kyennyt saamaan lapsia avioliitosta. Farah ja Mohammad Reza menivät naimisiin vuonna 1959.[4]

Farah Pahlaville ja Mohammed Reza Pahlaville syntyi neljä lasta:

Šaahin puolisona

Vuonna 1967 Mohammad Reza kruunasi vaimonsa Iranin keisarinnaksi ja teki hänestä mahdollisen sijaishallitsijan, mikäli šaahi kuolisi ennenaikaisesti.[4]

Šaahin puolisona Farahia verrattiin usein Yhdysvaltain ensimmäiseen naiseen Jacqueline Kennedyhin, ja Farahia onkin kutsuttu Lähi-idän Jacqueline Kennedyksi.[5]

Farah teki valtiovierailun miehensä kanssa Suomeen vuonna 1970. He vierailivat Urho Kekkosen isännöimänä Espoossa ja Kuopiossa. Šaahipariskunta sai osakseen myös vihaa, kun näitä syytettiin lännen tukemiksi diktaattoreiksi. Helsingissä šaahiparin vierailua vastusti mm. Erkki Tuomioja, jonka poliisi sittemmin pidätti.[6]

Vallankumouksen jälkeen

Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen 1979 Farah on asunut maanpaossa. Ensin šaahi ja Farah matkustivat Assuaniin, Egyptiin, jossa presidentti Anwar Sadat otti heidät vastaan lämpimästi. Egyptistä he muuttivat Rabatiin Marokkoon, jossa kuningas Hassan II otti heidät vieraakseen. Šaahin syövän takia sairaalahoito oli järjestettävä, joten he saivat hoitopaikan Sveitsistä, mutta Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter antoi šaahin tulla New Yorkiin hoitoon. Yhdysvalloista he muuttivat Bahamalle ja sieltä edelleen Panamaan, jossa he asuivat eräällä saarella. Lopulta he muuttivat Egyptiin, jossa šaahi kuoli 27. heinäkuuta vuonna 1980.

Presidentti Sadat järjesi šaahille valtiolliset hautajaiset. Farah asui šaahin kuoleman jälkeen kaksi vuotta Kairossa. Kun presidentti Anwar Sadat salamurhattiin vuonna 1981, Farah lähti Egyptistä.

Presidentti Ronald Reagan antoi Farahille luvan tulla Yhdysvaltoihin. Farah asui ensin Williamstownissa, Massachusettsissa, jonka jälkeen hän muutti Greenwichiin, Connecticutiin. Leilan kuoleman jälkeen vuonna 2001 Farah muutti Potomaciin, Marylandiin Washington D.C.:hen lähelle. Farah asuu Washington D.C.:n sekä Pariisin välillä, ja osallistui vuonna 2018 entisen presidentin, Jacques Chiracin, hautajaisiin.[5]

Farah on kertonut taiteen olevan yksi tapa lievittää koti-ikäväänsä. Hän on myös ilmaissut olleensa huolissaan iranilaisten naisten asemasta maassa, ja kuvannut nykytilannetta "kammottavaksi".[2]

Farah Pahlavi oli suomalaisen kuvanveistäjä Eila Hiltusen hyvä ystävä.

Kunnianosoituksia

Galleria

Kirjallisuutta

  • Pahlavi, Farah Diba: Muistelmat. (Mémoires, 2003.) Kansialanimeke: Iranin viimeinen šaahitar kertoo. Suomentanut Marja Haapio. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29365-2.

Lähteet

  1. 20 Pictures Celebrating the Life and Reign of Her Imperial Majesty Empress Farah Pahlavi Vogue Arabia. 14.10.2022. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)
  2. Vallasta syöstyn Iranin shaahin puoliso on menettänyt maansa, miehensä, poikansa ja tyttärensä – tällaista Farahin, 80, elämä on kaiken jälkeen Ilta-Sanomat. 6.1.2019. Viitattu 13.4.2023.
  3. فرح پهلوی BBC News Farsi. 29.1.2009. Viitattu 13.4.2023. (persiaksi)
  4. Mohammad Reza Shah Pahlavi The Official Site Of Her Imperial Majesty Queen Farah Pahlavi Of Iran. 2023. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)
  5. In Photos: The Extraordinary Life Of Farah Pahlavi, The Last Empress Of Iran RadioFreeEurope/RadioLiberty. 11.11.2022. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)
  6. Muisti: Sekaisin shaahista YLE. 31.3.2015. Viitattu 13.4.2023.
  7. Order of the Pleiades 3rd Class, Iran, silver and enamel medal, of disc form in blue and white enamel, topped with the stylized imperial Pahlavi... Roseberys London. 2023. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)
  8. Bundeskanzler Anfragebeantwortung an die Präsidentin des Nationalrats (pdf) (s. 193) parlament.gv.at. 2023. (saksaksi)
  9. Kolana Řádu Bílého lva aneb hlavy států v řetězech Československé řády a vyznamenání – Czech Medals and Orders Society. 2023. Viitattu 13.4.2023. (tšekiksi)
  10. FARAH PAHLAVI S.M.I. decorato di Gran Cordone Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 13.4.2023. (italiaksi)
  11. IlI. Otras disposiciones (pdf) Boletín Oficial del Estado. 13.11.1969. Viitattu 13.4.2023. (espanjaksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.