Fanny Cochrane Smith

Fanny Cochrane Smith (joulukuu 1834 Tasmania – 24. helmikuuta 1905 Tasmania) oli Tasmanian aboriginaali. Hänet muistetaan parhaiten tasmanialaisten kielten viimeisenä puhujana ja informanttina, jossa hänen laulamiaan aboriginaalien lauluja äänitettiin vahasylintereille.

Fanny Cochrane Smith
Henkilötiedot
Syntynytjoulukuu 1834
Tasmanian siirtokunta
Kuollut24. helmikuuta 1905 (70 vuotta)
Australia Cygnet, Tasmania, Australia
Puoliso William Smith
Lapset 11
Vanhemmat Tanganutura (äiti)
Nicermenic (isä)[1]

Smith syntyi Flindersinsaarella vuonna 1834.[2] Smith vietti lapsuutensa vankilanomaisissa aboriginaaleille varatuissa instituutissa, joissa opetettiin lähinnä kodinhoitoa.[3]

Kun instituutti suljettiin vuonna 1847, Smith perheineen siirrettiin Oyster Coveen. Fannyn isä kuoli kaksi vuotta myöhemmin.[4]

Fanny meni naimisiin William Smithin kanssa 27. lokakuuta 1854. Mies oli ammatiltaan sahuri ja päätynyt Australiaan tuomittuna aasin varastamisesta.[2] Parille syntyi 11 lasta, joiden jälkeläisiä monet Tasmanian nykyiset aboriginaalit ovat.[4]

Maailman viimeisenä puhdasverisenä Tasmanian aboriginaalina itseään pitänyt Trugernanner kuoli vuonna 1876, minkä johdosta Fanny katsoi olevansa viimeinen selviytynyt aboriginaali. Parlamentti tunnusti tämän korottamalla Smithille maksettavaa vuosirahaa 50 puntaan (alkujaan £24) ja osoitti tälle 121 hehtaarin tilan Nicholls Rivuletissa vuonna 1889. Fanny eli tilalla aboriginaalin perinteistä elämää mm. koreja punoen ja metsästäen. Smithin pariskunta kääntyi metodisteiksi, ja heidän tiluksiltaan lahjoitetulle maatilkulle rakennettiin myöhemmin kirkko.[2]

Fanny kuoli keuhkokuumeeseen 24. helmikuussa 1905 Cygnetin kylässä.[2]

Vahasylinterit
Smithin äänitys vuodelta 1903.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Horace Watson äänittämässä Smithin lauluja vuonna 1903.

Horace Watson äänitti aboriginaalien lauluja Fannyn laulamana vuosina 1899–1903. Ne ovat ainoita äänitallenteita kyseisistä kielistä.[5] Australialainen country-laulaja Bruce Watson, jonka isoisoisä Horace oli, kirjoitti laulun nimeltä The Man and the Woman and the Edison Phonograph (1999), joka kertoo vahasylinterien merkityksestä kulttuurin säilyttämiseksi sekä Watsonin ja Smithin kohtaamisesta.[6]

Kun Fanny jälkikäteen kuuli äänensä fonografista, hänen kerrotaan sanoneen "Poloinen kansani. Mitä minä olen tehnyt." Hän kertoi myös tuolloin kuulleensa äitinsä äänen.[7]

Lähteet
  1. Fanny Cochrane Smith Department of Premier and Cabinet (Tasmania). 2020. Arkistoitu 4.7.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  2. Clark, J.: Fanny Cochrane Smith Australian Dictionary of Bibliography. 2020. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  3. Lehman, Greg: Matriarchs of Survival 2006. Centre for Tasmanian Historical Studies. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  4. Fanny Cochrane Smith 2020. Department of Premier and Cabinet (Tasmania). Arkistoitu 4.7.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  5. Shine, Rhiannon: Fanny Cochrane Smith's Tasmanian Aboriginal songs and language preserved forever ABC News. 9.2.2017. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  6. Watson, Bruce: The Man and the Woman and the Edison Phonograph: Race, History and Technology through Song (pdf) brucewatsonmusic.com. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
  7. Voice of Extinct People Lives on in Memory and Vax The Mercury. 23.3.1949. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.