Fanaloka

Fanalokan ruumiinpituus on 40–50 senttiä, hännän 20 senttiä.[4] Koiraat ovat naaraita painavampia, sillä koiraan paino on 2,0 kiloa, naaraan 1,5[5] Naaraat ovat kuitenkin yleensä pidempiä.[6] Fanalokan pää muistuttaa kettua, muu ruumis kissaa. Turkki on lyhyt ja tiheä.[6] Sen pääväri on ruskehtavanharmaa. Selässä ja päässä on myös harmaata[5]. Selässä kulkee mustia raitoja pitkittäissuuntaisesti, kupeilla ja ruumiin takaosassa on riveinä erimuotoisia täpliä ja pilkkuja. Vatsapuoli on vaalea etenkin alavatsan kohdalta, usein lähes valkea. Hännän alapintaa raidoittavat tummat poikkijuovat. Korvat ovat pienet ja pyöreäkärkiset. Korvien juuressa on selvärajainen valkoinen laikku.[3] Raajat hennot ja lyhyet, kynnet sisäänvedettävät. Fanalokalta puuttuu genetille ja muille sivettikissoille tyypillinen pystyyn nouseva selkäharja.[4]

Metsää fanalokan levinneisyysalueeseen kuuluvassa Andohahelan kansallispuistossa saaren kaakkoisosassa.

Fanaloka on Madagaskarissa kotoperäinen laji. Sitä tavataan saaren luoteis- ja itäosista laikuttaisesti pohjoisesta etelään. Pohjoisessa levinneisyys ulottuu Montagne d'Ambren kansallispuistoon, kaakossa Andohahelan kansallispuistoon. Tärkeitä alueita ovat Masoalan niemimaa, Mananaran sademetsät ja Ambatovakyn, Zahamena, ja Andohahelan metsäalueet. Fanaloka elää merenpinnan tasosta ainakin 1 600 metrin korkeuteen asti.[1]

Laji on yhä paikoin yleinen, mutta määrä on laskussa elinympäristöjen vähenemisen, laajan pyynnin ja vieraiden petoeläinten tulon takia. Saarelle tuodut kissat, koirat ja pikkusivettikissat ovat kilpailijoita, ja koirat todennäköisesti myös fanalokan saalistajia. Määrän arvellaan vähentyneen 20–25 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana^milloin?. Fanaloka luokitellaan nyt silmälläpidettäväksi lajiksi. Laji elää useassa kansallispuistossa sekä muilla luonnonsuojelualueilla. Se kuuluu myös CITES-sopimuksen liitteeseen II.[1]

Fanalokan elinympäristöä ovat kosteat, ikivihreät alankomaan metsät sekä ylänkö- ja rannikkometsät. Se elää myös jokien ja kosteikkojen luona. Laji elää myös Ankaranan kuivametsissä, joissa puut pudottavat lehtensä kasvukauden jälkeen. Laji ei viihdy sekundäärimetsissä.[1][5]

Fanaloka on yöaktiivinen petoja välttääkseen ja piileskelee päivät puunrunkojen onkaloissa, kaatuneen puun alla tai kivien suojissa.[1][6] Sen elintavat tunnetaan huonosti. Kirjavan turkkinsa ansiosta fanaloka sulautuu hyvin ympäristöönsä. Fanalokat elävät pareittain. Ne ilmoittavat yhteisen reviirin rajoista ääntelemällä ja poskien ja anuksen hajurauhasten eritteillä.[4][5] Reviiri on noin neliömailin kokoinen (noin 2,5 neliökilometriä)[6]. Fanalokat ovat muutoin melko hiljaisia.[4] Ääntelyyn kuuluvat vinkumista ja kirkumista muistuttavat äänet sekä ”coq-coq”, jota ne käyttävät, kun paikalla on enemmän kuin yksi lajitoveri.[5] Aikuisella fanalokalla on vain vähän vihollisia, mutta nuoret yksilöt voivat joutua käärmeiden, petolintujen ja muiden saalistajien uhreiksi. Fanalokan ekologinen lokero Madagaskarissa vastaa kettujen ja kissojen tehtävää luonnossa.[6]