Falasarna

Falasarnan kaupunki sijaitsi Kreetan luoteisosassa, hieman etelään saaren luoteiskulman Kimaros- eli Korykos-niemestä (nyk. Gramvoúsa). Falasarna mainitaan antiikin kirjallisuudessa Kreetan läntisimpänä kaupunkina. Strabonin mukaan kaupunki sijaitsi 60 stadioninmittaa Polyrrheniasta, jonka satamana se toimi. Pseudo-Skylaks mainitsee sen olleen yhden päivän purjehduksen päässä Lakonian rannikosta, ollen ensimmäinen paikka Kreetalla mantereelta tultaessa.[2][3][6]

Falasarnan raunioita.

Falasarnan raunioita.

Falasarnan kaupunkikeskus sijaitsi noin 90–100 metriä korkealla kallioisellä niemellä, nykyisellä Koútrin niemellä, joka pistää merelle länteen päin, sekä niemen itäpuolisella tasaisemmalla kannaksella, jonka leveys on noin 500 metriä. Viimeksi mainitulle alueelle asutus levisi ilmeisesti myöhemmässä vaiheessa.[2] Kaupunkikeskuksen kooksi on arvioitu noin 60 hehtaaria.[1]

Maanpinta Falasarnan kohdalla on noussut 6–7 metriä klassiselta kaudelta nykyaikaan tultaessa. Tämän vuoksi monet aiemmin rannassa olleet rakennelmat ovat nykyisin paljon korkeammalla. Muutos johtuu mannerlaattojen liikkeistä, jolloin Kreetan länsipää on kohonnut ja itäpää vastaavasti vajonnut.[2][7]

Falasarnan kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Falasarnia (Φαλασαρνία). Sen kooksi on arvioitu noin 100–200 neliökilometriä. Siihen kuuluivat kaupungin läheinen rannikkotasanko sekä koko Kimaroksen niemi. Kaakossa alue rajautui Polyrrhenian poliksen alueeseen.[1]

Falasarnan kaupunki mainitaan antiikin lähteissä harvoin lukuun ottamatta maantieteellisiä teoksia. Se toimi Polyrrhenian poliksen satamana, mutta oli tästä huolimatta itsenäinen polis, eikä Polyrrhenian alainen.[2] Kreikkalaisessa mytologiassa Falasarnan eponyymi hahmo oli nymfi Falasarne.[2] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Falasarnios (Φαλασάρνιος).[3]

Falasarna löi omaa aiginalaisen mallin mukaista hopearahaa noin vuodesta 330 eaa. lähtien. Falasarna soti Polyrrhenian kanssa joko 300- tai 200-luvulla eaa., ja viimeksi mainitulta vuosisadalta tunnetaan näiden kaupunkien välinen rauhansopimus. 200-luku eaa. oli myös Falasarnan suurinta kukoistuskautta.[1][2][3]

Ainoa Falasarnan mainitseva historiateos on Polybioksen. Hän mainitsee, että roomalaiset palauttivat kaupungin itsenäisyyden vuonna 184 eaa., sen jälkeen kun se oli ollut jonkun aikaa Kydonian alaisuudessa.[2][3][8] Falasarnaa ei kuitenkaan mainita enää 100-luvun eaa. jälkeen, jolloin Kydonia nousi alueen valtakeskukseksi. Kaupunki on mahdollisesti autioitunut lopullisesti myöhemmällä roomalaisella kaudella tai varhaisella bysanttilaisella kaudella, joskus 300–600-lukujen välisenä aikana. Tämä liittyy todennäköisesti siihen, että sen satama joutui maankohoamisen seurauksena kuivalle maalle.[2]

Falasarnan paikalla suoritetuissa kaivauksissa on löydetty jäänteitä arkaaiselta kaudelta 500-luvulta eaa. aina roomalaiselle kaudelle saakka.[2]

Kylpyammeita.

Yksi hautausmaan ”valtaistuimista”.

Akropolis ja kaupunginmuurit

Falasarnan akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi kaupungin niemen kärjessä ollut kallioinen kukkula. Se on jyrkkä pohjois- ja länsisivuiltaan, mutta loivempi alakaupungin puolelta itäsivulta. Kukkula jakautuu korkeampaan eteläosaan ja matalampaan pohjoisosaan, joiden välissä on satulamainen painauma.[2]

Akropoliilla sijaitsi kaksi temppeliä.[1] Dikaiarkhoksen mukaan kaupungissa oli Artemis Diktynnalle omistettu temppeli.[3][9] Artemis oli kaupungin suojelija, ja siksi toinen akropoliin temppeleistä oli todennäköisesti omistettu tälle.[1]

Akropoliilta on löydetty myös tornien, muiden rakennusten sekä vesisäiliöiden jäänteitä. Kukkulan itärinteessä on terassipengerrysten tukimuurien jäänteitä sekä asuinrakennusten perustuksia. Osa näistä oli kaiverrettu suoraan kallioon.[1][2]

Kannaksen poikki kulki kaupunginmuuri, jossa oli suorakulmaisia torneja. Muuriin kuului mahdollisesti toinen, sisempi muuri viisi metriä lännempänä. Muuri kiersi myös kaupungin sataman.[1][2]

Satama

Falasarnan satama sijaitsi akropoliin kaakkoispuolella. Sen rakennelmat on ajoitettu 300-luvulle eaa. Satama on nykyisin maanpinnan kohoamisen vuoksi noin 100 metriä sisämaassa. Satama-altaan koko oli noin 60 × 70 metriä. Siihen kuljettiin altaan lounaiskulmassa olleesta kallioon hakatusta, noin 10 metriä leveästä sisääntulokanavasta, jota paljaat kalliot reunustivat kummaltakin puolelta. Sekä kanava että kyseiset kalliot ovat muun satama-altaan tavoin nykyisin selvästi maanpinnan yläpuolella. Satama voitiin Dikaiarkhoksen mukaan sulkea (ketjulla tms.). Sataman luoteiskulmassa on käsityöläiskorttelien jäänteitä.[1][2][3][9]

Muut löydökset

Falasarnassa oli mahdollisesti myös Apollonille omistettu temppeli, joka sijaitsi lähellä satamaa.[2] Kaupungin hautausmaat on löydetty sataman kaakkoispuolelta sekä kaupungin itäpuolelta. Niistä on löydetty hautoja arkaaiselta hellenistiselle kaudelle. Osa haudoista on hakattu kallioon. Osaan on haudattu pithoksissa ja osaan arkuissa. Joistakin haudoista on löydetty keramiikkaa.[1]

Hautojen läheltä on löydetty kolme suurta kallioon hakattua ”valtaistuinta”, jotka ovat alkuperältään foinikialaisia tai puunilaisia, ja ajoitettu 400–200-luvulle eaa. Ne kertovat kaupungin kauppayhteyksistä. Valtaistuimet oli mahdollisesti tarkoitettu kuolleille.[1][2][3]

Kaupungin eteläpuoliselta rannikkotasangolta on löydetty roomalaisaikaisia jäänteitä, mukaan lukien muuria, vesisäiliöitä ja hautoja.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Falasarna Wikimedia Commonsissa