Falangi (puolue)

Pienen falangistipuolueen, Falange Españolan (FE), perusti 1930-luvulla entisen diktaattorin Miguel Primo de Riveran lakimiespoika José Antonio Primo de Rivera.[1] Vuonna 1934 Falange Española yhdistyi kilpailevan JONS:n kanssa muodostaen Falange Española de las Juntas de Ofensiva Nacional Sindicalistan (FE de las JONS).[2]

Puolueen tavoitteena oli syndikalistinen, korporatiivinen valtio, jossa luokkataistelu oli korvattu omistajat ja työläiset yhdistävällä liitolla. Muita ideologisia elementtejä olivat katolisuus (ja tästä huolimatta papiston vastustaminen), historiallisen Espanjan imperiumin ihannointi ja Kastilian maanviljelijöiden aseman kohentaminen.[1] Se vastusti sosialismia, kommunismia, anarkismia, kapitalismia ja tasavaltalaisuutta. Sen ideologiassa oli rinnakkaisuuksia sekä Italian fasismin että Saksan kansallissosialismin kanssa. Rotuopit ja rasismi eivät kuuluneet ideologiaan. Jäsenet pitivät univormunaan sinisiä paitoja.

Espanjan toisen tasavallan aikana falangin taistelijat osallistuivat katuammuskeluihin vasemmistolaisia vallankumouksellisia vastaan. Puolueen vaalitulokset olivat aina hyvin huonot, esimerkiksi helmikuun 1936 vaaleissa se sai 0,7 prosenttia äänistä, ja sen ainoa Cortesi-edustaja Primo de Rivera menetti paikkansa.

Järjestön lippu

Vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelun kärjistyessä falangi sai nopeasti lisää kannatusta konservatiivien ja katolisten kustannuksella. Sotilaskapinassa heinäkuussa 1936 Primo de Rivera ja monia muita falangin johtajia pidätettiin. Saman vuoden heinäkuun 17. päivänä Espanjan Afrikan-armeija kapinoi, ja seuraavana päivänä oikeistolaiset nousivat kapinaan myös Espanjassa. Vasemmistolaiset hyökkääjät surmasivat Primo de Riveran vankilassa 20. marraskuuta, ja hänestä tuli kannattajiensa keskuudessa marttyyri.

Saatuaan vallan käsiinsä Francisco Franco yhdisti falangin, monarkistisen karlistiliikkeen (Comunión Tradicionalista) ja muut oikeistolaiset ryhmät liikkeeksi Falange Española Tradicionalista de las JONS (FET y de las JONS). Vastustajat tukahdutettiin, ja univormuun lisättiin karlistien punainen baretti. Kenraali Francosta tuli falangin ehdoton johtaja ja hänen langostaan Ramón Serrano Súñerista sen puhemies.[1] Falangissa oli jo 250 000 jäsentä Francon päästyä valtaan vuonna 1939.

Sisällissodan voiton jälkeen falangi kehitti ideologian tukemaan Francon hallintoa. Serrano Súñerin mukaan falangismin todellinen tukipylväs oli maan armeija.[1] Fasistisen ideologian tilalle tuli konservatiivisuus. Falangin jäsenyydestä tuli ehdoton edellytys poliittiselle etenemiselle, mutta sen ideologinen merkitys väheni 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun aikana.

Falangiin perustettiin nuorisojärjestöjä, kuten Flechas ja Pelayos, ja naisjaosto Sección .

Muiden poliittisten ryhmien perustaminen sallittiin 12. tammikuuta 1975, jo ennen Francon kuolemaa, ja Francon kuoleman jälkeen niitä alkoi nousta julkisuuteen. Falange Español lopetettiin virallisesti 1. huhtikuuta 1977. Ensimmäisissä vaaleissa 1977 Falangen nimestä taisteli kolme eri ryhmittymää. Nimillä Falange Auténtica ja Falange Española de las Juntas de Ofensiva Nacional-Sindicalista toimii edelleen marginaalisia pienpuolueita.